Järjestöillä on tärkeä paikkansa myös sote-Suomessa

Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerille Riitta Särkelälle järjestöt ovat aina olleet luonteva paikka parantaa maailmaa.

Villasukat, kahvikuppi ja tietokone. Teams-palaveri seuraa toistaan. Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä on tullut tekemään työpäivän vaihteeksi liiton toimitilaan Itä-Pasilaan.

On rauhallista, sillä hän on ainut henkilö paikan päällä. Korona ja paukkupakkanen ovat hiljentäneet pääkaupungin.

Seitsemännestä kerroksesta näkee pitkälle yli itäisen Helsingin. Maisema on kaunis, mutta Särkelä tietää, että kaupungissa muhii ongelmia. Ihmisten tilanne on vaikeutunut koronan vuoksi. Siitä kärsivät eniten ne, joille meni huonosti jo ennen pandemiaa.

Päihteiden käyttö on lisääntynyt. Eristys käy monen mielenterveyden päälle. Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy myös perheissä, joissa se ennen oli vierasta.

Apua tarvitsevat perheet eivät enää ohjaudu palveluihin kuten ennen koronaa.

Se mietityttää Särkelää.

– Koronasta jää varjo ihmisten elämään. Tulee pitkä taival, kunnes koronan aiheuttama sosiaalinen kriisi on ratkottu. On syntynyt iso palveluvaje. Palveluntarvetta on jäänyt piiloon.

– Se on isoin asia, joka tässä tilanteessa huolestuttaa.

Olen sielultani sosiaalityöntekijä

Riitta särkelä on tehnyt työtä ihmisten pahoinvoinnin ytimessä neljä vuosikymmentä.

Ensimmäinen työpaikka oli Ensikotien liitto, jossa hän työskenteli koulutus- ja tutkimussihteerinä. Hän oli juuri saanut valmiiksi sosiaalipolitiikan opinnot yliopistossa.

Muutaman vuoden hän työskenteli vankilassa psykologina ja vankeinhoitolaitoksen psykologian yliopettajana ja palasi sitten pysyvästi järjestöuralle.

– Ympyrä sulkeutuu, hän sanoo työpaikassa, jossa ura aikanaan alkoi.

Toivo on läsnä sosiaalityössä aina.

Järjestöt ovat olleet Särkelälle luonteva paikka parantaa maailmaa. Hän kiinnostui yliopistossa rakenteellisesta sosiaalityöstä, köyhyydestä, eriarvoisuudesta ja heikoilla olevien ihmisten selviämisestä.

Olen sielultani sosiaalityöntekijä, hän kuvaa.

– Olen aina halunnut vaikuttaa asioihin. Sain lapsuudenkodista kaikista huolen pitämisen ja kaikkien kunnioittamisen eetoksen. Vanhemmat opettivat näkemään kaikissa hyvää. Kiinnostus ihmisiin ja vaikuttamiseen ovat elämäni punaiset langat.

Järjestöjyräksi häntä ei voi kuvata. Hän ei jyrää vaan puhuu asiansa pehmeästi ja rauhallisesti. Työvuodet ihmisten vaikeuksien parissa eivät ole vieneet häneltä uskoa parempaan.

– Olen toiveikas monien asioiden suhteen. Vaikka ongelmia on paljon, aina on toivoa ja mahdollisuus muutokseen.

– Toivo on läsnä sosiaalityössä aina. Koskaan ei tiedä, kenen elämä kääntyy parempaan, kun sitä rakennetaan asiakkaan vahvuuksien varaan, hän muistuttaa.

Järjestöillä vahva rooli

Tohtoriksi särkelä väitteli 2016. Aihe oli tietysti järjestöt, tarkemmin niiden rooli sote-palvelujen tuottajana 1995–2010.

Järjestöillä on ollut poikkeuksellisen iso merkitys yhteiskunnan rakentamisessa, hän sanoo. Ne ovat tarjonneet ihmisille osallistumisen ja vaikuttamisen kanavan ja väylän muuttaa maailmaa.

Järjestöt ovat nostaneet esille yhteiskunnan ongelmia ja kehittäneet niihin ratkaisuja. Ne ovat tarjonneet palveluja palvelujärjestelmän aukkopaikkoihin. Monet järjestöjen aloittamat palvelut ovat siirtyneet yhteiskunnan kontolle.

– Kuka muistaa, että Mannerheimin lastensuojeluliitto aloitti neuvolatoiminnan ja Ensi- ja turvakotien liitto perusti ensimmäiset turvakodit?

Järjestöjen toiminnassa alkoi vahva ammatillistuminen 1980-luvulla. Järjestöihin tuli kovan luokan ammattilaisia, esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja, Särkelä kuvaa.

– Nyt järjestöillä on vahva vaikuttamisen ja asiantuntijan rooli.

Järjestöjä tarvitaan Särkelän mukaan myös nyky-Suomessa ja sote-aikana. Järjestöillä on osaamista ja ketteryyttä sekä kykyä tuottaa matalan kynnyksen palveluja, avopalveluja ja vertaisryhmätoimintaa.

Särkelä näkee myös huolia, joiden kanssa järjestöväki joutuu kamppailemaan. Hankintalakia sovelletaan tiukasti hinta edellä, laatu ja vaikutukset unohtaen, hän sanoo. Alalle on tullut myös isoja yrityksiä.

Järjestöillä on vahva vaikuttamisen ja asiantuntijan rooli.

Särkelä pelkää, että palvelujen tuottamisen keskittämiskehitys jatkuu. Maa jaetaan suuriin hyvinvointialueisiin. Jos hankintaosaaminen ei ole kunnossa, isot yritykset ovat vahvoilla ja pienet, paikalliset palvelujen tuottajat jäävät jalkoihin.

Haasteena rahoitus

Särkelä on iloinen, että edellinen sote-rakennelma ei edennyt, vaikka sote-uudistus muuten olisi jo tervetullut.

– Siinä oli vahvasti mukana markkinavetoisuus. Ihmisillä on perusoikeudet ja niiden turvaaminen on perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävä. Markkinat eivät huolehdi niistä yksin.

Järjestöille Sipilän hallituksen sote-suunnitelma oli riski, hän sanoo. Esityksessä oli muotoiluja, jotka olisivat estäneet järjestöjen matalan kynnyksen toimintojen rahoittamisen Veikkauksen tuotoilla. Niissä järjestöt kuitenkin ovat vahvimmillaan.

Särkelän mukaan myös yrityksiä ja järjestöjä tarvitaan palvelujen tuottamisessa. Järjestämisvastuu on kuitenkin julkisilla toimijoilla. Sote-palveluiden kilpailutuksissa hankinnat pitää pilkkoa pienemmiksi ja ostettavan palvelun laadulle pitää määrittää kriteerit, hän sanoo.

– Pitäisi kilpailuttaa vaikutuksilla. Silloin ollaan kiinnostuneita siitä, mitä saadaan aikaan ja eri tahot ovat osaamisellaan mukana.

Hän toivoo, että järjestöjen merkitys tunnistetaan valmistelussa olevissa sote-säädöksissä nykyistä paremmin. Kun mainitaan pk-yritykset, niiden rinnalla pitää mainita järjestöt.

– Sote-lakipaketti on järjestöjen näkökulmasta parantunut lausuntovaiheen jälkeen.

Sotea suurempi haaste järjestöille on rahoitus, Särkelä sanoo. Monille järjestöille Veikkauksen tuotot ovat rahoituksen kivijalka.

– Korona ja tärkeä työ pelihaittojen vähentämiseksi pienentävät tuottoja. Haittojen vähentäminen on tärkeintä myös järjestöjen mielestä. Tulevaisuudessa tarvitaan valtiolta toimia tuoton vähenemisen kompensoinnissa.

Särkelä toivoo, että yksi toimi on arpajaisveron alentaminen pysyvästi. Hänen mielestään ulkomaalaisten peliyhtiöiden toimintaa pitää rajoittaa Suomessa.

Katse käännetty ihmiseen

Välillä pääsihteeri käy keittämässä kahvia toimiston keittiössä. Hän kattaa pöytään kaksi termospulloa ja kahvimaitopurkkia sekä käsidesit. Koronavirukselle ei anneta mahdollisuutta.

Hän näkee, että koronassa – niin kauhea tauti kuin se onkin – on myös hyvää. Se näytti muun muassa, miten notkeasti järjestöt muokkasivat toimintaansa.

Ensi- ja turvakotien liitto ja sen jäsenyhdistykset siirsivät palveluja verkkoon, lisäsivät voimaa chattiin ja organisoivat kasvokkain tapahtuvat tapaamiset turvallisiksi. Jäsenyhdistysten tueksi rakennettiin säännölliset Teams-palaverit. Yhtään sairastumista, joka olisi vaarantanut avun tarjoamisen, ei ole liitossa koettu.

Korona teki Särkelän mielestä näkyväksi ihmisten keskinäisen riippuvuuden.

– Se on iso lahja viime aikoina nähdyn itsekkyyden ja kovan asenneilmapiirin jälkeen. On ajateltu, että hoitakoot ihmiset ongelmansa itse. Nyt on tullut enemmän ymmärrystä.

Koronasta jää varjo ihmisten elämään.

Särkelä lähettää kiitoksia myös nykyhallitukselle, joka alkoi hoitaa koronaa ihmisten terveys ja pärjääminen edellä. Se ei miettinyt ensisijaisesti, miten talous pärjää.

– Katse on käännetty ihmisen suuntaan. Olen siitä tosi iloinen. On ymmärretty, että korona on mitä suurimmassa määrin sosiaalinen kiisi.

Korona on Särkelän mielestä näyttänyt myös, että yhteiskunta ei pärjää ilman että eri tahot yhdistävät voimansa.

Sitä tarvitaan myös sotessa. Käsitys siitä, mikä on asiakkaalle hyväksi ja mitä palveluja hän tarvitsee, syntyy yhteistyössä. Se on järkevää myös resurssien käytön kannalta.

– Hyviä merkkejä on olemassa, hän huomauttaa.

Sotea odotellessa on kehitetty esimerkiksi perhekeskuksia, joissa mukana on useita toimijoita. Hän näkisi mielellään, että julkisten palvelujen tuottajat, järjestöjen ammattilaiset ja vapaaehtoiset toimivat rinnakkain tulevissa sotekeskuksissa.

Mitä varhemmin perhe saa tukea, sitä helpompi tilanne on kääntää kohti parempaa. Jos ongelmat vaikeutuvat, sitä raskaampia palveluja tarvitaan ja sitä enemmän ne maksavat.

– Kunnissa eurot ovat tiukassa. Ymmärrän kyllä, että järjestöt eivät ole tässä niukkuudessa yksin. Sama koskee sosiaalityöntekijöitä. He ovat joutuneet kantamaan vastuuta ja syyllisyyttä asioista, jotka eivät ole yksittäisen työntekijän ratkaistavissa.

– Toivon, että sosiaalityöntekijät ovat aktiivisia vaikuttajia. Siihen järjestöissä on hyviä mahdollisuuksia.

Jaana Laitinen