Populaarikulttuurissa hyvään isyyteen liitetään monia alkoholinkäytön tapoja, joista kaikki eivät kuitenkaan sovi lapsiperheen elämään.
Miehisyyden, isyyden ja alkoholinkäytön teemojen yhdistäminen on uutta suomalaisen kulttuurintutkimuksen kentällä. Vaikka miesten alkoholinkäyttöä on tutkittu runsaasti, ei aihetta ole juuri tarkasteltu isyyden rinnalla.
Sukupuolittuneilla kulttuurin jäsennyksillä on kuitenkin roolinsa yhteiskunnallisten interventioiden suunnittelussa, toteutuksessa ja päätöksenteossa.
– Tutkin miesten alkoholinkäyttöä jo sosiaalityön gradussani. Vastuuohjaajani ehdotti, että isyys otetaan niiden rinnalle väitöskirjassa, ja pidin ideasta, tutkija Arttu Salo kertoo.
Tampereen yliopiston INSOTE-hankkeessa tutkijana työskentelevä Salo on ollut aikaisemmin töissä korvaushoitoklinikan sosiaalityöntekijänä A‑klinikkasäätiössä sekä koulukuraattorina perusopetuksessa. Tuore väitöskirja on muodoltaan sosiaalityön perustutkimusta.
– Halusin kirjoittaa näkyviin yhteiskunnassa vallitsevia miehisyyteen ja isyyteen liittyviä alkoholinkäytön normeja ja ideaaleja, Salo sanoo.
Tutkimus koostuu neljästä artikkelista, joissa Salo hyödynsi narratiivisen ja kulttuurisen tekstintutkimuksen, sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin metodeja.
Isyyden mallit ja alkoholinkäytön tavat voidaan jakaa perinteisiin ja uusiin.
Väitöskirja sijoittuu kriittisen mies- ja maskuliinisuustutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen viitekehykseen.
Salon aineistot ovat populaarikulttuurin tekstejä, jotka esittelevät eri elämäntilanteissa olevien miesten isyyttä ja alkoholinkäyttöä. Näin tehdessään ne välittävät lukijalleen maskuliinisuuden kulttuuriin liitettyjä merkityksiä ja kuvastoja.
Ensimmäinen artikkeli tarkastelee Hippo Taatilan romaania Isipappablues ja Petri Vartiaisen teosta Isäasentoja. Toisessa artikkelissa Salo tutkii ammattinyrkkeilijä Jussi Koivulan mediassa kerrottua elämäntarinaa isän alkoholinkäytön varjostamassa lapsuudessa.
Kolmas artikkeli perustuu urheiluaiheisen keskustelupalstan kommentteihin, ja neljäs Lauri Ahtisen Eropäiväkirja-romaaniin.
Salon mukaan populaarikulttuurisilla aineistoilla on paikkansa sosiaalityön tutkimuksen piirissä.
– Suoria vastauksia tällaiset aineistot eivät tarjoa, mutta sosiaalityöhön liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä voi tarkastella niiden kautta monipuolisesti, hän sanoo.
Kaksi kategoriaa
Sekä isyyden mallit että miehiset alkoholinkäytön tavat jakautuvat väitöskirjan tulosten perusteella karkeasti kahteen kategoriaan.
Ensimmäiseen, perinteiseen isyyden malliin, kuuluu elättäjän rooli ja jokseenkin etäinen suhde lapsiin. Humalahakuinen juominen kuuluu perinteiseen miehisenä koettuun alkoholinkäyttöön.
Uudet isäsukupolvet sen sijaan sitoutuvat yhä vahvemmin hoivaavaan isyyteen. Väitöskirjassa usein toistuva käsite hoivaisyys tarkoittaa hoitavan ja osallistuvan isän mallia.
– Hoivaisyys on ihannoitu isyyden malli, Salo sanoo.
Samalla suhde alkoholiin muuttuu luonteeltaan sosiaalisemmaksi ja satunnaiseksi. Alkoholin rooli nautintoaineena on korostunut.
Maskuliinista pääomaa voi kerryttää humalajuomisen sijaan esimerkiksi teknis-rationaalisella olut- ja viinitietämyksellä.
Suomalaisessa kontekstissa isyyden ja alkoholinkäytön kuvastot ovat Salon mukaan ennen kaikkea sukupolvikertomuksia, joissa oma ikääntyvä isä esiintyy etäisenä perheenpäänä. Sen sijaan omassa isyydessään moderni mies panostaa läsnäoloon ja huolenpitoon.
– Toisaalta isyyden ja alkoholinkäytön mallit linkittyvät luokka- ja asuinpaikkaeroihin: humalahakuinen juominen liitetään työväenluokkaisuuteen ja maalaisuuteen. Sosiaalinen ja maltillinen juominen on yleisempää kaupungeissa korkeakoulutetun ja keskiluokkaisen väestön keskuudessa, Salo pohtii.
Hänen mukaansa sekä perinteisiä että uusia alkoholinkäytön tapoja on mahdollista mahduttaa ihanteelliseen mieskuvaan ja hoivaisyyteen.
– Ainoastaan erittäin runsas ja toistuva, rahanpuutteen sävyttämä juominen nähdään epämiehekkäänä ja isille sopimattomana kaikissa sukupolvissa, hän kertoo.
Kaksi keinoa
Siihen, kuinka erilaiset alkoholinkäytön tavat voivat elää rinnakkain hoivaisyyden kanssa, on Salon mukaan kaksi keinoa. Ensimmäinen niistä vie alkoholinkäytön pois lasten näkyvistä. Alkoholia juodaan kodin ulkopuolella miesporukoissa tai lasten mentyä nukkumaan.
Toinen keino liittyy eurooppalaisen juomistavan ihanteeseen.
– Vanhemmilla on kasvatusvastuu myös alkoholin suhteen. Isä voi tarjota lapselleen esimerkkejä ongelmattomasta, satunnaisesta alkoholinkäytöstä, jolla ei haeta humalatilaa. Tällöin alkoholia voi olla tarjolla esimerkiksi aterian tai juhlan yhteydessä, Arttu Salo sanoo.
Vanhemmilla on kasvatusvastuu myös alkoholin suhteen.
Isyyteen sopivaa alkoholinkäyttöä määrittävä moraalikoodisto onkin toisinaan ristiriitainen: toisaalta kasvatusvastuu ohjaa maltilliseen alkoholijuomien nauttimiseen, toisaalta humalahakuista juomista tapahtuu edelleen katseilta piilossa.
Suoran soveltamiskohteen sijaan tutkimus auttaa tunnistamaan asiakastyössä miesten ja isien erilaisia alkoholinkäytön tapoja ja kannustaa kyseenalaistamaan niitä. Myös lapselle ja isäsuhteelle haitallisia juomistapoja on mahdollista selittää ongelmattomiksi.
– Kulttuurisesti hyväksytty alkoholinkäyttö ei välttämättä ole aina lasten kasvun ja kehityksen kannalta ongelmatonta. Siksi onkin tärkeää kysyä isältä itseltään, miten hän määrittelee niin kutsutun normaalin alkoholinkäytön.
Ella Rantanen
Yhteiskuntatieteiden maisteri Arttu Salon väitöskirja Naama ruttuun muualla, kotona kohtuudella: Isien alkoholinkäytön kulttuurinen moraalikoodisto ja isille sallitut alkoholinkäytön tavat tarkastettiin Tampereen yliopistossa 19.3.2021.
