Katse eteenpäin

Samalla viikolla, kun Marjo Laitalan ja Vesa Puurosen kirja sai vuoden tiedekirja ‑palkinnon, julkaistiin myös Elina Pekkarisen selvitys Koulukoti muutoksessa.

Marjo Laitalan ja Vesa Puurosen kirja perustuu koulukoteihin vuosina 1940–1985 sijoitettujen nuorten, Elina Pekkarisen kirja nykyisten koulukotien työntekijöiden haastatteluihin.

Koulukoti leimasi, mutta koulukotilaitos oli myös yhteiskunnan häpeätahra. Pahantapaisille järjestettiin suojelukasvatusta jo 1800-luvulla. Alussa laitoksiin saapuvista ei tiedetty juuri mitään, mutta myöhemmin täytettiin kaavakkeita, joilla lapsia ja nuoria luokiteltiin ja leimattiin. Pahatapaisuutta oli valehtelu, laiskuus, työnkammo, vastuuttomuus, rivo puhe, röyhkeys, vilpillisyys, uppiniskaisuus, taipumus väkivaltaan, psykopaattinen luonne ja kevytmielisyys.

Etenkin tytöt saivat helposti siveettömän leiman. Nuoren oman käytöksen ohella vanhempien köyhyys ja kasvatuskyvyttömyys johtivat koulukotiin.

Laitala ja Puuronen käsittelevät koulukoteja eri aikoina ohjanneet ideologiat ja Marraskuun liikkeen kritiikin. Ideologiat edustivat lähinnä valtiollista rasismia. Kasvatukselliset tavoitteet eivät toteutuneet käytännöissä. Maurin, Kertun, Sepon ja Tapanin tarinat osoittavat, että käytännöt olivat usein ennakoimattomia, julmia ja kohtuuttomia. On tärkeää, että nämä tarinat saatiin kertoa ja kuultiin. Kaltoinkohdelluilta on pyydetty anteeksi. Kaikkein tärkeintä on kehittää lastensuojelun käytäntöjä niin, että nuoret saavat apua eivätkä traumatisoidu huostassa lisää.

Nykyinen koulukoti ei ole 1970-luvun koulukoti. Elina Pekkarisen selvityksessä esiin nousee se, että koulukotiin tullaan oppivelvollisuusiän ohittaneena, monien sijoituksien jälkeen. Koulukoti ei ehdi hyödyttää nuorta, kun hän jo lähtee omilleen. Hän listaa toimenpiteitä, joilla koulukoteja tulisi kehittää. Lapsi- ja perhepalveluiden reformin yhteydessä on tehtävä kuvaukset, joiden pohjalta maakunnissa osataan tunnistaa lapset ja nuoret, jotka todennäköisesti hyötyvät koulukotisijoituksesta. Koulukodit tulee niveltää osaksi palvelujärjestelmää niin, että nuorten ja perheiden tueksi saadaan koko maakunnallinen järjestelmä. Julkiset kulkuyhteydet, kuljetusmahdollisuudet ja perheenjäsenten majoitustilat on otettava lukuun.

Sijoitettujen nuorten ja heidän perheidensä oikeuksia pitää vahvistaa. Heiltä on säännöllisesti kysyttävä olosuhteista ja koulukotien laadusta. Kyselyiden toteuttajan on oltava koulukodeista riippumaton taho. Nuorten on tiedettävä, kuka koulukotien toimintaa valvoo ja miten valvojiin saa yhteyden.

Kristiina Koskiluoma

Marjo Laitala ja Vesa Puuronen: Yhteiskunnan tahra. Vastapaino 2016 .

Elina Pekkarinen: Koulukoti muutoksessa. Selvitys koulukotien asemasta ja tehtävästä. Nuo- risotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 187. Helsinki 2017. Luettavissa: nuorisotutkimusseura.fi