Tampereen seudun ammattiopisto Tredun Ajokinkadun toimipiste kutsuu sosionomiopiskelija Essi Suojasta jälleen syksyllä. Hän on lupautunut jatkamaan harjoittelupaikassaan vapaaehtoisena. Kuva: Laura Vesa
Korkeakoulut haluavat eroon käytännönopetuksen aiheuttamista kuluista. Yliopistot vaativat pysyvää rahoitusjärjestelmää, ja ammattikorkeakoulut toivovat harjoitteluihin nollasopimuksia.
Käytännönopetuksesta aiheutuvat kulut rasittavat korkeakouluja. Sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnetin puheenjohtaja, professori Ilse Julkunen vaatii pysyvän rahoitusjärjestelmän luomista.
– Käytännönopetuksesta aiheutuu isot kustannukset. Ne ovat yliopistoille aivan liikaa. Asia on ollut pitkään agendalla, mutta nyt tähän pitää saada joku ratkaisu, Julkunen sanoo.
Hän ehdottaa valtion koulutuskorvauksen laajentamista.
– Vuoden 2019 alusta valtio on korvannut erikoissosiaalityöntekijöiden koulutuksista aiheutuvia kustannuksia yliopistoille, mutta sosiaalityön perustason koulutuksen osalta korvaus puuttuu.
Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö maksaa julkiselle palvelujärjestelmälle korvauksia lääkäri‑, hammaslääkäri‑, erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta aiheutuvia kustannuksia.
– Koulutuskorvausten laajentamien on ajankohtainen varsinkin nyt, kun sote-uudistus taas lähtee liikkeelle, toteaa Helsingin yliopiston sosiaalityön professorina työskentelevä Julkunen.
Kyse ei hänen mukaansa ole vain kustannuksista, vaan myös laadusta.
– Lääkäriopiskelijoita ohjaavat yliopiston opetusviroissa toimivat lääkärit. Se takaa, että käytännönopetus on laadukasta.
Palkkioiden vaihtelu kuriin
Kuuden yliopiston Sosnet-verkosto selvitti sosiaalityön käytännönopetuksen kustannuksia viimeksi seitsemän vuotta sitten. Silloin ne olivat 1 500 euroa opiskelijaa kohden, Julkunen kertoo.
– Vaadimme, että sosiaalityön opiskelijat saavat ohjausta, ja silloin emme voi olla maksamatta siitä.
Esimerkiksi Helsingin yliopistossa aloitti syksyllä 2013 noin 50 sosiaalityön opiskelijaa. Yliopisto maksoi heidän käytännönopetuksestaan 75 000 euroa.
Pysyvä valtion rahoitus olisi ratkaisu ongelmaan.
Julkusesta on pulmallista, että yliopistot joutuvat vuosittain neuvottelemaan käytännönopetuksen rahoituksesta. Hän pitää ongelmallisena myös sitä, että palkkiot vaihtelevat yliopistoittain.
Kolme yliopistoa maksaa esimerkiksi aineopintoihin kuuluvasta käytännönopetuksen jaksosta keskimäärin 300 euroa opiskelijalta. Neljännessä korvaus on kaksinkertainen.
– Pysyvä valtionrahoitus olisi ratkaisu tähänkin ongelmaan, Julkunen sanoo.
Toiveissa nollasopimus
Sosionomiopinnoissa harjoittelukäytännöt ovat moninaiset ja vaihtelevat ammattikorkeakouluittain ja myös oppilaitosten sisällä, sanoo lehtori Satu Vaininen Satakunnan ammattikorkeakoulusta.
– Harjoittelupäivän hinta vaihtelee noin 5,00–7,50 euroon. Samk maksaa harjoittelupaikoille 6,05 euroa päivältä. Korvaus on euron enemmän, jos opiskelija tarvitsee suojavälineitä.
Kaikkiaan Samk on solminut sosiaalialan harjoittelupaikkojen kanssa yli 190 puitesopimusta. Joukossa on myös nollasopimuksia.
– Olemme sopineet Porin perusturvan kanssa, ettei opiskelijaharjoitteluista peritä maksua. Myös Rauman kaupungin tarjoamat harjoittelupaikat ovat opiskelijoille ilmaisia.
Sosionomiopintoihin kuuluu neljä harjoittelua. Samkissa ne kestävät yhteensä 25 viikkoa. Jos opiskelijan kaikki harjoittelut ovat maksullisia, kuluu niihin yhteensä runsaat 750 euroa.
Vaininen aloitti toukokuussa SOAMK-verkoston eli sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston puheenjohtajana. Verkostoon kuuluu kaikkiaan 20 ammattikorkeakoulua.
– Toivoisimme, että nollasopimus olisi käytäntö kaikissa harjoittelupaikoissa. Sosiaalialan harjoitteluita on niin paljon, että niiden järjestäminen tulee ammattikorkeakouluille kalliiksi.
”Opiskelijat hyödyttävät työelämää”
Harjoittelumaksujen poistaminen ei Vainisen mukaan ole yksinkertaista.
– Samk on käynyt neuvotteluja joidenkin isojen harjoittelupaikkoja tarjoavien organisaatioiden kanssa, mutta ne eivät ole oman taloudellisen tilanteensa vuoksi suostuneet nollasopimuksiin.
Vaininen perustelee harjoittelumaksuista luopumista muun muassa sillä, että sosionomiopiskelijat hyödyttävät työelämää monella tapaa.
– He tekevät töitä työvoimapulasta kärsivällä alalla, osallistuvat yhteistyöhankkeisiin, toteuttavat organisaatioiden toivomia kehittämisprojekteja ja kirjoittavat opinnäytetöitä.
Vainisesta on yhteiskunnallisesti epäoikeudenmukaista, että siinä missä tekniikan opiskelijoille pääsääntöisesti maksetaan harjoittelusta, joutuvat tulevat sosionomit maksamaan omastaan.
Tästäkin syystä nolla-sopimus olisi perusteltu, sillä palkka ei opintojen alkuvaiheessa tule kyseeseen, Vaininen sanoo.
– Harjoittelussa opiskelija ei ole työntekijä, vaan vasta harjoittelee työtä. Sosiaalialalla työntekijät ovat vastuussa ihmisistä, ja siksi palkan maksaminen harjoittelijalle ei ole ongelmatonta.
”Sosiaalialaa ei opi ilman harjoitteluja”
Essi Suojanen opiskelee toista vuotta sosionomiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hän suoritti ensimmäisen harjoittelunsa alkuvuodesta Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa.
– Pidän harjoitteluja ehdottoman tärkeinä, koska ihmisten kohtaamista on mahdotonta oppia kirjoista lukemalla. Sosiaalialaa ei voi oppia ilman harjoitteluja, Suojanen sanoo.
Suojanen vietti tammi-helmikuussa kuusi viikkoa ammatilliseen koulutukseen valmentautuvien nuorten parissa. Harjoitteluaan hän luonnehtii mieleenpainuvaksi ja opettavaiseksi.
– Sain olla mukana kaikessa, kuten työharjoittelun arviointitilanteissa ja HOPS-keskusteluissa. Olen aina halunnut tehdä nuorten kanssa töitä ja harjoittelussa näin, millaista se on, Suojanen kiittelee.
Harjoittelun maksullisuudesta Suojanen kuuli opinahjonsa järjestämässä infotilaisuudessa.
– Moni meistä ei tiennyt, että harjoitteluista maksetaan. Se on minusta ristiriitaista. Ymmärrän toki, että harjoittelijoiden ohjaamisessa on oma hommansa, mutta heistä on myös iso apu ohjaajille.
