Kirjallisuudella ihmismielen sisään

Ian McEwanin kirja Rannalla sijoittuu vuoden 1962 Englantiin ja kuvaa Florencen ja Edwardin katastrofaalista hääyötä, joka johti eroon.

Ian McEwanin kirja innoitti Tampereen yliopistossa kurssiin, jossa on luettu kirjaa monitieteisen tutkimuksen välineenä. Kurssin aineistosta kirjoitettiin Hajoava perhe ‑artikkelikokoelma, jota suosittelen lämpimästi sosiaalialan ammattilaisille luettavaksi.

Fiktiivinen tarina tarjoaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen: tarinassa ei loukata kenenkään yksityisyyden suojaa, aineisto on usein kompakti ja kaikilla on sama mahdollisuus tutustua materiaaliin ja käsitellä sitä eri puolilta. Kirjallisuus antaa myös loistavan tilaisuuden päästä ihmismielen sisään, kun kirjailija voi kuvata päähenkilöidensä mielenliikkeitä, ajatuksia, tekemisiä ja tekemättä tai puhumatta jättämisiä. Oikeassa elämässähän ihmisiä tarkkailemalla ei kenenkään mieleen pääse käsiksi.

Ian McEwan kirjoittaa tavalla, joka traumatisoi lukijansa, tai ainakin luo syyllisyyttä ja häpeää. Siksi moni saattaa lopettaa lukemisen kesken. Kirjan päähenkilöt toivovat pääsevänsä nolosta nuoruudesta aikuisuuden vapauteen avioliiton avulla, mutta törmäävät omiin traumoihinsa. Edwardilla trauma on oma seksuaalinen kokemattomuutensa ja Florencella valtava seksuaalisuutta kohtaan tuntema inho, joka saattaa olla insestin tuottama. Tähän lukija saa vain viittauksia, mutta ei voi olla asiasta varma.

Artikkelikokoelma ruotii kirjaa monen tieteenalan käsittein. Historiallisesti Englannin 1960-luvun puritaaninen ilmapiiriä ja luokkaerojen vaikutuksia, psykologisesti loputonta jossittelua, jota elämä on täynnä tai traumojen käsittelyä, sosiologisesti häpeän kokemista ja juuria, aikuisiän suurten käänteiden tuottamia oppimiskokemuksia.

Kirjallisuustieteen näkökulmasta tutkitaan Florencen ja Edwardin mimeettisiä, ihmisen kaltaisia piirteitä, heitä temaattisina henkilöinä, jotka kuljettavat eteenpäin seksuaalisuuden, avioliiton, väkivallan ja luokkaerojen näkökulmia, ja lopulta synteettisinä henkilöinä, joita kirjailija tarvitsee kuljettaakseen draamaa eteenpäin.

Kristiina Koskiluoma

Matti Hyvärinen, Eriikka Oinonen ja Tiina Saari (toim.): Hajoava perhe. Romaani monitieteisen tutkimuksen välineenä. Vastapaino 2015.