Sosiaalityössä kohdattuja kiellettyjä tunteita käsitellään työkavereiden kanssa ja työnohjauksessa.
Sosiaalityö on muutostyötä, jonka työkaluina toimivat myös tunteet. Tunteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta niitä voidaan hyödyntää työssä.
Sosiaalityössä suhtaudutaan tunteisiin kaksijakoisesti: toisaalta ajatellaan, että sosiaalityö on viranomaistyötä, johon ei perinteisesti liitetä tunteita, ja toisaalta sosiaalityöntekijä kohtaa asiakkaita erilaisissa elämäntilanteissa, joihin voi kuulua koko tunteiden kirjo.
Hanna Kylmänen ja Reija Ukkola selvittivät yhteisessä pro gradu ‑tutkielmassaan sosiaalityöntekijöiden asiakastilanteissa heränneitä niin sanottuja kiellettyjä tunteita ja niiden vaikutusta työhyvinvointiin.
Monet vastaajista pohtivat, voidaanko edes puhua kielletyistä tunteista. Heistä kaikki tunteet ovat sosiaalityössä sallittuja.
− He määrittelivät kielletyiksi ne tunteet, joita ei ole ammatillisesti hyväksyttävää näyttää asiakastilanteissa, Hanna Kylmänen lisää.
Kiellettyjen tunteiden alkuperä
Osa vastaajista oli sitä mieltä, että hyvä sosiaalityöntekijä tunnistaa kaikenlaiset tunteensa, mutta pysyy asiakastilanteessa neutraalina ja käsittelee niitä esimerkiksi työnohjauksessa tai työkavereiden kanssa.
Osa vastaajista ajattelee, että sosiaalityöhön ja asiakasprosesseihin kuuluu tunteiden näyttäminen. Heidän mielestään esimerkiksi asiakkaan eettinen kohtaaminen tarkoittaa muun muassa sitä, että asiakkaalle voidaan näyttää riittämättömyyden ja epätietoisuuden tunteita sekä surua.
Voidaanko edes puhua kielletyistä tunteista, sillä kaikki tunteet ovat sosiaalityössä sallittuja.
− Tutkielmassa nousi esiin ajatus, ettei sosiaalityöntekijällä aina tarvitse olla valmiita vastauksia, vaan myös asiakkaan kanssa voi pohtia, miten on parasta edetä, Kylmänen kertoo.
Sosiaalityöntekijän on pystyttävä tunnistamaan myös asiakkaan tunteita ja auttamaan häntä niiden tunnistamisessa, sanoittamisessa ja käsittelemisessä. Vuorovaikutustilanteessa on syytä tunnistaa tunteiden alkuperä, sillä muuten asiakkaan tunteet saattavat siirtyä työntekijän tunnekuormaksi.
Kiellettyjen tunteiden alkuperän ulkoisia tekijöitä, joihin työntekijä ei pysty vaikuttamaan, ovat muun muassa palvelujärjestelmän ongelmat, väkivallan uhka, lapsen asema ja etu, vanhemman rooli ja tuen puute sekä kiire.
Joskus asiakas käyttäytyy aggressiivisesti saadakseen sosiaalityöntekijän toimimaan haluamallaan tavalla. Hän yrittää herättää työntekijässä pelkoa tai epävarmuutta ja vaikuttaa sitä kautta päätöksentekoon.
Erittäin vaikeiksi vastaajat kokevat tunteet silloin, kun työskennellään lasta seksuaalisesti hyväksi käyttäneen tai kaltoin kohdelleen vanhemman tai jonkun muun henkilön kanssa.
Sisäisiä tekijöitä, joihin työntekijä pystyy asiakastilanteessa vaikuttamaan, ovat muun muassa hänen oma pettymyksensä, ärtymyksensä ja turhautumisensa. Asiakkaan kritiikki voi herättää voimakkaita tunteita ja vaikuttaa työhyvinvointiin erityisesti silloin, jos työntekijä kokee sen epäoikeudenmukaiseksi ja kohtuuttomaksi.
Sosiaalinen tilannetaju, tunneäly ja hyvät vuorovaikutustaidot todettiin tehokkaimmiksi keinoiksi estää tilanteiden kärjistymistä asiakastilanteissa.
− Tunteet voivat myös ohjata omaa työskentelyä siihen suuntaan, kuinka asiakkaan kanssa on hyvä edetä, Reija Ukkola lisää.
Pitkä työkokemus suojaa
Kiellettyjä tunteita käsitellään pääasiassa työkavereiden kanssa ja työnohjauksessa. Esimiesten ja työyhteisön tuki koetaan tärkeiksi.
Vastaajista 92 prosenttia koki työkokemuksen merkittävästi suojaavaksi tekijäksi kiellettyjen tunteiden kokemisessa ja käsittelyssä, ja 8 prosenttia vastaajista ei kokenut sillä olevan merkitystä. Pitkä työkokemus näyttää auttavan erityisesti vuorovaikutustilanteiden säätelyssä.
Joskus asiakas käyttäytyy aggressiivisesti saadakseen sosiaalityöntekijän toimimaan haluamallaan tavalla.
Vastaajista oli kuusi prosenttia alle 30-vuotiaita, 37 prosentilla oli sosiaalityön työkokemusta yli 20 vuoden ajalta ja 18 prosentilla yli 30 vuoden ajalta.
Yleisesti koetaan, että tunteet tukevat sosiaalityöntekijän työhyvinvointia, jos niiden käsittelemiseen annetaan tila ja mahdollisuus. Vastaajien mielestä tunteiden käsittelyssä auttaa pitkän työkokemuksen lisäksi vankka ammattitaito. Osa vastaajista koki, että tunteita on hyvä käsitellä kokeneemman työtoverin kanssa. Joidenkin mielestä työpaikalla ei voinut puhua ääneen kielletyistä tunteista, vaan ne piti käsitellä yksin.
Jotkut vastaajista työstävät kiellettyjä tunteitaan harrastustensa avulla. Osa vastaajista kertoi, että oli harkinnut työpaikan vaihdosta tuen puutteen vuoksi tai oli jo vaihtanut työpaikkaa sen vuoksi.
Työhyvinvointia tukevat ammatillisuus, henkinen hyvinvointi ja itsetuntemus. Itsetuntemuksen pohjana on tunteiden tunnistaminen, niiden hyväksyminen ja käsitteleminen.
Tutkielman mukaan sosiaalityön koulutuksessa ei riittävästi kiinnitetä huomiota teorian ja käytännön kohtaamiseen eikä itsetuntemukseen. Tunteet tukevat työssä jaksamista, kun ne hyväksytään luonnollisena osana sosiaalityötä, mutta liiallinen tunnekuorma murentaa pitkällä aikavälillä työhyvinvointia.
− Tällä hetkellä koulutuksessa olisi kehitettävää, jotta se antaisi työkaluja kohdata sosiaalityön eettisiä ristiriitoja ja työstää niiden nostattamia tunteita, Ukkola sanoo.
Iita Kettunen
Hanna Kylmänen ja Reija Ukkola: “Aina ei voi auttaa” – sosiaalityön asiakastilanteissa koettujen tunteiden vaikutus työhyvinvointiin, pro gradu ‑tutkielma, sosiaalityö, Lapin yliopisto 2017.
