Elämä on todella rajoittunutta, jos asunnossa on vain pienet polut, joita pitkin voi kulkea. Tavarapaljoudessa on kyse myös asumisturvallisuudesta. Kuva: Johanna Kokkola
Ammattijärjestäjän ja sosiaalityön yhteistyöllä voidaan estää asukkaan häätö ja lisätä hänen elämänhallintaansa.
Ammattijärjestäjä Sanna Koskinen kurvaa kerrostalon pihaan Joensuun keskustassa. Hän on menossa järjestelykäynnille sosiaalipalvelun kautta saamansa asiakkaan luo.
– Olemme karsineet paljon vaatteita. Eteisen kaapit alkavat olla järjestyksessä. Olohuoneessa on vielä laatikoita ja kasseja, koska tavarat eivät ole mahtuneet muualle, Koskinen kertoo.
Yhteistyö sosiaalipalvelun kanssa alkoi viisi vuotta sitten, kun Koskinen oli kouluttautumassa ammattijärjestäjäksi.
– Laitoin sosiaalityöntekijöille sähköpostia ja tarjouduin tekemään harjoittelukäyntejä asuntoihin, joissa on liikaa palokuormaa.
Sosiaalityöntekijä Anne Meriläinen Siun Soten työikäisten palveluista oli yksi, joka tarttui tarjoukseen. Eräällä hänen asiakkaallaan oli asunnossaan tuhansia kiloja tavaraa.
– Yritin ensin siivousfirman kautta, mutta se tyssäsi heti alkuunsa. Asiakkaalta tuli äkäistä palautetta, että jos tämä on tällaista, niin hän ei lähde tähän ollenkaan.
Lopulta asiakkaan luona kävi kolme ammattijärjestäjää samanaikaisesti puolen vuoden ajan.
– Tulihan sille hintaa, mutta jos asiakas joutuu asunnottomaksi tai psyykkiseen hoitoon, ei sekään halpaa ole.
Ensisijaisesti pyritään välttämään häätö
Monen sosiaalityön kautta tulevan asiakkaan kohdalla kyse on asiakkaan itsensä ja hänen naapurustonsa asumisturvallisuudesta, Sanna Koskinen kertoo.
– Asunnossa on usein niin paljon tavaraa, että esimerkiksi ensihoito ei pääse paareilla sisään, ja asukasta uhkaa häätö tai raivaussiivous, koska asunnossa on liikaa palokuormaa.
Aina huoneita ei pystytä käyttämään siihen tarkoitukseen, mihin ne ovat, Koskinen kertoo.
– Saattaa olla, että keittiössä ei ole lainkaan laskutilaa, jolloin ruuanlaitto on mahdotonta. Jopa lieden päällä voi olla tavaraa. Tällöin asiakas elää täysin valmisruuilla.
Asiakkaat häpeävät usein kotiaan.
Tavallista on se, että asukas nukkuu olohuoneen sohvalla, koska hän ei pääse makuuhuoneeseen tai että suihkua ei voi käyttää, koska kylpyhuone on täynnä tavaraa.
– Kohtaan työssäni myös lievempiä tapauksia. Silloin asiakas pystyy toimimaan keittiössä ja pääsee suihkuun, mutta kaikki muu tila on vuorattu tavaroilla.
Ensisijainen tavoite tavaraa täynnä olevissa asunnoissa on välttää häätö, Koskinen kertoo.
– Raivaamme käytäviä leveämmäksi, jotta asiakas pääsee akuutista terveydenuhasta. Jos saamme jatkaa työskentelyä pidempään, voimme puhua jo asumisviihtyvyydestä.
Yhteistyössä asiakkaan kanssa
Ammattijärjestäjä tekee työnsä aina yhdessä asiakkaan kanssa. Työskentely etenee asiakkaan määrittämässä tahdissa ja hän määrää tavaroistaan, Koskinen sanoo.
– Luottamuksen rakentaminen on se avain. Sosiaalipalvelujen kautta tulevat asiakkaat häpeävät usein kotiaan ja voi olla, että kukaan ei ole käynyt siellä kylässä vuosikausiin.
Ensimmäisellä järjestelykäynnillään Koskinen pyrkii sanomaan aina jonkin positiivisen asian asiakkaan asunnosta, kuten että huoneet ovat isot tai näköala avara.
Monilla asiakkaillani on kotonaan perittyä tavaraa, kertoo ammattijärjestäjä Sanna Koskinen.
– Asunnossa saattaa olla kolmekin kahvinkeitintä eikä yksikään ole käytössä. Kuva: Johanna Kokkola
– Aloitamme ilmiselvistä roskista, koska niistä luopuminen ei ole asiakkaalle niin raskasta, mutta esimerkiksi lehdistä joudumme usein jo keskustelemaan.
Järjestelykäynti kestää tavallisesti kaksi tuntia. Sen lomassa Koskinen keskustelee koko ajan asiakkaan kanssa siitä, mistä tavaroista tämä voisi luopua.
– Koitan kääntää asiakkaan ajatuksia siihen suuntaan, että hänen elämänsä on tässä ja nyt ja yritän saada hänet miettimään, mikä tekisi siitä mielekkäämpää ja helpompaa.
Tunnearvon lisäksi tavaroilla on taloudellista arvoa, ja niiden hävittäminen tuntuu Koskisen asiakkaista siltä kuin laittaisi rahaa roskiin. Heillä ei kuitenkaan ole voimavaroja myydä niitä.
Tavarasta luopuminen on yhdenlainen terapiamatka.
Tavaramäärän ohella toinen ongelma on epäjärjestys. Asukas ei joko löydä tavaroitaan tai hän ei hahmota niiden määrää ja käy varmuuden vuoksi ostamassa lisää.
– Kun laitamme tavarat yhteen kasaan, hän huomaa, että niitä onkin todella paljon ja että ne riittävät pitkäksi aikaa.
Hienotunteisia ja ammattitaitoisia
Asunnot, joissa on liikaa tavaraa, tulevat sosiaalitoimen tietoon tavallisesti isännöitsijän kautta, Anne Meriläinen kertoo.
– Huoltomies on käynyt asunnossa ja todennut tilanteen. Kyse on kerrostaloasunnoista, sillä omakotitaloissa asia ei tule ilmi. Asukkaat ovat voittopuolisesti 50–60-vuotiaita naisia.
Meriläinen kertoo näkevänsä ensimmäisellä kotikäynnillä jo eteisessä, mistä on kysymys. Hän tekee ammattijärjestäjien kanssa tavallisesti 15 työtunnin sopimuksen ja katsoo, miten pitkälle se riittää ja tarvitseeko asiakas kenties vielä lisää apua tavaroidensa järjestelyssä.
Raportointi ammattijärjestäjien kanssa on toiminut todella hyvin, Anne Meriläinen kiittelee.
– Eräänkin kerran sain ammattijärjestäjältä viestin, että asiakas väsähti järjestelykäynnillä niin pahasti, että nyt täytyy pitää taukoa ja sama viesti tuli asiakkaaltakin. Kuva: Johanna Kokkola
– Se riippuu suoraan tavaramäärästä, kuinka kauan järjestely kestää. Joka tapauksessa se on viikkojen työ. Oma aikansa menee myös siihen, että asiakkaan saa juoneen mukaan.
Meriläinen kehuu ammattijärjestäjiä hienotunteisiksi ja ammattitaitoisiksi. He osaavat keskustella asiakkaiden kanssa eivätkä kävele heidän ylitseen, hän sanoo.
– Voin suositella. Se helpottaa omaa työtäni aika paljon, kun tiedän, että asiakkaan asiat lähtevät etenemään. Palvelu on vähän kallis, mutta muuten ei saavuteta toivottua tulosta.
Taakka pois harteilta
Aina ammattijärjestäjä ei saa aikaan merkittävää muutosta asiakkaan asunnossa, sillä tavaroista luopuminen on vaikeaa ja se ottaa aikaa, Sanna Koskinen sanoo.
– Sosiaalityön asiakkaiden kanssa pääsen harvoin pitkäjänteiseen työhön. Mutta silloin kun siihen päästään, niin tuntuu kuin se ihminen ikään kuin kaivautuisi esiin tavaroidensa seasta.
Myös Meriläinen on huomannut asiakkaissaan vapautumista.
– He ovat paljon iloisempia ja reippaampia, ja juttelevat asioistaan. Heiltä on lähtenyt joku taakka. Liiasta tavarasta luopuminen on yhdenlainen terapiamatka.
Ammattijärjestäjän työssä on kysymys paljon muustakin kuin kodin siisteydestä tai järjestyksestä, Koskinen sanoo.
– Kun asiakas huomaa, että hän pystyy saamaan kotonaan aikaan muutoksen, se kohottaa hänen itsetuntoaan, vaikuttaa hänen mielenterveyteensä ja fyysiseen kuntoonsa.
Samalla kun kaappeihin tulee tilaa, asiakkaalta vapautuu kapasiteettia, kun kodin tavaramäärä ei enää nujerra häntä, Koskinen sanoo.
– Kaikki vaikuttaa kaikkeen. On olemassa myös se kierre, jolla tavarapaljoudesta pääsee pois.
Ammattijärjestäjäksi kouluttautunut sosionomi Merja Huuhka: Pakkoraivaaminen tuntuu väärältä
Suomen ammattijärjestäjät ry haluaa kehittää yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa. Yhdistys perusti sitä varten erillisen työryhmän keväällä 2022.
– Vaihdamme ryhmässä kuulumisia ja käytäntöjä, joilla edistetään yhteistyötä ammattijärjestäjien ja sosiaalityöntekijöiden välillä, kertoo ryhmää vetävä sosionomi ja ammattijärjestäjä Merja Huuhka.
Yhdistyksellä on olemassa esimerkiksi materiaalia niitä ammattijärjestäjiä varten, jotka haluavat aloittaa yhteistyön sosiaalitoimen kanssa.
– Yleinen kokemus on, että sosiaalityöntekijöiden tavoittaminen on hyvin vaikeaa. Pohdimme yhdessä, miten saisimme viestimme paremmin kuuluviin.
Helsinkiläinen Merja Huuhka valmistui keväällä 2019 ammattijärjestäjäksi. Sosionomitaustasta on ollut Huuhkalle paljon apua.
– Monet asiat ammattijärjestäjän koulutuksessa olivat minulle entuudestaan tuttuja, kuten erilaiset asiakasryhmät ja asiakkaiden kohtaaminen.
Sosionomina Huuhka tiesi esimerkiksi, miten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD vaikuttaa asiakkaan toimintakykyyn.
– Erilaisten asiakasryhmien tuntemus on tärkeää, jotta ammattijärjestäjä osaa muokata toimintamalliaan kulloisenkin asiakkaan mukaan.
Keräily on oire
Kaikki ammattijärjestäjät eivät tee töitä sosiaalihuollon asiakkaiden kanssa, mutta Huuhkalle se on työn suola.
– Oma mielenkiinnon kohteeni on aina ollut haastavimmissa tapauksissa, joilla on esimerkiksi pakonomaista keräilyä. Se ei ole sairaus, vaan oire jostain.
Taustalla voi olla esimerkiksi traumaattinen tapahtuma, avioero, työpaikan menetys, läheisen kuolema tai mielenterveydelliset ongelmat.
Huuhka ei kannata kotien pakkoraivaamista. Hänestä tuntuu väärältä, että vieras ihminen tulee siivoamaan toisen kaikista henkilökohtaisinta tilaa.
– Mietin, voisinko itse olla vaikuttamassa siihen, että näitä tilanteita lähdettäisiin purkamaan eri tavalla kuin nykyään usein tehdään.
Koronarajoitukset tekivät ammattijärjestäjänä työskentelystä niin haastavaa, että Merja Huuhka hakeutui töihin Helsingin kaupungille. Hän toimii nyt sosiaaliohjaajana asumisen tuessa.
– Asutamme asunnottomia ja tuemme asumisessa. Pyrimme siihen, että asiakkaille ei tule uutta asunnottomuutta. Kotiin liittyvä työ on minun juttuni.
Kotikäynneillä Huuhka on ajoittain ammattijärjestäjän roolissa myös nykyisessä työssään.
–Jos asiakkaalla on haasteita esimerkiksi muuttolaatikoiden purkamisessa, saatan kertoa, että urakan voi pilkkoa pienempiin osiin ja purkaa vaikka vain yhden laatikon viikossa.
