Kenttäkokemuksia Hackneystä

Mustijoen perusturvakeskuksessa kehitetään lastensuojelun vaativiin asiakastarpeisiin työtapoja. Esikuvia tarvitaan, ja yksi on tarjolla Lontoon Hackneyssä.

Mustijoen perusturvakeskus oli valmiina uuden sosiaalihuoltolain tulemiseen keväällä 2015. Lakimuutoksen jälkeen lapsiperheiden sosiaalityö muodostui osaksi aikuissosiaali- ja toimeentulotukityötä, johon lakimuutoksen jälkeen suuri osa aiemmista lastensuojelun avohuollon asiakkuuksista siirtyi. Muutoksessa työntekijäresurssit painottuivat perhesosiaalityön yksikköön.

Tarkoituksena on ollut, että Mustijoen peruspalvelut ovat niin kattavat, että lastensuojeluun päätyvät vain perheet, joissa on todellista lastensuojelun tarvetta. Lastensuojelun haasteellisuus pakotti meitä sosiaalityöntekijöitä uusien toimintamallien kehittämiseen, jotta tarjolla olisi vielä viimesijaisessa lastensuojelussakin muita palveluja kuin kodin ulkopuolelle sijoittaminen. Palveluohjaus- ja hallinnointikeskeisen työn sijaan tarkoituksemme on, että voisimme intensiivisellä asiakastyöllä pitää lapset kodeissaan, minne apu tuotaisiin.

Kehittämistyön tueksi syntyi lastensuojelun kehittämishanke, missä ovat Mäntsälän lisäksi mukana THL ja Itä-Suomen yliopisto. Hanke kestää vuoteen 2018 asti. Tausta-ajatus uudelle suunnalle entistä vaativampien asiakastarpeiden kohtaamiseen on saatu niin sanotusta Hackneyn mallista, mikä on kerännyt kehuja kansainvälisesti ja perustuu terapeuttisempaan, systeemiseen työotteeseen.

Oli mukavaa huomata, että erilaisista puitteista huolimatta sosiaalityö on samanlaista ongelmineen ja ratkaisuineen, olipa kyse sitten brittiläisestä tai suomalaisesta yhteiskunnasta.

Sosiaalityö Hackneyssä on nykyisin tiimiperustaista, perheissä tehtävä muutostyö perustuu pitkälti sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen.

Kuinka asiat Hackneyssä hoidetaan ja mitä Mäntsälän ja Pornaisten kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueella, Mustijoen perusturvakeskuksella voisi olla heiltä oppimista. Sitä halusimme lähteä itse näkemään ja kokemaan.

Opintomatka toteutettiin viime syksynä, Mukana olivat johtava psykologi Pia Kalkkinen, johtava päihde- ja mielenterveystyöntekijä Sirpa Litmanen, perheneuvoja Erja Kuosa, lastensuojelun sosiaalityöntekijät Eija Laine, Sari Lilius, Heli Lämsä ja Tuija Tähkäpää, perhesosiaalityön sosiaalityöntekijä Jaana Peltonen ja sosiaaliohjaaja Kirsi Pohjalainen.

Hackneyssä on nyt kaikki tosin

Hackney on Itä-Lontoon alue, missä lastensuojelun sijoituksia tehtiin aiemmin liukuhinnalla, kustannukset kohosivat, työntekijät turhautuivat ja väsyivät ja vaihtuvuus oli suurta. Lopulta koko palvelujärjestelmä rakennettiin alusta alkaen uudelleen.

Sosiaalityö Hackneyssä on nykyisin tiimiperustaista, perheissä tehtävä muutostyö perustuu pitkälti sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen ja reflektoivaan työotteeseen, ratkaisut ongelmiin etsitään lähiverkostoista. Sijoitukset ovat kääntyneet jyrkkään laskuun, kustannukset saatu hallintaan, työntekijät ovat ylpeitä ja innostuneita työstään ja Hackneyn sosiaalitoimistosta on tullut haluttu työpaikka.

Hackney yllätti meidät heti ensisilmäyksellä. Odotuksiimme nähden Hackney oli paljon viihtyisämpi, mitä Itä-Lontoo mielikuvissamme oli ollut. Kadut olivat siistit, talot hyväkuntoisia, ihmiset kiiruhtivat hyvinpukeutuneina töihinsä eikä kodittomia näkynyt kerjäämässä. Viimeistään ennakko-odotuksemme muuttuivat, kun eteemme levittäytyi kaunis kivinen kaupungintalo ja itse sosiaalipalvelukeskus kaikessa lasiseinämoderniudessaan.

Myöhemmin meille kerrottiin, että Hackney on Lontoon olympialaisten (2012) myötä tehnyt kasvojen kohotuksen; paikkoja oli tuolloin kunnostettu, minkä myötä asuntojen hinnat nousivat aiheuttaen köyhimpien asukkaiden muuttamisen kauemmas keskustasta. Nykyisin Hackneytä kuvaillaan ”uudeksi Notting Hilliksi”, trendikkääksi asuinalueeksi.

Sosiaalipalvelukeskuksen sisätilat olivat myös vaikuttavat ja modernit. Aulassa oli keskellä iso palvelutiski, laidoilla asiointitiskit vuoronumeroilla, ihan kuin apteekeissa ja VR:n lipunmyynnissä. Aulassa oli myös vieraiden infopiste, lukuisia sohvia istuskelua varten ja monia tietokonepäätteitä työnhakua tai eri kursseille ilmoittautumisia varten.

Tiimityön mallit

Saimme viettää Hackneyn sosiaalipalvelukeskuksessa kaksi kokonaista työpäivää aamusta iltaan tutustuen isäntiemme Robert Koglekin ja Nasreen Hammondin työskentelyyn. Osallistuimme myös erilaisiin tiimeihin ja siten näimme konkreettisesti, miten työtä käytännössä tehtiin.

Yksi tiimeistä oli lasten- ja nuorten moniammatillinen yhteistyöpaneeli, mihin osallistui lähes 20 jäsentä eri palvelusektoreilta. Tänne sosiaalityöntekijä sai tuoda asiakastapauksensa, mihin tarvitsi ohjausta ja neuvontaa. Kerrottuaan asiakkaansa tämänhetkisestä tilanteesta, konsultoiva sosiaalityöntekijä teki muutaman tarkentavan kysymyksen paneelille ja sen jälkeen hän yksiselitteisesti määritteli perheen kanssa työskentelevälle sosiaalityöntekijälle, mitä tämän tulee tehdä seuraavaksi, esimerkiksi tarkistaa, onko lapsen lääkitys voimassa tai tehdä kotikäynti.

Hackneyssä pyritään mahdollisimman joustavaa ja asiakaslähtöiseen työskentelyyn.

Lopuksi päätettiin, milloin asiakastapausta käsitellään paneelissa seuraavan kerran; viikon, kahden vai kuuden kuluttua. Yhtä asiakastapausta käsiteltiin noin 5 minuuttia, minkä jälkeen seuraava sosiaalityöntekijä astui paneelin eteen kertoen omasta asiakastilanteestaan.

Toinen tiimityön muoto olivat asiakastyön tiimit. Niissä oli 5 jäsentä; konsultoiva sosiaalityöntekijä, sosiaalityöntekijät, sosiaalityön opiskelija ja kaiken kirjaava tiimikoordinaattori. Tiimi kokoontui viikoittain ja siellä läpikäytiin uudet asiakasperheet sekä yli 100 asiakkaan listalta heidät, joiden kanssa oli jääty työskentelyssään jumiin. Näissä tiimeissä taustoitettiin perhetilanteita moniammatillista paneelia enemmän, esimerkiksi tehtiin seinälle sukupuuta. Lisäksi mietittiin yhdessä perhetilanteen vahvuudet ja heikkoudet sekä jatkotoimenpiteet.

Kahden tiiviin päivän aikana näimme ja opimme paljon Hackneyn mallista. Hackneyn sosiaalipalveluissa on 25 000 asiakasta, saman verran kuin meillä on koko asukaspohja. Tämä luonnollisesti vaikutti palveluiden erilaiseen organisointiin. Hackneyn toimintakulttuurissa konsultoivalla sosiaalityöntekijällä oli vahva rooli moniammatillisten tiimien johtamisessa. Häneltä sosiaalityöntekijät saivat myös henkilökohtaisesti tukea työlleen viikoittaisten tiimiensä lisäksi.

Palvelurakenteen lisäksi Hackneyn sosiaalinen ympäristö tarjosi yhden suurimmista eroavaisuuksista. Hackneyssä oli yli sadasta eri etnisestä taustasta tullutta asiakasta, muun muassa mustat britit, valkeat britit, karibialaiset britit, afrikan britit, ortodoksijuutalaiset, itäeurooppalaiset. Meidän alueellamme tämän kaltaista etnistaustaista asiakaskuntaa ei ole nimeksikään.

Hackneyssä etnisyys tuo mukanaan esimerkiksi kieliongelmia, kun kaikki asiakkaat eivät osaa sanaakaan englantia. Tulkkien tarve on jatkuvaa. Pääasiallinen lastensuojeluun tulosyy oli perheväkivalta, muina syinä muun muassa huumeet, mielenterveysongelmat ja jengiytyminen. Myös laiton maahanmuutto on yksi ongelmista, mikä tuo omat merkittävät haasteensa alueen sosiaalityölle.

Mitä jäi käteen?

Vaikka opimme matkan aikana paljon, aika oli rajallinen ja näimme lopultakin vain pienen osan laajasta palvelujärjestelmästä. Korjaavan lastensuojelun palveluihin emme esimerkiksi päässeet kurkistamaan lainkaan. Vaikka Hackneyn malli ei ole suoraan siirrettävissä Mustijoelle, löysimme sieltä työskentelytapoja, jotka sopivat myös meille.

Perustasolla työntekijät olivat nuoria ja vastavalmistuneita, jokainen innostuneita työstään.

Tiimityöskentelyn jämäkkyys oli yksi näistä opeista. Asiakastilanteita ei tarvitse joka kerta taustoittaa juurta jaksain uudelleen. Asiakkaan ongelmissa ei tarvitse velloa pyrkien ratkaisemaan kaikkia ongelmia kerralla. Sen sijaan voimme keskittyä nykyhetkeen ja miettiä vain sitä, mitä teemme asiakkaan kanssa seuraavaksi, ensi viikon aikana. Hypoteesien asettaminen työskentelyn pohjaksi tuntui myös perustellulle.

Hackneyssä pyritään mahdollisimman joustavaa ja asiakaslähtöiseen työskentelyyn. Palveluorganisaatio toimii moniportaisuudestaan huolimatta jouhevasti ja mahdollistaa sosiaalityöntekijälle uralla etenemismahdollisuuksia oman yksikön sisällä eri tavalla kuin meillä.

Perustasolla työntekijät olivat nuoria ja vastavalmistuneita, jokainen innostuneita työstään. Työkokemuksen myötä he siirtyivät konsultoiviksi sosiaalityöntekijöiksi tai hakeutuivat töihin toisaalle esimerkiksi 3. sektorin palvelukseen.

Mustijoella perussosiaalityöntekijöillä ei ole tarvetta nousta hierarkiaportaissa, koska koemme, että pystymme vaikuttamaan työhömme ja tekemään päätöksiä itsenäisesti. Esimiehen välitön tuki on mutkatonta ja nopeasti saatavilla. Kaikenlainen uuden kokeilu on mahdollista eivätkä vanhat toimintamallit kahlitse.

Tätä pidettiin tärkeänä myös Hackneyssä. He pyrkivät uudistumaan ja pysymään ajattelussaan virkeinä muun muassa uusien työntekijöiden kautta, joita he rekrytoivat ja kouluttavat jatkuvasti muun työn rinnalla. Sosiaalitoimeen on kuitenkin vaikeaa päästä töihin, sillä hakijoita on paljon ja rekrytointiprosessi on monivaiheinen. Ennen työhaastatteluun etenemistä, hakijan pitää selviytyä muun muassa ryhmätehtävistä.

Heli Lämsä, sosiaalityöntekijä
Tuija Tähkäpää, sosiaalityöntekijä
Mustijoen perusturva