Iso kuva haltuun

Oletko joutunut vastaamaan kysymykseen, mitä on sosiaalityön asiantuntijuus? Onko sosiaalityöntekijä auttaja, tukija, asioiden ajaja, muutosvoima vai kaikkea näitä?

Sosiaalityön tutkimuksen seura on julkaissut sosiaalityön tutkimuksen vuosikirjoja vuodesta 2002 lähtien, ja nyt seuran 20-vuotisjuhlavuonna julkaistiin 13. vuosikirja.

Sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus ‑vuosikirjaan kannattaa tarttua, jos tuntee, että sosiaalityön toimintaympäristön muutoksessa hukkuu yksityiskohtiin ja kaipaa jäsenneltyä kokonaiskuvaa siitä, mille pohjalle rakentaa sosiaalityön vahvaa asiantuntijuutta tulevaisuudessa.

Sosiaalityön asiantuntijuus elää murrosta, johon vaikuttavat ajan suuret megatrendit kuten globalisoituminen, uusliberalistinen talouspolitiikka, hyvinvointivaltion ohentuminen ja digitalisoituminen.

Maakunta- ja sote-uudistus, valinnanvapaus ja palveluiden markkinoistaminen haastavat sosiaalityötä. Työltä myös odotetaan entistä enemmän vaikuttavuutta ja tutkimustietoon perustuvaa työotetta sekä kykyä kytkeä oma asiantuntemus muiden ammattiryhmien toimintaan – ja ottaa vielä asiakkaidenkin asiantuntemus huomioon. Kasvava eriarvoisuus ja huono-osaisuus, pitkäaikaistyöttömyys, päihde- ja mielenterveysongelmat, köyhyys sekä syrjäytymisriskien lisääntyminen kasvattavat tarvetta jäsentää ja pohtia sosiaalityön asiantuntijuutta.

Muutokset antavat sosiaalityölle mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä, kirjoittaa Lapin yliopiston professori Anneli Pohjola. Pohjan sosiaalityön uudenlaiselle asiantuntijuudelle antaa lainsäädäntö: sosiaalihuoltolaki, jossa tarjotaan sosiaalityön ammattikunnalle uusia tehtäviä tartuttavaksi. Ammatinharjoittamislaki antaa mahdollisuuden kehittää sosiaalihuollon tehtävärakenteita, ja tämä mahdollisuus tulisi ottaa tosissaan.

Sosiaalityön tehtävä on lisätä ihmisten voimavaroja ja toimintakykyä sekä välittää ihmisten elinoloista saatu tieto paremman yhteiskunnan rakennusaineeksi. Tämä on sosiaalityön perustehtävä ja kova ydin, joka ei katoa, kuten sosiaalityön oppiäiti Mary Richmond jo sata vuotta sitten totesi.

Silti juuri nyt tarvitaan luovaa ja kriittistä otetta, jotta annettua mahdollisuutta luoda uutta sosiaalityön asiantuntijuutta ei hukata. Läpi teoksen kulkee vahvana viesti sosiaalityöstä tiedeperustaisena ammattina, ja sen uudistumiskyvyn avain on systemaattisen tieteellisen tutkimustiedon käyttö työn perustana.

Helena Jaakkola

Tarja Juvonen, Jari Lindh, Anneli Pohjola ja Marjo Romakkaniemi (toim.): Sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2018.