– Haen uudenlaista toimintatapaa, jossa sanktio muuttuu kannustimeksi ja ammattilaisten viipalemainen työ moniammatilliseksi yhteistyöksi asiakkaan kanssa ja hyväksi, sanoo Elli Aaltonen. Kuva: Jyrki Komulainen
Kelan uuden pääjohtajan Elli Aaltosen missiona on muuttaa etuudesta lähtevä palvelumalli asiakkaan tarpeesta lähteväksi. Hän myös visioi Kelalle nykyistä laajempaa roolia sote-uudistuksen myötä.
Ensimmäisissä haastatteluissaan Kelan pääjohtajana Elli Aaltonen nosti esille kysymyksen etuuksien maksamisen lähtökohdasta: maksetaanko mieluummin osallisuudesta kuin olemisesta. Asiasta nousi laaja keskustelu.
Kansalaiskeskustelussa ihmiset ottivat kantaa oman asemansa perusteella. toiset kysyvät, että ilman omaa syytään työttömällekö ei kuulusi mitään. Toiset puolestaan ajattelevat, että nyt ei enää maata kotona valtion rahalla.
– Nostin tämän asian esille erityisesti nuorten näkökulmasta. Niiden nuorten, joita sosiaalityöntekijä näkee 14-vuotiaana, 18-vuotiaana, 29-vuotiaana ilman mitään muutosta elämässä tai tulevaisuuden näkymissä. Sosiaaliturva on alun perin eläketurvaa lukuun ottamatta tarkoitettu lyhyisiin siirtymäjaksoihin koulusta opintoihin, opinnoista työhön ja työstä toiseen siirtymisen välille, sairauteen ja äitiyteen, ei pysyväksi olotilaksi.
– Nyt ympäristö on muuttunut, työtä ei niin vain löydykään ainakaan läheltä ja asuminen maksaa paljon. Seurauksena on syrjäytyminen ja eriarvoistuminen.
Tukea pitää maksaa niin, että se vie ihmistä eteenpäin
– Haen uudenlaista toimintatapaa, jossa sanktio muuttuu kannustimeksi ja ammattilaisten viipalemainen työ moniammatilliseksi yhteistyöksi asiakkaan kanssa ja hyväksi. Odotan paljon Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän työltä ja Heikki Hiilamon osallisuustuloesitykseltä, sanoo Elli Aaltonen.
– Tarvitaan ammattilaisia tekemään työtä ihmisten kanssa. TE-keskusten työntekijä- tilanne ei ole parantunut vaan heikentynyt. Niukkuuspolitiikka on vähentänyt palkkatukea sekä työpajoja ja toisen asteen ammatillinen koulutuskin on nyt muutosten kohteena.
Nostin tämän asian esille erityisesti nuorten näkökulmasta.
– Nyt meillä on aikamoinen kohtaanto-ongelma, jota sotekaan ei yksin ratkaise. Ei työtön näköalaton nuori lähde 25 kilometrin päähän etsimään moniammatillista tiimiä, joka häntä auttaisi. Tarvitaan moniammatillinen lähipalvelu, jonka frontdeskillä on parhaat voimat palvelemassa.
Perustulokokeilu on lähtenyt liikkeelle, ja 2 000 työmarkkinatukea saavaa on kutsuttu mukaan. Perustulokokeilun suppeutta on kritisoitu. Otoksen olisi pitänyt olla suurempi ja siinä pitäisi olla enemmän erilaisissa elämän- tilanteissa olevia ihmisiä.
– Keskeinen kysymys perustulokokeilussa on, vähenevätkö kannustinloukut ja helpottuuko erilaisen, eri kestoisen työn ja lyhytaikaisen opiskelun vastaanotto. Olisi varmasti jatkossa kiinnostavaa myös selvittää, käyttävätkö perustulokokeilussa mukana olevat vähemmän erilaisia palveluita kuin aiemmin, mutta kokeiluun varatut rahat mahdollistivat nyt tämän.
Suomen kokeilu herättää paljon kiinnostusta ulkomailla. Erilaisia työllisyyden ja sosiaaliturvan keskinäisiä ratkaisuja etsitään monessa muussakin maassa. Elli Aaltonen on kuullut muun muassa Maltan kokeiluista.
– Siellä lähdetään palkitsemisperiaatteella eteenpäin. Jos kahden lapsen yksinhuoltajaäidin ei kannata ottaa työtä vastaan, kun päivähoitomaksut vievät suuren osan ansiosta, niin ratkaistaan asia niin, että äidin ei tarvitse maksaa päivähoidosta täyttä maksua työllistyessään.
Kuuden tuhannen ihmisen potentiaali
Uusi pääjohtaja herättää paljon kiinnostusta. Onhan Kela merkittävä instituutio. Elli Aaltosen johtama laitos huolehtii 15 miljardin euron etuuksien jakamisesta suomalaisille.
Elli Aaltonen on myös hyvin pätevöitynyt nykyiseen tehtäväänsä tekemällä pitkän uran sosiaalihuollossa ja valtion aluehallinnossa. Hän on väitellyt sosiaalihuollon johtamisesta ja toiminut asiantuntijana monissa sosiaalihuollon kehittämishankkeissa koti- ja ulkomailla.
– Kelassa on 6 000 ihmisen potentiaali tekemässä suomalaista sosiaaliturvaa. Meillä on toimiva sähköinen järjestelmä, 185 toimistoa julkisen viranomaisen palveluverkkona ja lisäksi tutkimusta ja kehittämistä. Voin nähdä tulevaisuudessa Kelan uutena partnerina lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden rinnalla tekemässä muutakin kuin etuuksien jakamista, Elli Aaltonen visioi.
Toimeentulotuki poikkeaa Kelan monesta muusta etuudesta.
– Nykyisin työtä tehdään vielä suppeasti: yksi työntekijä tekee asumistukipäätöksiä, toinen tekee toimeentulotukea, kolmas kuntoutuspäätöksiä. Uusi tapa tehdä voisi olla se, että asiakkaan kohdatessaan Kelan virkailija katsoo samalla kaikkea tuen tarvetta, ei vain yhtä palvelua.
Asiasta kannattaa keskustella rauhassa. Joku saattaa parahtaa, ettei selviä nykyisestäkään työmäärästä saati, että voisi ottaa vastaan uusia haasteita. Toinen taas saattaa nähdä uudessa työotteessa työtä rikastuttavia elementtejä ja mahdollisuuden päästä käyttämään laajemmin tietotaitoaan kuin nykyisin.
Toimeentulotuki on erilainen etuus
Uusi pääjohtaja ei ole vielä ehtinyt tuunaamaan työhuonetta omakseen Alvar Aallon suunnittelemassa Kelan pääkonttorissa. Edeltäjän tervetulolahjat ovat pöydällä: lehmä- patsas muistuttamassa, että työssä tarvitaan lehmän hermoja ja villasukat pitämässä jalat lämpiminä. Pääjohtajan aloittaessa käynnistyi myös toimeentulotuen maksatus Kelan kautta.
– Alku on sujunut hyvin. Olemme pystyneet tekemään tähän mennessä lähes 100 000 päätöstä lakisääteisen määräajan sisällä. Kelaan palkattiin noin 700 uutta työntekijää, joista osa oli kokeneita sosiaalialan ammattilaisia ja etuuskäsittelijöitä kunnista.
Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät ja aiemmin kunnissa toimeentulotukityötä tehneet ovat olleet huolissaan siitä, ymmärretäänkö Kelassa toimeentulotuen erityisluonne. Toimeentulotuen myöntämiseen liittyy aina myös harkintaa siitä, mitä on lain tarkoittama kohtuullinen, välttämätön, tarpeellinen, he muistuttavat.
Huolta vahvistaa julkisuuteenkin tuotu tapaus, jossa asiakas on saanut hylkäävän perustoimeentulotukipäätöksen, kun laskelmassa tulot ovat ylittyneet 10 sentillä. Asiakkaalla on kuitenkin edessä 400 euron lääke- kulut, jotka kuuluisi laskea perustoimeentulo- tuen piiriin.
– Toimeentulotuki poikkeaa Kelan monesta muusta etuudesta. Poikkeuksena on ehkä tulkkipalvelu ja kuntoutus, jossa on harkintaa. Minulle on sanottu, että yhteys Kelan ja kun- tien välillä on toiminut ainakin Kelasta nähtynä. Ehkä olen kysynyt liian aikaisin? Tässä on meillä osaamisen, oppimisen ja palvelukyvyn paikka, toteaa Aaltonen.
– Noin 15 prosenttia nyt tehdyistä ratkaisuista on hylkääviä. En usko, että linja kiristyisi. Se yhdenmukaistuu ja kenties teknistyy, kun tarveharkintainen täydentävä osuus jäi edelleen kunnille. Toisissa kunnissa on ollut löysempää harkintaa. Toisissa kunnissa on voitu olla soikeammalla rahalla, ja pidetty tiukempia normeja kuin laki on tarkoittanut.
Miten palvelun ja tuen yhteys hoidetaan?
Elli Aaltonen muistelee 1980-luvun edeltä- jäänsä Matti Puhakkaa, jonka kanssa sattui usein istumaan vierekkäin lennoilla Joensuusta Helsinkiin tai takaisin. Käytiin keskusteluja sosiaalipoliittisista kysymyksistä. Pohdittiin myös sitä, kumpi on tärkeämpi sosiaaliturva vai sosiaalipalvelut, jos taloudellisen niukkuuden vuoksi pitäisi priorisoida. Monelle toimeentulotukea lukuun ottamatta palvelujen saatavuus on tärkeää.
Miten palvelun ja tuen yhteys hoidetaan?
Omaishoidon tuki on Elli Aaltoselle hyvin tuttu. Siinäkin yhdenvertaisuuden nimissä on tärkeää, että omaishoidontuki maksetaan saman suuruisena eri puolilla maata. Samalla kuitenkin on huolehdittava myös omaishoitajien ja hoidettavien tuen ja palvelujen saatavuudesta. Se on kunnan tehtävä.
Miten palvelun ja tuen yhteys hoidetaan? Näitä kysymyksiä pitää edelleen pohtia myös toimeentulotuessa esimerkiksi asumisen, nuorten mielenterveysasiakkaiden tai vaikkapa vankilasta vapautuvien asiakkaiden kohdalla, Aaltonen korostaa.
Elli Aaltonen on yksi sosiaalialan ammattilaisista. Hän on myös johtanut Talentian edeltäjää Sosiaalityöntekijäin Liittoa vuosina 1987–89. Onko sosiaalityöntekijän identiteetti tallella monien hallinnossa tehtyjen vuosien jälkeen?
Minussa on yhdistynyt sosiaalityöntekijän, yhteiskuntatieteilijän ja sosiologin kombinaatio. Sosiologi kysyy, mikä on toimivan ympäristön ja lainsäädännön suhde, yhteiskuntatieteilijä rakentaa järjestelmää ja sosiaalityöntekijä kysyy kuten Supersossu aikoinaan: Entä ihminen, entä elämä?
