Rikas Sveitsi kätkee alleen pienituloisten ja asunnottomien ahdingon.
Pont-Rougen rautatiesillan alla, Geneven laitamilla, kohtaa joka aamu puoli yhdeksältä saman näyn. Iäkäs mies on juuri herännyt ja taittelemassa makuualustaansa suojaisessa nurkassa. Hänen koko omaisuutensa on vieressä seisovassa rinkassa.
Miehellä on siisti olemus; puhtaan näköiset vaatteet, eikä hän näytä alkoholistilta. Hän on yksi kaupungin asunnottomista, joiden määrä on kasvamassa, sillä Genevessä ei ole riittävästi hätämajoitusta.
– Moni pienituloinen tai toimeentulotuen varassa elävä ihminen asuu myös ahtaasti tai terveydelle haitallisessa asunnossa. Lisäksi toimeentulotuen varassa elävien ihmisten määrä kasvaa Genevessä koko ajan, kertoo sosiaalialan ylemmässä korkeakoulussa HETSissä työskentelevä professori Nicole Lavanchy.
Hän opettaa Genevessä sijaitsevassa oppilaitoksessa tulevia sosiaalityöntekijöitä. Lavanchyn kursseilla käydään läpi koko Sveitsin liittovaltion sosiaaliturvajärjestelmä rahasummia myöten.
– Sveitsiläinen sosiaaliturva pohjautuu edelleen pitkäaikaisiin, perinteisiin työsuhteisiin. Se ei ole kyennyt vastaamaan muuttuvien työmarkkinoiden haasteisiin, joita ovat määräaikaiset ja tarvittaessa töihin tulevat työsuhteet, uberisaatio ja tekoäly, sekä vaikkapa markettien kassojen automatisointi.
Sveitsin virallinen työttömyysaste on tällä hetkellä 2,6 % ja Geneven kantonissa se on 4 %.
Työttömyyskorvaus on ansiosidonnainen, joten sitä voi saada vasta oltuaan jo työelämässä. Kaikki työttömät eivätkä erityisesti nuoret työnhakijat näy työttömyystilastoissa.
– Genevessä on tällä hetkellä työnhakijoita ja toimeentulotuen varassa eläviä ihmisiä noin 10 % työikäisestä väestöstä, Lavanchy arvioi.
Työttömyyskorvaus määritellään viimeisen työsuhteen palkan mukaan. Sen suuruus on 70–80 prosenttia palkan määrästä. Alle 25-vuotias voi saada työttömyyskorvausta 200 päivän ajan, 25–55- vuotias 400 päivän ja yli 55-vuotiaat 520 päivän ajan.
Työttömyyskorvaukset rahoitetaan valtion työttömyysvakuutusrahastosta.
Korkea palkkataso kompensoi hiukan
Sveitsinliittovaltio koostuu 26 kantonista. Sekä liittovaltiolla että kullakin kantonilla on omat perustuslakinsa, mutta liittovaltion lainsäädäntö on viime kädessä kantonin lainsäädäntöä vahvempi.
Kantoneissa olevat kunnat ovat alisteisia kantonin lainsäädännölle. Kunnissa ei myöskään ole omaa tuomioistuinta.
Toimeentulotukijärjestelmän rahoitus koostuu useasta osasta. Liittovaltio rahoittaa eläkeläisten toimeentulotuen, invaliditeetin perusteella annettavan tuen, sekä ikääntyneiden työttömyystuen. Perhetuet ja työikäisten toimeentulotuki rahoitetaan kunnan varoista.
Sveitsiläinen sosiaaliturva ei ole kyennyt vastaamaan muuttuvien työmarkkinoiden haasteisiin.
Toimeentulotuella ei juhlita Euroopan kalleimmassa maassa. Esimerkiksi Geneven kantonissa yksinasuva henkilö saa tukea 1465 frangia,eli noin 1500 euroa kuukaudessa. Pariskunta saa 1735 CHF (noin 1800 €) ja lapsi kasvattaa tukea reilun 200 euron verran, mikä on myös lapsilisän vähimmäismäärä Sveitsissä.
– Kun vuokrat ja muut välttämättömät elinkustannukset ovat korkeita, elää suuri osa toimeentulotuen saajista köyhyysrajan alapuolella, Lavanchy sanoo.
Sveitsin kalleutta kompensoi jonkin verran maan korkeahko palkkataso. Varsinaista minimipalkkaa ei koko valtion tasolla ole, mutta Geneve on maan ainoana kantonina säätänyt minimituntipalkan, joka on 24,30 CHF (25,70 €). Maan keskipalkka oli vuoden 2022 tilastojen mukaan 6788 frangia eli noin 7200 euroa.
– Summa ei tunnu enää korkealta, kun siihen lisätään kalliiden elinkustannusten lisäksi pakollinen sairasvakuutus. Aikuiset maksavat valitsemalleen yksityiselle sairasvakuutuskassalle yleensä yli 500 euroa kuukaudessa ja vanhemmat alle 18-vuotiaista lapsistaan noin 160 euroa kuukaudessa.
Kuukausisumman määrään vaikuttaa 530–2650 euron arvoinen omavastuuosuus: mitä korkeammaksi sen määrittelee, sitä pienempi on kuukausimaksun osuus. Korkeimmankin omavastuun valinnut henkilö pulittaa kuukausittain yli 400 euroa.
– Vuoden ensimmäiset sairaanhoitokulut maksetaan omasta pussista omavastuuosuuden kattoon asti. Siitä eteenpäin sairasvakuutus korvaa kuluista 90 % eli vakuutetulle jää vielä 10 % maksettavaa. Yläraja lisäkuluille on kuitenkin aikuisilla 700 (742 €) ja lapsilla 350 frangia (370 €) per vuosi, Lavanchy kertoo.
Hoitoa saa ensi kädessä itse valitsemaltaan omalääkäriltä, joka lähettää asiakkaan tarvittaessa erikoissairaanhoitoon yksityisille palveluntuottajille tai aluesairaalaan. Suurin osa sairaaloista on kantonien yhtiöitettyjä keskus- ja aluesairaaloita.
Sairasvakuutuksen hinta nousee muutamia prosentteja joka vuosi. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna sveitsiläiset maksavat tyhjästä. Moni tavallinen kansalainen välttelee lääkäriin menoa viimeiseen asti. Sveitsissä on maailman pienin verovaroin katettu sairaanhoito.
Sosiaaliturvalainsäädännön uudistaminen on hidasta
Sveitsin liittohallitus sääti vasta vuonna 2004 kansanäänestyksellä lain palkallisesta, 14 viikon mittaisesta äitiyslomasta. Äitiysraha on 80 prosenttia äitiyslomaa edeltävästä palkasta. Kantonit voivat parantaa lakia tämänkin edun suhteen. Genevessä maksetaan äitiysrahaa 16 viikon ajan.
Työnantaja voi halutessaan maksaa rahaa pidemmältä ajalta.
– Jos lapsi on vakavasti sairas, on vanhemmilla vielä oikeus 14 viikon mittaiseen vanhempainlomaan, jonka isä voi käyttää yksin tai vanhemmat voivat jakaa, Lavanchy jatkaa.
Suuri osa toimeentulotuen saajista elää köyhyysrajan alapuolella.
Sveitsissä äänestetään usein kansanaloitteiden pohjalta. Liittovaltiotason aloitteeseen vaaditaan vähintään 100 000 nimeä. Jos taas halutaan kumota jokin juuri säädetty laki, siihen tulee kerätä 50 000 nimeä 100 päivän sisällä.
Suurin osa liittovaltion väestöstä asuu pohjoisen saksankielisissä kantoneissa. Niissä ovat vallalla konservatiiviset arvot, jotka korostavat työnteon ja yksinpärjäämisen merkitystä. Heidän äänensä voittavat useimmissa kansanäänestyksissä. Siksi myös sosiaaliturvan lainsäädännön muutos on hidasta.
– Etelän ranskankielisissä kantoneissa ilmapiiri on sallivampi ja asenne sosiaaliturvaan sekä matalan toimeentulon omaavien henkilöiden asemaan on ymmärtäväisempi. Täällä otetaan myös herkemmin vaikutteita Ranskan sosiaaliturvasta ja arvomaailmasta, Lavanchy pohtii.
Sosiaalityöntekijöillä laaja työnkuva
Sosiaalityöntekijät opiskelevat Sveitsissä sosiaalialan ylemmässä korkeakoulussa.
Kolmen vuoden koulutus koostuu kahden vuoden opinnoista ja vuoden mittaisesta käytännön työskentelyjaksosta kentällä.
– Maisteritutkinnon suorittaneet saavat pätevyyden tehdä akateemista tutkimusta. Useimmat maisterintutkinnon suorittaneista työskentelevät erilaisissa sosiaalialan laitoksissa tai koulutukseen liittyvissä tehtävissä alan oppilaitoksissa, kertoo sosiaalityöntekijä Natacha Perriard.
Perriard on esimerkki siitä, että sosiaalityöntekijät voivat työskennellä mitä monimaisimmissa tehtävissä. Hän on toiminut pitkään sosiaalityöntekijänä Carrefour-Rue-säätiössä, joka auttaa syrjäytyneitä, köyhiä ja kodittomia. Lisäksi hän vierailee luennoimassa HETSissä oman erityisalansa kysymyksistä.
– Niitä ovat esimerkiksi syrjäytymisen vähentäminen sekä yhteisöllisen aktivismin vahvistaminen. Olen myös erikoistunut sosiokulttuurisiin asioihin, kuten informaaliin oppimiseen ja radiotyöhön: vastaan säätiömme oman radiokanavan toiminnasta, Perriard listaa.
Hän on myös mukana arvioimassa sosiaalityön kandidaattien lopputöitä.
Perriard on vastuussa Carrefour-Rue -säätiön vastaanottopisteestä, jossa kodittomat tai puutteellisissa olosuhteissa asuvat ihmiset voivat käydä suihkussa. Tarjolla on myös vaatteita sekä mahdollisuus pestä pyykkiä. Pisteessä työskentelee vapaaehtoisia hammaslääkäreitä ja jalkaterapeutteja.
Hänen työpäivänsä ovat vaihtelevia: haastattelua edeltävänä päivänä Perriard oli seurannut kentällä tapahtuvaa havainnointitutkimusta, joka pureutuu mielenterveyden ja köyhyyden yhteyteen.
– Siivosin myös suihkutiloja ja pesin muutaman koneellisen pyykkiä. Sen jälkeen osallistuin hätämajoitustiimimme kokoukseen. Päivän lopuksi kävin vielä jututtamassa Geneven rautatieasemalla pysyvästi oleilevia, syrjäytyneitä ihmisiä.
Perriard pitää päätehtävänään varmistaa, että jokainen geneveläinen ymmärtää oman ihmisarvonsa ja on tietoinen oikeuksistaan sekä paikoista, joissa voi saada tukea ja apua.
– Yritän tukea ihmisten tunnetta siitä, että he ovat oman elämänsä toimijoita sekä heidän kykyään ottaa osaa yhteisölliseen elämään. Tärkeä seikka on myös auttaa asunnottomia kestämään stressaavaa elämää kaduilla.
