Italian sosiaalityöntekijöiden Ass.NAS-liiton varapuheenjohtaja Casina Ursu kertoo naisiin kohdistuvan väkivallan olevan Italiassa edelleen vakava ongelma. Noin 200 lasta menettää vuosittain äitinsä tämän väkivaltaisen kuoleman vuoksi. Kuva: Jenni Elina Meronen
Italiassa syksyllä 2022 startannut Airone-projekti kohdistaa valokeilan lähisuhdeväkivallan seurauksena orvoiksi jääneisiin lapsiin. Projektissa etsitään hyviä käytäntöjä, jotka voitaisiin laajentaa koko maan kattaviksi.
Italiassa heitä kutsutaan toisinaan nimellä erityiset orvot. Kyse on lapsista, joiden äiti on kuollut väkivaltaisen kuoleman, yleensä oman kumppaninsa toimesta.
Siinä missä murhatun naisen kasvot koristavat hetken aikaa lehtien sivuja, heidän orvoiksi jääneiden lastensa kohtalo jää useimmiten näkymättömiin.
– Erityisten orpojen määrästä on erilaisia tilastoja. Luotettavin ja kattavin on Euresin tilasto, jonka mukaan noin 2 000 alaikäistä menetti vuosina 2009–2021 äitinsä tämän väkivaltaisen kuoleman myötä, Italian sosiaalityöntekijöiden Ass.NAS-liiton varapuheenjohtaja Casina Ursu kertoo Roomassa.
80 prosentissa tapauksista tekijä oli lapsen isä, joka menetti vankilatuomionsa myötä lastensa huoltajuuden. Käytännössä lapsista tuli orpoja.
– Tänä vuonna Italiassa on murhattu 77 naista, yksi joka kolmas päivä, Ursu sanoo.
Resurssit vaihtelevat
Sosiaalityöntekijät ovat Ursun mukaan Italiassa läsnä kaikissa toimielimissä, joiden puoleen lähisuhdeväkivallan uhrit voivat kääntyä, aina turvakodeista perheneuvoloihin. He huolehtivat lähisuhdeväkivallan uhreista ja murhattujen naisten orvoiksi jääneistä lapsista myös oikeuslaitoksen määräyksellä.
Murhan jälkeen lapsille nimetään edunvalvoja ja heidät sijoitetaan joko sukulaisten luo, sijaisperheeseen tai perhekotiin. Tehtävää murhattujen naisten lasten auttamiseksi on Ursun mukaan kuitenkin vielä paljon.
– Resurssit vaihtelevat, eivätkä tuomioistuimet pysty käsittelemään tapauksia tehokkaasti ja yhdenmukaisesti koko maassa. Lisäksi orvot ja heidät vastuulleen ottavat perheet tarvitsevat nykyistä enemmän sekä psykologista että taloudellista apua jokapäiväiseen arkeensa, Ursu kertoo.
Kansalliset käytännöt puuttuvat
Viime syksynä startanneen Airone-projektin tavoitteena on parantaa Italian ”erityisorpojen” asemaa luomalla valtakunnallisia hyviä käytäntöjä ja rakenteita. Yksi projektin 30 yhteistyökumppanista on Italian sosiaalityöntekijöiden säätiö, jossa projektista vastaavana henkilönä toimii Pina Ferraro.
Tänä vuonna Italiassa on murhattu 77 naista.
Ferraro on sisäministeriön alaisessa aluehallintovirastossa Anconassa työskentelevä sosiaalityöntekijä, joka keskittyy päivätyössään maahanmuuttajiin. Ferrarolla on kuitenkin pitkä tausta lähisuhdeväkivallan vastaisen työn parissa, ja hän on ollut muun muassa mukana perustamassa Catanian kaupungin ensimmäistä turvakotia. – Suurin ongelma on kansallisten, vakiintuneiden käytäntöjen puute. Orpojen saama tuki vaihtelee hyvin paljon eri puolilla maata. Ei voi olla niin, että Milanossa orvoksi jäävää lasta kohdellaan eri tavalla kuin Sisiliassa, Ferraro sanoo.
Sosiaalityöntekijä Pina Ferraro kertoo, että lähisuhdeväkivallan vastaisen työn rahoitus vaihtelee Italiassa alueesta toiselle. Suuri ongelma hänen mukaansa on myös kansallisten, vakiintuneiden käytäntöjen puute. Kuva: Jenni Elina Meronen
Sama koskee Ferraron mukaan lähisuhdeväkivallan vastaista työtä, jonka rahoitus ja käytännön toteutus vaihtelee alueesta toiseen.
Politiikan tasolla Italian erityisorpojen asemaan on alettu kiinnittää huomiota vasta viime vuosina. Vuonna 2018 hyväksytty lakimuutos antoi orvoille esimerkiksi oikeuden vaihtaa sukunimeään, mikäli se oli sama kuin murhan tehneellä isällä.
Lisäksi orvoille luvattiin maksuttomat oikeudenkäynnit siviili‑, ja rikostuomioistuimissa. Murhasta tuomitun omaisuus voidaan lain nojalla takavarikoida vahingonkorvausten maksamiseksi, ja kuolleen naisen leskeneläke maksetaan lapsille. Lain voimaantulon myötä vuonna 2020 Italiaan perustettiin myös 12 miljoonan euron vuosittainen rahasto orpojen hyväksi. Varat on tarkoitettu esimerkiksi terapia- ja opintokuluihin.
Elokuun 2020 ja heinäkuun 2021 välillä varoja rahastosta sai kuitenkin vain 32 orpoa, yhteensä 261 000 euroa, ilmenee Con i bambini ‑nimisen yhteiskunnallisen yrityksen julkaisemasta selvityksestä. Pina Ferraro myöntää, että lain käytännön toteutus ontuu, sillä juuri kukaan ei tunne sitä.
– Italiassa tehdään paljon hyviä lakeja, joita ei tunneta eikä noudateta. Tarvitaan lisää koulutusta, jotta lain kirjan toteutuu myös käytännössä, Ferraro sanoo.
Erityisosaamista tarvitaan
Airone-projektin tavoitteena on, että lähisuhdeväkivallan seurauksena orvoiksi jääneillä lapsilla on samat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä kuin ikätovereillaan. Lisäksi projektissa lisätään tietoisuutta ilmiöstä ja panostetaan ennaltaehkäisyyn.
Ferraro kertoo, että kolmivuotisen projektin ensimmäisessä vaiheessa on perustettu eri osa-alueisiin keskittyviä työryhmiä ja tehty työtä sen eteen, että kaikki osanottajat puhuvat samoilla käsitteillä. Projektia johtaa asianajajista ja psykologeista koostuva Il giardino segreto eli Salainen puutarha ‑yhdistys, jolla on jo vuosien kokemus orpojen auttamisesta.
– Projektin ytimessä on tutor-ammattinimikkeen luominen. Tavoitteena on, että jokaisella Italian alueella olisi ilmiöön erikoistunut sosiaalityöntekijä, psykologi tai muu henkilö. Tutor kantaa kokonaisvastuun tilanteessa, jossa on lukuisia eri toimijoita aina koulusta kasvattiperheeseen ja oikeuslaitokseen, Ferraro kertoo.
Nämä lapset ovat jo tuttuja sosiaalitoimelle.
Tutor kartoittaa lapsen tarpeet yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa, laatii henkilökohtaisen suunnitelman ja seuraa sen toteutumista.
– Hyvä kysymys on, miksei perinteinen sosiaalityöntekijä riitä. Useimmitenhan nämä lapset ovat jo tuttuja sosiaalitoimelle. Mutta haluan ajatella, että tutor-toiminnan luominen tuo esiin sen, ettei näitä lapsia voi kohdella kuin mitä tahansa sosiaalikentän ilmiötä. Heidän tilanteensa vaatii erikoisosaamista ja erityishuomiota, Ferraro sanoo.
Projektissa jokainen orpo lapsi saa enintään 10 000 euron määrärahan, jolla voidaan rahoittaa lapsen tarpeita terapiasta kitaransoittokurssiin ja uusiin vaatteisiin. Projektin akateemisessa, yhdessä eri yliopistojen kanssa toteutettavassa osuudessa muun muassa kartoitetaan ilmiön laajuutta ja laaditaan kyselyitä.
– Sosiaalityöntekijöiden säätiö pyrkii lisäksi kokoamaan yhteen jo olemassa olevia resursseja ja palveluita. Mitä paremmin vuoropuhelu projektin ja kentällä olevien alueellisten toimijoiden kanssa toimii, sitä paremmin löydämme ratkaisuja, Ferraro uskoo.
Airone on yksi neljästä erityisorpojen auttamiseen keskittyvästä projektista, jotka saavat yhteensä kymmenen miljoonaa euroa valtionrahoitusta. Yhdessä projektit kattavat kaikki Italian alueet etelästä pohjoiseen.
Lasten suruprosessi erilainen
Italiassa puuttuu Ferraron mukaan laaja ymmärrys siitä, että äidin murhan myötä orvoksi jäänyt lapsi on useimmiten pitkän tapahtumaketjun päätös.
Naisten murhat eivät tapahdu yllättäen. Useimmiten niitä on edeltänyt vuosia kestänyt lähisuhdeväkivalta ja vainoaminen. Myös orvoiksi jäävät lapset ovat todennäköisesti joutuneet todistamaan väkivaltaa tai joutuneet itsekin sen kohteiksi.
– Näiden lasten suruprosessi on erilainen. He ovat eläneet kovan stressin alaisina ja koska lähisuhdeväkivaltaan liittyy paljon salailua, lapsilla voi olla vääristynyt kuva todellisuudesta. Jos heidän kanssaan työskentelevillä ei ole asiantuntemusta lähisuhdeväkivallasta, riskinä on väkivallan periytyminen seuraavalle sukupolvelle. Ikään kuin se olisi naisten väistämätön kohtalo, Ferraro sanoo.
Myös Italian media osallistuu patriarkaalisten asenteiden vahvistamiseen, Ferraro sanoo. Uutisointi keskittyy vahvasti uhreihin, ja murhaan syyllistyneistä miehistä kerrotaan vain vähän. Ferraron mukaan Italiassa toistetaan myös stereotypiaa, jonka mukaan huonokin isä on parempi kuin ei isää lainkaan.
– Italian laista poistettiin vuonna 1975 pykälä, joka antoi perheenpäälle eli miehelle oikeuden kurittaa fyysisesti vaimoaan ja lapsiaan. Vaikka lakia ei ole enää olemassa, se on jäänyt ihmisten päähän, Ferraro sanoo.
Casina Ursun mielestä patriarkaalisten asenteiden purkaminen ja väkivallan vastaisen työn pitäisi alkaa jo peruskoulusta. Hän nostaa esiin myös Giorgia Melonin valinnan Italian ensimmäiseksi naispääministeriksi.
– Kulttuurissa, jossa naisen ajatellaan usein olevan alisteisessa asemassa, se lähettää tärkeän viestin.
