Talentia-lehden päätoimittaja ja viestintäjohtaja Kaisa Yliruokanen
Kentän ja johdon välissä on valtava railo.
Etulinjassa työskentelevät sosiaalialan ammattilaiset ovat sosiaalialan sydän. He ottavat vastaan asiakkaiden koko tunneskaalan aina hädästä onneen, vastaavat heidän välittömiin tarpeisiinsa ja toimivat turvaajina.
Takalinjassa toimivien esihenkilöiden ja johtajien tärkein tehtävä on mahdollistaa etulinjan työ, taata heille resurssit, tuki ja selusta.
Valitettavasti yhteinen tavoite ei takaa, että todellisuudet kohtaisivat.
Esimerkiksi Tuore THL:n julkaisema selvitys lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön organisoimisesta ja henkilöstömitoituksen toteutumisesta osoitti, että johto näkee työn arjen varsin eri tavoin kuin asiakasrajapinnan työntekijät.
Selvityksen mukaan johtajista 82 % arvioi, että lastensuojelun ja perhesosiaalityön välillä on toimivat yhteistyökäytännöt, mutta tätä yhteistyötä käytännössä tekevistä sosiaalityöntekijöistä vain noin 24 % arvioi yhteistyökäytännöt toimiviksi.
Vastaavasti noin 61 % heistä arvioi, että perhesosiaalityön ja lastensuojelun välille putoaa asiakkaita, kun johdossa näin arvioi vain vajaa 22 %.
Todellisuudet eivät kohtaa.
Tilanne näkyy myös uusimmassa Sosiaalibarometrissa. Samaan aikaan kun sote-johtajat pitivät merkittävimpänä onnistumisena uudenlaisen yhteistyön alkamista, lähes 40 % sosiaalityöntekijöistä totesi, että hyvinvointialue ei ole toistaiseksi onnistunut missään asiassa.
Suunniteltujen palvelujen saamisen osalta 64 % sote-johdosta uskoi niiden toteutuvan hyvin, kun käytännössä palveluja antavista sosiaalityöntekijöistä vain 27 % taipui olemaan sitä mieltä.
Selvitykset osoittavat, että kentän ja johdon välissä on valtava railo, vaikka johtajien määrää hyvinvointialueilla on kasvatettu.
Johtuuko tulos juuri siitä – liian monista hallintoportaista, tai eivätkö työntekijät uskalla kertoa totuutta vai eikä johdossa haluta uskoa? Tai onko kyse siitä, että isossa kuvassa juna menee kuitenkin oikeaan suuntaan suuressa kokonaisuudessa?
Vaikea sanoa, mutta ilmiselvää on, että näin ei voi jatkua. Kentälle tilanne on äärimmäisen kuormittava, jos jatkuva tunne on riittämättömyys.
Vaikka näkökulmissa on eroa, se ei tarkoita, että toinen olisi väärässä tai toista ei arvostettaisi. Sen sijaan se kertoo tarpeesta lisätä avointa, sitoutunutta ja jatkuvaa dialogia kentän ja johdon välillä.
Löytää toimivan yhteistyön malli, silta railon välille.
Taustalla on kuitenkin olemassa yhteys, joka yhdistää etulinjan ja takalinjan: Halu auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.
Kaisa Yliruokanen on Talentian viestintäjohtaja ja Talentia-lehden päätoimittaja, joka osallistuu sosiaalialan keskusteluun myös X:ssä. Liity seuraan @yliruokanen.
