Kari Matela on Talentian alueasiamies, joka harrastaa salibandya ja lukee vanhoja uutisia. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Kaksi New Yorkin osavaltion palkkalistoilla ollutta sosiaalityöntekijää sai 1970-luvulla potkut, koska heidän vastuullaan ollut pikkulapsi menehtyi laiminlyödyn huolenpidon seurauksena. Lapsi oli osavaltion huostassa, joten hänen huolenpitonsa olisi pitänyt olla erityisen tarkassa seurannassa.
Lieventäväksi asianhaaraksi ei kelvannut, että työntekijöillä oli vastuullaan noin 900 lasta, joista suurinta osaa he eivät olleet koskaan ehtineet tavata eivätkä ehtisi vastaisuudessakaan.
Samaan aikaan Englannissa kirjattiin historiaan 9‑vuotiaan maahanmuuttajatytön väkivaltainen kuolema kotona. Koska tytöstä oli tehty lastensuojeluilmoituksia ja hänet oli kirjattu asiakkaaksi, vastuulliseksi tapahtuneeseen katsottiin yksittäinen sosiaalityöntekijä. Hän oli saanut tytön asian hoitaakseen pari viikkoa aiemmin, ja hänet oli perehdyttänyt uuteen työhön kokeneempi sosiaalityöntekijä, joka oli samaan aikaan sairastumassa osastohoitoa vaatineeseen psykoosiin.
Perehtyäkseen vireillä olleisiin asiakkuuksiin laiminlyönnistä tuomitun työntekijän olisi pitänyt lukea viikossa, päivittäisten askareiden ohessa, yli 2 000 sivua lastensuojeluraportteja, tehdä niiden perusteella kiireellisyysjärjestys ja kyetä pelastamaan kurjissa oloissa elänyt tyttö, jota hän ei ollut kertaakaan tavannut.
Kummassakaan yllä mainitussa tapauksessa oikeusistuin ei löytänyt työntekijöiden menettelystä varsinaista virhettä – he eivät voineet olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan. Tuomiot tulivat vastuusta, eivät virheistä.
Vaikuttaa siltä, että sosiaalityöntekijä on samanlaisessa vastuussa kuin aiemmin oli mediajulkaisun vastaava päätoimittaja. Vanhan ja sittemmin järkevöitetyn lain mukaan hän vastasi koko julkaisusta, vaikkei olisi ehtinyt tutustua koko julkaisuun.
Miten ovat asiat kovemmilla työmarkkinoilla, kuten ICT-rintamalla? No: muuan kehittäjäinsinööri oli ulkomaanreissullaan kadonnut eikä vastannut sen paremmin työ- kuin privaattikännykkäänsä, sähköposteista puhumattakaan. Parin viikon etsintöjen tuloksena hänet jäljitettiin Espanjaan, jossa hän oli käyttänyt ahkerasti firman luottokorttia muun muassa hotelli- ja baarilaskuihin.
Yrityksen henkilöstöpäällikkö lähti omakätisesti hakemaan kadonnutta lammasta koti-Suomeen, jonne saavuttiinkin kohtalaisessa järjestyksessä. Kun työsuhdetta ryhdyttiin luottokortin väärinkäytön ja katoamistemppujen vuoksi purkamaan, insinööri oli saanut lakimieheltään ohjeen vedota siihen, että alkoholi aiheuttaa hänessä hyvin erikoislaatuisia käyttäytymispiirteitä. Eikä terveyssyistä voitu ketään irtisanoa.
Nämä työelämän esimerkit kuvastavat joko ristiriitaista tai sitten ihan päätöntä vastuuajattelua. Vastuu katsotaan joskus kaikkivoipaiseksi ominaisuudeksi estää maailman pahuudet, ja virheetönkin toiminta voi riittää tuomion perusteeksi, jos jotakin uutiskynnyksen ylittävää pääsee tapahtumaan.
