– Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Jokaisen tilannetta pitää arvioida yksilöllisesti, Kirsi Pimiä kertoo. Kuva: Jyrki Komulainen
Yhdenvertaisuuden toteutumista valvoo sosiaalinen optimisti, joka tunnetaan myös ahkeruudesta. Kirsi Pimiä on ensimmäinen yhdenvertaisuusvaltuutettu ja valvoo yhdessä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston kanssa yhdenvertaisuuslain toteutumista.
Oletpa nainen tai mies, minkä ikäinen hyvänsä, kantasuomalainen tai maahanmuuttaja, kristitty, muslimi tai uskonnoton, terve tai sairas, naimisissa, sinkku tai leski, homo tai hetero, olet Suomessa samanarvoinen kuin kaikki muut.
Sen turvaa perustuslaki, monet muut lait ja ennen kaikkea yhdenvertaisuuslaki. Se tuli voimaan 2015. Samalla vähemmistövaltuutettu muuttui yhdenvertaisuusvaltuutetuksi.
Vähemmistövaltuutettu saattoi puuttua etniseen syrjintään. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on suuremmat saappaat. Helsinkiläinen yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä valvoo nyt, miten yhdenvertaisuuslakia noudatetaan Suomessa ja ettei ketään syrjitä lakiin kirjatuista syistä. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto myös edistää asiaa.
Pimiä on koulutukseltaan juristi. Hänet tuli yhdenvertaisuusvaltuutetuksi eduskunnasta, jossa hän toimii suuren valiokunnan valiokuntaneuvoksena. Aiemmin hän työskenteli oikeusministeriössä demokratia‑, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikön johtajana ja valtioneuvoston kansliassa EU-asioiden yksikön päällikkönä. Hän on toiminut myös oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) avustajana.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla.
Pimiä on erikoistunut EU-oikeuteen ja siellä perusoikeusnäkökulmaan ja oikeudellisiin kysymyksiin. Hänen kautensa yhdenvertaisuusvaltuutettuna kestää viisi vuotta. Tutut ja työtoverit kuvaavat häntä skarpiksi ja päteväksi työnarkomaaniksi.
Lapsena Valkeakoskella hän myös huomasi ensimmäisen kerran, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia. Vaikka tytöt olivat hyviä, pojat olivat parempia. Mummo toivoi sukuun poikia. Pimiästä kasvoi maltillinen maailmanparantaja.
– Haluan vaikuttaa yhteiskuntaan: että otetaan pieniä askelia mutta parempaan suuntaan.
Pimiää arvostetaan, mutta häneen kohdistuu myös kovia odotuksia. Hän rakentaa nyt pohjaa sille, miten paljon yhdenvertaisuusvaltuutetun sana tulevaisuudessa painaa.
Sama kohtelu ei aina riitä
Mitä yhdenvertaisuus sitten tarkoittaa? Lain mukaan ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta ja vakaumuksesta, mielipiteistä, poliittisesta tai ammattiyhdistystoiminnasta, perhesuhteista, vammasta, terveydentilasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.
Ne ovat henkilöön liittyviä syitä, joiden vuoksi ketään ei saa syrjiä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät eivät saa vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen tai saada työtä ja erilaisia palveluja. Perusoikeudet kuuluvat kaikille. Niin yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto linjaa nettisivuillaan.
Kirsi Pimiä sanoo, että Suomessa yhdenvertaisuus toteutuu hyvin verrattuna muuhun maailmaan.
– Mutta huoliakin on. Julkiset talouden ongelmat voivat johtaa siihen, että kaikille ei voida taata samoja etuisuuksia. Jäävätkö silloin jotkut ryhmät vähemmälle?
– Kahden viime vuoden aikana yhteiskunnan ilmapiiri on koventunut. Vastakkainasettelu on lisääntynyt. Se voi johtaa eriarvoistumiskehitykseen, joka kohdistuu joihinkin väestöryhmiin.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, Pimiä huomauttaa.
– Jokaisen tilannetta pitää arvioida yksilöllisesti. Sama kohtelu ei aina takaa yhdenvertaisuuden toteutumista.
Esimerkiksi vammainen voi tarvita apua jo siihen, että hän pääsee hakemaan palvelua. Maahanmuuttaja tarvitsee tulkin ja neuvontaa, jotta hän tietää, mihin palveluihin hänellä on oikeus ja osaa hakea niitä. Moni vanhus tarvitsee apua digitalisoituvassa maailmassa.
Jotkut tarvitsevat lisäapua, jotta yhdenvertaisuus toteutuu. Pimiä näyttää toimistonsa tuottamaa piirrosta, joka kuvaa asiaa hyvin. Siinä kolme lasta katsoo aidan yli. Pitkä näkee hyvin, vaikka hän seisoo maassa. Lyhyempi yltää katsomaan aidan toiselle puolelle matalalta tasolta. Lyhin lapsi tarvitsee korkean korokkeen, jotta hänkin näkee.
Omat päätökset ja asenteet suurennuslasin alle
Yhdenvertaisuus edellyttää sitä, että nippuratkaisuja ei saa tehdä. Ihmistä pitää kohdella yksilönä, ei ryhmänsä edustajana, Kirsi Pimiä sanoo. Se on tärkeää erityisesti sosiaalialalla.
– Ei saa katsoa, että tällä asiakkaalla on paperissa rasti tuossa kohdassa, laitan se samaan kasaan kuin muut vammaiset tai vaikka maahanmuuttajat.
Jokaisella viranomaisella on lain mukaan velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, Pimiä muistuttaa. Siihen ei riitä, että ketään ei syrjitä.
– Jokainen voi miettiä, kohtelenko asiakkaita yhdenvertaisesti.
On hyvä tunnistaa myös omat asenteet. Sitäkin sopii tarkkailla, kohtaanko tämän ihmisen ihmisenä tai ryhmänsä edustajana.
Yhdenvertaisuuslaki ei takaa alueellista yhdenvertaisuutta. Syrjäisellä alueella asuva ei ehkä saa samoja palveluja yhtä helposti kuin isossa kaupungissa. Sitä arvioitaessa ei sovellettaisi yhdenvertaisuuslakia vaan perustuslain yhdenvertaisuussäännöstä.
Jotkut tarvitsevat lisäapua, jotta yhdenvertaisuus toteutuu.
Yhdenvertaisuuslain mukaan palvelujen saatavuutta verrattaisiin siihen, miten verrokkiryhmä eli muut samalla paikkakunnalla asuvat saavat palveluja.
Kuntien päätöksistä tulee paljon kanteluja
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka toimii oikeusministeriön alaisuudessa. Kuka tahansa voi tehdä valtuutetulle kantelun, jos hän kokee, että häntä on kohdeltu syrjivästi tai hän on havainnut syrjivää kohtelua.
Valtuutetun toimisto ei valvo työelämän syrjintää. Se kuuluu aluehallintovirastoille. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle voi tehdä kantelun, mutta se ei anna tuomioita eikä ratkaisuja.
– Voimme joskus julkistaa kannanoton jostakin asiasta. Voimme myös edistää sovintoa tilanteessa, jossa joku kokee joutuneensa väärin kohdelluksi. Autamme myös yrityksiä, kouluja tai viranomaisia kehittämään käytäntöjä, jotka edistävät yhdenvertaisuutta.
Merkittävimpiä tapauksia valtuutettu voi viedä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan tai tuomioistuimeen. Niin haetaan linjauksia siihen, mikä on lain tarkoittamaa syrjintää. Viime vuonna valtuutetun toimisto vei lautakuntaan viisi tapausta. Yhdestä on jo tullut päätös. Se koski julkisen puolen sairaaloiden ylilääkäreiden ohjetta, jonka mukaan hedelmöityshoitoja ei anneta naispareille. Lautakunta totesi, että se rikkoo yhdenvertaisuuslakia.
Valtuutetulle tuli 496 yhteydenottoa vuonna 2015. Niistä 34 koski sosiaalipalveluja. Eniten valitetaan kuntien viranomaisten päätöksistä, Pimiä kertoo. Viime vuonna lokakuun alkuun mennessä valituksia oli tullut 945. Niistä 120 koski sosiaali- ja terveysalaa. Niiden osuus yhteydenotoista on kasvanut.
– Ihmiset voivat kokea, että heitä on kohdeltu väärin. He ovat ehkä saaneetkin huonoa kohtelua. Tai viranomaisen tekemä ratkaisu ei heitä miellytä. Siitä on jäänyt epäoikeudenmukaisuuden tunne. Usein kyse ei kuitenkaan ole lain tarkoittamasta syrjinnästä.
Yhteydenottojen määrä on lähes tuplaantunut joka vuosi. Silti on paljon ihmisiä, jotka eivät osaa tai jaksa kertoa syrjinnästä. Kaikki eivät edes tiedä, että heitä on kohdeltu yhdenvertaisuuslain vastaisesti.
