Tutkija toivoo lisää huomiota huostaanotettujen lasten isyyden tukemiseen.
Huostaanotettujen lasten isien isyyttä, isyyden rakentumista ja tukemista on tutkittu kansainvälisestikin niukasti. Suomessa aihetta ei ollut väitöskirjatasolla tutkittu lainkaan ennen Tarja Pelkosen työtä Isyys lastensuojelun sijaishuollon institutionaalisessa kontekstissa.
Pelkonen tutki isän, lapsen ja lastensuojelun instituution välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvaa isyyttä analysoimalla erään suomalaisen kaupungin huostaanotettujen ja sijaishuoltoon perhehoitoon sijoitettujen lasten isille suunnattuja asiakassuunnitelmia vuosilta 2013–2017.
Isille laadittuja suunnitelmia löytyi kaikkiaan 719 ja niitä oli laadittu 278 isälle. Yleisimmin isille oli laadittu 1–2 suunnitelmaa, ja enimmillään kahdelle isälle oli laadittu 12 asiakassuunnitelmaa.
Isille laadittujen suunnitelmien määrä oli vähäinen verrattuna äiteihin, joille oli laadittu noin 1200 suunnitelmaa.
– Aineiston valossa huostaanotettujen lasten isät näyttävät jäävän sosiaalityön arjessa melko näkymättömiksi ja sivuun, Tarja Pelkonen havaitsi.
– Isien asiakassuunnitelmat vaihtelivat laadultaan hyvin paljon työntekijästä ja tapauksesta riippuen. Lyhimmillään ne olivat yhden lauseen mittaisia.
Asiakassuunnitelma on mahdollisuus kohtaamiselle.
Pelkosella on itsellään takana yli 20 vuoden kokemus lastensuojelun sosiaalityöstä, joista viimeiset yli kymmenen vuotta johtavana sosiaalityöntekijänä. Hän tietää vanhempien kanssa työskentelyn vaativuuden ja sen, että asioiden kirjaamiseen ei aina ole riittävästi aikaa.
– Asiakassuunnitelma on lakisääteinen asiakirja. Mutta se on myös aina mahdollisuus vanhemman ja sosiaalityöntekijän kohtaamiselle. Toivoisin, että sitä hyödynnettäisiin isien suhteen nykyistä enemmän.
Suunnitelma tulee myös jälkeenpäin vaikuttamaan muille lukijoille siihen, minkälainen kuva heille isästä ja hänen isyydestään piirtyy tai ei piirry, Peltonen kertoo.
– Tämä kuva on merkityksellinen, olipa lukijana sitten lapsi, isä itse, sosiaalityöntekijä tai muu viranomainen. Suunnitelmassa olisi hyvä tuoda näkyville myös perustelut siitä, jos sosiaalityöntekijä on pitänyt suunnitelman laadintaa tarpeettomana.
Sinnikäs yhteydenpito isään kannattaa
Peltonen kannustaa ammattilaisia ottamaan isiin sinnikkäästi yhteyttä ja kutsumaan heitä mukaan lapsen asioiden kanssa toimimiseen, vaikka isät olisivat vaikeasti tavoitettavissa tai heidän elämäntilanteensa on vaikea.
Kokemuksesta Pelkonen tietää, että jos isästä ei kuulu mitään silloin kun lapsi sijoitetaan sijaishuoltoon tai sijaishuollon alkutaipaleella, sosiaalityöntekijöiden oma aktiivisuus ottaa isään yhteyttä helposti herpaantuu.
– Sosiaalityöntekijän rooli isyyden vahvistajana on kuitenkin hyvin merkittävä, Pelkonen painottaa.
– Etenkin varhainen mukaan houkutteleminen on kriittistä. Jos isä jää alkuvaiheessa sivuun, sieltä on vaikea palata tutkimukseni sanoin näkymättömästä tai hauraasta isyydestä vahvistuvaan isyyteen.
Huostaanotettujen lasten isien isyys osoittautui liikkuvan näkymättömän, hauraan ja vahvistuvan isyyden skaalalla etenkin isän oman elämäntilanteen muutosten mukaisesti. Jos elämäntilanne kohentui, isän yhteys lapseen vahvistui ja toisinpäin.
– Hyvä ja sinnikäs yhteydenpito isään auttaa sosiaalityöntekijöitä herkemmin tunnistamaan isän elämäntilanteissa tapahtuvia muutoksia ja tarttumaan niihin ajoissa.
– Sijoitettujen lasten kannalta tärkeintä on, että yhdenkään lapsen suhde isään ei katkeaisi tai valuisi näkymättömäksi sijaishuollon aikana. Lapsi kantaa mielessään katkenneitakin suhteita, ja ne voivat olla hänelle hyvin merkittäviä.
Sosiaalityöntekijän rooli isyyden vahvistajana on merkittävä.
Jos isä ei millään tavoin osallistu työskentelyyn, isyyden vahvistaminen on ammattilaiselle todella haastavaa. Silti lapsen edun toteutumisen nimissä huostaanotettujen lasten isiltä voi vaatia ainakin jollakin tasolla osallistumista sijaishuollon aikaiseen työskentelyyn, Pelkonen katsoo.
– Tärkeintä on kohdata isät siten, että he kokevat tulevansa kohdatuiksi arvokkaina ja että he oivaltavat, että heitä isinä ja heidän isyyttään arvostetaan.
Tämä edellyttää Pelkosen mukaan ammattilaiselta vanhemman tunteiden kohtaamista ja käsittelemistä myötätuntoisesti, ymmärtäväisesti, kunnioittavasti ja vastuullisesti vaikeissakin kohtaamisissa.
– Siksi toivon, että lastensuojelussa ryhdyttäisiin kehittämään yhä parempia käytäntöjä ja koulutusta asiakasvanhempien tunteiden ja tunnetarpeiden kohtaamiseen.
Vähän kuvauksia tunteista ja tunnesuhteista
Asiakassuunnitelmista löytyi melko vähän kuvauksia isien tunteista ja tunnesuhteesta lapseen. Niissä kuvailuissa, joita Pelkonen löysi, isien tunteet suhteessa lapseen olivat poikkeuksetta välittäviä ja suhteessa isään itseen tunteet olivat poikkeuksetta kivuliaita.
Lapsesta välitettiin, mutta moni etäälle jääneistä isistä näytti haluavan näkymättömyydellään jollakin tavoin säästää lasta, koska koki omaa elämäntilanteensa niin heikoksi.
Tunteet suhteessa instituutioon olivat myönteisiä ja kielteisiä, ja usein nämä tunteet kietoutuivat toisiinsa.
– Isät saattoivat olla tyytyväisiä siitä, että lapsi on turvassa, mutta he olivat tyytymättömiä esimerkiksi yhteydenpidon määrään ja järjestelyihin.
Tunnekuvailuja Pelkonen toivoisi asiakirjoihin enemmän, jo siksi että suunnitelmiin kirjatut tunnesisällöt antavat tärkeää tietoa myös uusille vanhempien kanssa työskenteleville ihmisille.
– Aina kun työntekijä vaihtuu, luottamus asiakkaaseen joudutaan rakentamaan uudestaan. Jos asiakassuunnitelmassa löytyy kuvailuja myös vanhemman tunteista ja tunnesiteistä, uskon että uusi työntekijä pääsee nopeammin luottamusta synnyttävän työskentelysuhteen ja keskustelun alkuun.
Tunteita ei ole helppo kirjata ytimekkäästi ylös, ja siksi myös kirjauskäytäntöjä olisi Pelkosen mukaan hyvä kehittää systemaattisemmiksi.
YTL Tarja Pelkosen sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja ”Isyys lastensuojelun sijaishuollon institutionaalisessa kontekstissa” tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 12.5.
