Amanda Pietikäistä on kiusattu päiväkodista yläasteelle asti. Itseluottamus on palannut aikuisena. Kuva: Jyrki Komulainen
Lapsen ja nuoren monenlaisen oireilun ja ongelmien alkusyy voi olla kiusatuksi tuleminen, sanoo sosionomi Amanda Pietikäinen.
Itsetunto-ongelmia, vihaa, ahdistusta, masennusta, tunnekylmyyttä. Ne kaikki voivat olla seurausta kiusatuksi tulemisesta lapsena tai nuorena.
Kiusaaminen jättää pitkät jäljet, jos siihen ei puututa varhain eikä lapsi saa korvaavia kokemuksia esimerkiksi harrastuksista, Amanda Pietikäinen sanoo. Hän teki opinnäytetyönsä kiusattujen tarinoista Laurean ammattikorkeakouluun.
Pietikäinen on tavannut kiusattuja nuoria työssään lastensuojelulaitoksessa Nurmijärvellä. Parhaillaan hän on hoitovapaalla ja tekee keikkaa kotikaupunkinsa Hyvinkään lastensuojelussa.
– Kiusaamisen seuraukset ovat sekä välittömiä että pitkäkestoisia. Vaikka kiusaaminen on jo loppunut, kiusattu kantaa usein seurauksia mukanaan aikuisuuteen saakka.
Pietikäinen on kuullut työssään nuorilta, miten heitä on kiusattu ja minkälaisia tunteita se heissä synnyttää.
– Kiusatuksi tuleminen näkyy heissä monella lailla. Heistä näkee, että he ovat saaneet nenilleen.
Joillakin ihmisillä sydän särkyy aika ajoin, minun sydämeni te särjitte joka päivä. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)
Kiusaaminen vaikuttaa persoonaan, itsetuntoon ja käsitykseen itsestä ja muista ihmisistä, hän kuvaa. Se aiheuttaa nuorille psyykkisiä oireita ja pahoinvointia. Se voi näkyä myös epävarmuutena, masennuksena, eristäytymisenä tai ongelmina sosiaalisissa suhteissa.
Myös moni aikuinen joutuu kiusatuksi, esimerkiksi työpaikalla. Erityisen vahingollista se kuitenkin on lapsuudessa ja nuoruudessa, Pietikäinen sanoo. Silloin ihminen rakentaa kuvaa itsestään ja on muutenkin epävarma.
– Puhutaan kiusatun stigmasta. Se tarkoittaa, että kiusaamisen aiheuttamat tunteet vaikuttavat käsitykseen itsestä. Kiusaaminen, häpeä ja huonon valoon joutuminen synnyttävät kiusatun identiteetin. Se näkyy myös muille ihmisille.
Kiusattu alkaa uskoa siihen, että hänessä on jokin vika, joka selittää kiusaamisen. Niin käsitys itsestä ja arvosta horjuu. Stigmatisoitunut henkilö joutuu usein kiusatuksi ja yleiseksi syntipukiksi myöhemmin esimerkiksi työpaikalla.
Seuraukset jatkuvat pitkään
Kiusatuilla voi olla vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa myöhemmässä elämässä. Kiusattu jää usein yksin, sillä kiusaaminen on ryhmäilmiö. Hänet eristetään. Hän voi itsekin vetäytyä omiin oloihinsa.
– Kiusatulla on käsitys, että kukaan ei tykkää minusta. Jos kiusattu vaihtaa koulua, hän ei uskalla tutustua uusiin luokkakavereihin. Siksi hän voi taas jäädä ilman kavereita. Aikuisenakin kiusatun voi olla vaikea löytää ystäviä tai luottaa työtovereihin. Kiusaaminen vaikeuttaa ystävyyssuhteita ja kiintymyssuhteita.
Yksi tapa selvitä kiusaamisesta on alkaa kiusata itse, Pietikäinen kertoo. Kiusaaminen voi johtaa myös masennukseen, persoonallisuuden häiriöihin tai tunnekylmyyteen.
– On tapahtunut ikäviä asioita. Kiusattu on voinut kieltää tunteet, joita kiusaaminen synnytti. Hän ei ehkä edes tunnista niitä itsessään.
Myös seksuaalinen holtittomuus voi kertoa kiusaamisesta lapsena tai nuorena. Pahimmassa tapauksessa nuoren seksikumppani on tuntematon aikuinen, Pietikäinen sanoo.
– Kiusattu hakee seksistä läheisyyttä ja hyväksyntää, koska ei ole saanut sitä muuten.
Joskus kiusaaminen näkyy koulupelkona. Se johtaa poissaoloihin ja koulumenestys heikkenee. Koulu voi pelottaa niin paljon, että nuori jopa yrittää itsemurhaa.
Opinäytetyö kääntyi kirjaksi
Kun lastensuojelussa tapaa lapsen tai nuoren, josta näkee, että hänen asiansa eivät ole hyvin, kannattaa selvittää, onko häntä kiusattu tai kiusataanko edelleen, Amanda Pietikäinen muistuttaa.
Jos luulitte, että kipu loppuu, kun sanat loppuvat, niin olette väärässä. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)
Kaikilla aikuisilla on hänen mielestään vastuu kiusatun nuoren auttamisesta. Kiusaamista on koulussa, mutta myös harrastuksissa, pihoilla ja kotona.
– Kun lapsi tai nuori alkaa kertoa asioistaan, usein käy ilmi, että häntä on kiusattu. Se voi olla monien ongelmien alkusyy.
Pietikäinen on huomannut, miten puhuminen helpottaa nuoria.
– On tärkeää, että joku oikeasti kuuntelee. Nyt he sanovat, että he eivät ole kertoneet kenellekään, koska kukaan ei usko tai ota heitä tosissaan.
Pietikäisen opinnäytetyö tuotti teoksen Kirjeitä kiusaajille. Siinä kiusatut purkavat tunteitaan heitä piinaanneille. Mukana on lastensuojelun asiakkaita ja muita kiusatuiksi joutuneita, nuoria ja jo aikuisia.
– Tein sen aputeokseksi kiusattujen kanssa eläville ja työtä tekeville. Teksteistä näkee, mitä lapset ja nuoret ovat kokeneet ja miten se vaikuttaa heihin. Ja miten kipeää se tekee yhä.
Teosta voi käyttää terapian apuna. Kun nuori lukee kertomuksia, hän ehkä uskaltautuu kertomaan omista kokemuksistaan. Kiusatuille teos tarjoaa vertaistukea.
– Tekee hyvää huomata, että muutkin ovat kokeneet samanlaisia asioita. Heillä on samalaisia tunteita ja kokemuksia. En olekaan yksin.
Omat kokemukset auttavat ymmärtämään muita
Amanda Pietikäinen oli itsekin koulukiusattu. Kiusaaminen alkoi jo päiväkodissa ja jatkui ala-asteelta yläasteelle.
– Päiväkodissa kiusaaminen oli sulkemista ulos leikeistä. Sitä teki kaksi voimakasta tyttöä. Kerran tytöt tulivat leikkimään meidän kotipihaamme. Minua ei otettu mukaan leikkimään silloinkaan.
– Äiti sanoi aluksi, että mene vaan mukaan. Sitten hän huomasi, mitä tapahtui ja sanoi, että ehkä noiden tyttöjen kanssa ei kannatakaan leikkiä.
Toivon sydämestäni, että olette kärsineet yhtä paljon kuin minä. Karma is a bitch. (Kirjasta: Kirjeitä kiusaajille)
Kiusaajat vaihtuivat, kun koulu alkoi. Luokassa oli muutama poika, jotka kiusasivat monia luokkakavereita.
– Minua pilkattiin muun muassa hampaiden takia. Jänöhammas, minua nimiteltiin.
Kasvata tissit, banaanijalka
Kolmannella luokalla hän meni musiikkiluokalle uuteen kouluun. Toinen pahimmista kiusaajapojistakin siirtyi sinne. Kiusaaminen jatkui.
– Se ei ollut fyysistä väkivaltaa, vaan pilkkaa ulkonäöstä. Olin pitkä ja hoikka. Minua kutsuttiin banaanijalaksi. Kasvata tissit, sanottiin. Olin silloin viidennellä luokalla, Pietiläinen kertoo.
– Joitakin luokkakavereita kiusattiin pahemmin. Esimerkiksi kaverini Tuulin kengät varastettiin, häntä haukuttiin ja hänestä levitettiin kauheita juttuja.
– Minuun kohdistunut kiusaaminen ei ollut niin brutaalia kuin muilla. Silti sekin jätti jälkensä. Mietin, mikä minussa on vikana. Olen sosiaalinen ja puhelias, mutta minun on edelleen vaikea luottaa ihmisiin. Vaatii paljon, että päästän ihmisen lähelle.
Opin hymyilemään vasta aikuisena
– Koska pilkka kohdistui hampaisiin, peitin suun kädellä, kun hymyilin. Aloin hymyillä vapaasti vasta pari vuotta sitten.
– Kiusaaminen on osa minua ja historiaani. Se on myös kasvattanut minua. Olen ajatellut, että olen vahva persoona. Kiusaaminen on antanut näkökulmaa ja syvyyttä työhön lastensuojelussa. Tiedän, mistä nuoret puhuvat ja miten syvät arvet heillä on.
Menestys elämässä on tuonut Pietikäiselle itseluottamusta.
– En pidä itseäni enää epävarmana. Tiedän, että kaikesta pystyy selviytymään ja tekemään hienoja asioita elämässä. Olen onnistunut: minulla on koti, lapsi, ihana mies ja hieno ammatti. Tykkään elämästäni.
