Nuorten itsetuhoisuus on liekki, jonka pahoinvointi sytyttää. Nuoret itse toivovat, että oireet otettaisiin tosissaan ja niihin puututtaisiin jo lapsuudessa.
Päivän harmaus puskee pienen, mutta kodikkaan toimiston ainoasta ikkunasta sisään Helsingin Lapinlahden Lähteellä. Nuori mies istuu valkean pöydän toisella puolella ja käärii hihaansa ylös. Käsivarressa erottuu himmeänä punertavia arpia.
Tässä samassa rakennuksessa toimi aikoinaan Suomen ensimmäinen mielisairaala, Lapinlahden sairaala. Historian voi yhä aistia käytävien kelmeässä valossa ja jykevissä kiviseinissä. Lähteellä kokoontuu kahden viikon välein myös Osallisuuden aika ry:n nuorten lastensuojelun kehittäjäryhmä.
Syksyllä 2022 kehittäjäryhmässä puhuttiin aiheesta, joka koskettaa henkilökohtaisesti useampaa ryhmäläistä. Itsetuhoisuus yhdistyy ihmisten mielissä helposti vain fyysiseen itsensä vahingoittamiseen, mutta nuoret tunnistivat pohdinnoissaan hyvin monenlaisia oiremuotoja.
He listaavat ainakin päihteiden riskikäytön, syömishäiriöt ja huonoon seuraan hakeutumisen. Myös itsetuhoiset ajatukset kuuluvat oireisiin.
– Yllättävän monella on ollut elämän varrella jonkinlaisia itsetuhoisia ajatuksia. Ne voivat olla ohikiitäviä, mutta mitä useammin niitä tulee ja mitä konkreettisempia ne ovat, sitä hälyttävämpää, vahvistaa Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Frans Horneman.
Itsetuhoisuuteen voi liittyä halu kuolla, mutta se voi olla myös keino hallita ja säädellä pahaa oloa. Sekä Horneman että kehittäjäryhmän nuoret toteavat, että oireilu saa alkunsa ja versoaa pahoinvoinnista, jonka siemen taas kylvetään usein jo varhaislapsuudessa. Siksi ongelmiin pitäisi puuttua jo silloin.
Tukea myös vanhemmille
Tätä juttua varten haastatellut nuoret tiedostavat nyt käyttäytyneensä aiemmin itsetuhoisesti. Haastateltavien nimet on muutettu, mutta heidän henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Nuoret uskovat, että ammattilaisten varhainen väliintulo olisi voinut auttaa heitä.
– Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus tehtiin, kun olin seitsemän, mutta mut otettiin kiireellisesti huostaan vasta 16-vuotiaana. On hyvä kysymys, miksi sitä ei tehty paljon aiemmin, miettii Otto, nyt jo kolmekymppinen kokemusasiantuntija.
Ajoituksen lisäksi nuoret pitävät tärkeänä luottamuksellista suhdetta turvalliseen aikuiseen, joka on heidän elämässään läsnä joka päivä ja pitkäaikaisesti. Työntekijöiden vaihtuvuus ja ammattilaistahojen välisen kommunikaation puute tuntuvat epäluottamuksena nuorten arjessa.
– En enää puhunut laitoksessa uusille ohjaajille mitään, kun ajattelin että ne lähtee kuitenkin kohta, muistelee Iiris, 18.
Nuoret toivovat tukea myös vanhemmille. He tuntevat tilanteessa usein avuttomuutta ja kuormittuvat entisestään koska kokevat, että eivät osaa tai pysty auttamaan lastaan.
– Huoltajat täytyy saada oikea-aikaisen avun piiriin. Se edesauttaa nuorenkin paranemista, toteaa myös Mieli ry:n Horneman.
Oireilu otettava tosissaan
Olennaista on, että lapsen oireilu otetaan tosissaan eikä sitä pidetä esimerkiksi levottomuutena. Nuorten mukaan lastensuojeluilmoituksen tekeminen pelkkien oireiden perusteella johtaa helposti vääränlaiseen tukimuotoon.
– Sitten tulee uudelleensijoituksia ja lisää hylkäämisen kokemuksia, Otto toteaa.
Kun paha olo sisällä kasvaa, oireilu pahenee. Kierteen lopputuloksena voi olla itsetuhoisuuden vakavin muoto, itsemurha.
Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen asiakkaista 17,5 prosenttia on ollut alaikäisiä ja kolmannes 18–29-vuotiaita nuoria vuonna 2022.
– Nuorin, jolla on takanaan itsemurhayritys, on 11-vuotias, Horneman sanoo.
Myös akuutissa itsemurhavaarassa olevien nuorten määrä on Mieli ry:n kriisipuhelinpäivystäjien mukaan kasvussa. Kriisipuhelimessa käytiin vuonna 2022 tammi-elokuussa 18–29-vuotiaiden kanssa 13 prosenttia enemmän itsetuhoisuutta koskevia keskusteluja kuin vastaavana aikana edellisenä vuonna. Kehitys on samansuuntainen 12–29-vuotiaille suunnatussa Sekasin-chatissa.
Työntekijöiden vaihtuvuus tuntuu epäluottamuksena nuorten arjessa.
Akuutit kriisit, kuten koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota ja ilmastokriisi, kuormittavat nuoria ja lisäävät heidän pahoinvointiaan.
– Myös tässä ajassa, sen suorituskeskeisyydessä ja kasvaneessa vaatimustasossa, on jotain sellaista, joka osuu nuoriin ja heidän mieliinsä, Horneman pohtii.
Kun matalan kynnyksen mielenterveystukea ei ole riittävästi saatavilla, oireilevat nuoret ohjataan suoraan erikoissairaanhoitoon, joka niin ikään on ylikuormittunut. Tämä on Hornemanin mukaan johtanut tilanteeseen, jossa puhutaan jo nuorten mielenterveyskriisistä.
Ongelmana avoimen keskustelun puute
Kehittäjäryhmä nuoret pitävät tärkeänä yhteiskunnan rakenteiden korjaamista. Mutta palataan vielä nuorten ja ammattilaisten kohtaamisiin: Miten lasta tai nuorta voi auttaa ajoissa, jos itsetuhoisuus ei näy ulospäin esimerkiksi viiltelynä?
Horneman sanoo, että on kysyttävä suoraan. Hänen mukaansa lastensuojelun ja koko sosiaali- ja terveysalan ongelma on avoimen keskustelun puute.
– Hankalin myytti murtaa on se, että puhuminen lisäisi itsemurhariskiä. Näin ei ole, vaan itsetuhoiset ajatukset voi ja pitää ottaa puheeksi.
Keskustelua haluaa lisätä myös Osallisuuden ajan toiminnanjohtaja Heidi Rosbäck. Hän muistuttaa, että tärkeintä on ottaa nuoret mukaan myös yhteiskunnalliseen keskusteluun.
– Nuorten asioista ei voi puhua ilman nuoria. Se on ainut keino saada aikaan parempia päätöksiä ja palveluita.
Siksi kehittäjäryhmän nuoret kertovat tässä jutussa omista itsetuhoisuuden kokemuksistaan.
Pekko-Joonas Rantamäki
Tuki nuoren luo, ei päinvastoin
Turun ja Itä-Suomen yliopistojen ja Turun ammattikorkeakoulun yhteisessä tutkimusryhmässä on tutkittu lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian apua tarvitsevien lasten ja nuorten saamien palvelujen toimivuutta. LANUPS eli lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus -hanketta rahoitti sosiaali- ja terveysministeriö.
Hankkeen tavoitteena oli etsiä keinoja lastensuojelun ja psykiatrian yhteistyön lisäämiseen ja nuorten parempaan auttamiseen. Tutkimuksen tulokset on nyt koottu useiksi kymmeniksi suosituksiksi.
Hankkeen johtaja, Turun yliopiston sosiaalityön professori Merja Anis nostaa suosituksista esiin erityisesti vuorovaikutuksen lisäämisen ja parantamisen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja apua tarvitsevien nuorten välillä ja nuorten osallisuuden lisäämisen.
– Nyt palvelujärjestelmä näyttäytyy nuorelle usein pirstaleisena. Eikä nuori usein pääse itse osallistumaan hoitonsa ja kuntoutuksensa suunnitteluun, hän kertoo.
Aniksen mukaan hankkeessa tehtyjen haastattelujen perusteella nousi esiin, että usein moniammatillisissa verkostoissa käytetään liikaa aikaa kuulumisten kertomiseen, miten nuoren tilanteessa on edetty. Nuorella ei silloin ole aitoa mahdollisuutta kertoa omaa näkökulmaansa.
– Iso ammatillinen verkosto voi olla nuorelle turvaton paikka kertoa, mitä oikeasti ajattelee. Nuoret toivovat vahvempaa mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoon ja tukeen, painottaa Anis.
Tutkimuksessa havaittiin, että nuoret saattoivat reagoida vähäisiin osallisuuden mahdollisuuksiin negatiiviseksi tulkittavalla käytöksellä.
– Se taas saattoi johtaa negatiiviseen kierteeseen, kuten itsetuhoisuuteen tai hatkaamiseen, eikä sijaishuoltopaikassa aina ymmärretä, että nyt tarvittaisiin entistä vahvempaa tukea ja nuoren kuulemista, Anis selvittää.
Nuorilla pitäisi hankkeen mukaan olla myös paremmat mahdollisuudet pitää yllä suhteita omaan perheeseensä ja läheisiinsä.
– Nuoren huoli läheisistään voi hallita nuoren elämää vahvasti, Anis muistuttaa.
Hankkeessa nostetaan esiin mielenterveyden hoidon ja kuntouttavan arjen yhdistämistä sijaishuollossa.
Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nuorta ei lähetettäisi eri ammattilaisten luokse ainakaan yksin. Hankkeen politiikkasuosituksissa esitetään yhdeksi ratkaisuksi myös nuorisopsykiatriaan erikoistuneiden työntekijöiden jalkautumista lastensuojeluyksiköihin.
– Mielenterveyden tuen pitäisi tulla sijaishuoltopaikkaan. Siellä pitäisi olla psykiatrista osaamista ja traumatietoisuutta. Lääkäreitä ja terveydenhuollon henkilöitä pitäisi voida tavata sijaishuoltopaikassa, Anis havainnollistaa.
Hankkeen suosituksissa korostetaan, että palvelujärjestelmän tulisi joustaa ennemmin kuin nuorten. Tällä hetkellä rakenteet ovat usein sellaisia, että siirryttäessä esimerkiksi avohuollosta sijaishuoltoon nuoren ihmissuhteet auttaviin ammattilaisiin katkeavat.
– Nyt hyvinvointialueiden järjestellessä palveluitaan tämä olisi hyvä ottaa huomioon. Palvelurajoista ja ikälinjoista luopuminen olisi yksi hyvä tapa ylläpitää ihmissuhteiden pysyvyyttä, Anis muistuttaa.
Lastensuojelun sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yhteistutkiminen ja -kehittäminen Länsi- ja Itä-Suomessa vuosina 2021–2022. Policy Brief. Tutkimustiivistelmät sekä politiikka- ja käytäntösuositukset. 2023
utu.fi →lanups
Hanna-Mari Järvinen
Kansainvälistä päivää itsemurhien ehkäisemiseksi vietetään vuosittain 10.9. Päivän tavoitteena on lisätä keskustelua itsemurhista ja niiden ennaltaehkäisystä.
