Tehtaan alasajo on vaikuttanut koko yhteisöön, kertovat Marja Kivekäs, Nina Kukkonen, Liisa Hokkanen ja Henna Halttu. Kuva: Nina Susi
Kemin kaupungin ja Lapin yliopiston yhteishanke tukee Veitsiluodon tehtaalta vuonna 2021 irtisanottuja ja heidän lähipiiriään rakenteellisen sosiaalityön ja mallintamisen keinoin.
Keväällä 2021 Stora Enso ilmoitti sulkevansa Kemissä vuodesta 1922 toimineen Veitsiluodon paperitehtaan. Veitsiluoto oli kaupungin suurin työllistäjä ja siellä työskenteli noin 670 henkilöä.
Ulkopuolisten alihankkijayritysten työntekijät huomioiden irtisanomisten pelättiin vaikuttavan 1 500 henkilön työuraan Meri-Lapin alueella.
– Heti kun Veitsiluodon tehtaan lopettamisilmoitus tuli, Kemin kaupunkiin perustettiin kriisiryhmä, joka jalkautui osittain tehtaalle. Kriisiryhmän kautta lähdimme suunnittelemaan hanketta, joka olisi sosiaalisena tukena irtisanotuille, sanoo Kemin kaupungin kehittämispäällikkö Marja Kivekäs.
Tarkoituksena oli luoda matalan kynnyksen palveluja ja yhteisöllistä toimintaa, antaa ohjausta sote-palveluihin ja olla irtisanottujen rinnalla kulkijana.
Sukupolvien työn katkeaminen aiheuttaa kollektiivista surua.
Ideaa vietiin eteenpäin ÄRM eli Äkillisen rakennemuutoksen ryhmässä. Hankkeen päätavoitteeksi asetettiin Veitsiluodon tehtaan lopettamisesta johtuvan pahoinvoinnin ja yksilökohtaisten kriisien lieventäminen sekä sosiaalisten ongelmien ennalta ehkäiseminen.
Euroopan sosiaalirahaston tuella Kemiin palkattiin kolme kokoaikaista hanketyöntekijää ja Lapin yliopistolle yksi, eli hankesuunnittelija, sosiaalityöntekijä (YTM) Henna Halttu. Kehittämispäällikkö Marja Kivekäs toimii koko hankkeen vastuuhenkilönä Kemissä. Lapin yliopiston sosiaalityön yliopistonlehtori Liisa Hokkanen toimii yliopiston vastuuhenkilönä dosentti Tarja Orjasniemen kanssa.
–Toiminnallisen osuuden lisäksi hankkeeseen sisältyy Lapin yliopiston toimesta rakenteellisen sosiaalityön keinoja hyödyntävä massiivisen joukkoirtisanomistilanteen sosiaalisten palvelujen tarpeen kartoitus ja mallinnusosio. Lähdemme kehittämään palvelupalettia kentän kautta tekemällä jalkautuvaa työtä, josta nousee kehittämisen suunnat. Emme tee pelkästään yksilöön kohdistuvaa, vaan koko yhteisöön kohdistuvaa työtä, Hokkanen kertoo.
Vaikuttaa koko alueen yhteisöön
Irtisanomisesta selviytymiseen ‑hanke toimii Kemin lisäksi Keminmaan ja Simon kuntien alueilla. Hanke käynnistyi alkuvuodesta 2022 ja jatkuu kesäkuun 2023 loppuun asti.
– Olen tehnyt alkuvuoden hyvin tiiviistä yhteistyötä hanketyöntekijöiden eli terveydenhoitaja Tuija Teikarin, sairaanhoitaja Anu Fiskin ja sosionomi Nina Kukkosen kanssa toteuttamalla käytännön jalkautuvaa asiakastyötä. Olemme verkostoituneet hyvin laajasti sekä sote-puolen toimijoihin että järjestöihin ja seurakuntaan. Viemme hanketta ja toimintaamme ihmisten tietoon. Samalla olemme itse saaneet käsityksen irtisanotuille olemassa olevista palveluista, kertoo toiminnan kartoittamisesta ja mallintamisesta vastaava Henna Halttu.
Pohjaa mallinnukselle hän saa haastattelemalla asiantuntijoita.
– Aiempien paperitehtaiden joukkoirtisanomista tehtyjen julkaisujen näkökulma keskittyy hyvin vahvasti pelkästään työllistymiseen. Me yritämme katsoa tilannetta irtisanotun hyvinvoinnin ja sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta. Ja minkälaisia vaikutuksia ylipäätään on, kun ihminen irtisanotaan pitkänkin työhistorian jälkeen.
Tehtaan alasajo on vaikuttanut koko alueen yhteisöön. Sukupolvien työ tehtaalla on katkennut, mikä on aiheuttanut kollektiivista surua. Hankkeessa pyritään vastaamaan myös tähän.
– Konkreettinen esimerkki tästä on työnimellä ”Sata ja yksi tarinaa Veitsiluodosta” kulkeva suunnitelma, jossa tavoitteena on saada entisiä veitsiluotolaisia muistelemaan työtään, Halttu kertoo.
Vailla tulevaisuuden ratkaisua on vielä noin 70–130 irtisanottua.
– Olemme kertoneet hankkeestamme TE-toimistolle. He kertovat siitä irtisanotuille ja pyytävät suostumusta yhteystietojensa antamiseen meille, jotta hanketyöntekijä voi ottaa heihin yhteyttä. Irtisanotulle jää samalla yhteystieto mahdollista myöhempää tarvetta varten.
Haltun mukaan on ollut vaikeaa hahmottaa, miten iän, sukupuolen tai asuinkunnan mukaan jakautuvat juuri ne irtisanotut, jotka hyötyisivät hankkeesta eniten. Siksi hanke tarjoaa mahdollisimman monipuolisia toimintoja.
– Esimerkiksi koko perheen ulkoilutapahtumaan saimme 50 osallistujaa mukaan lukien irtisanottujen puolisoita ja lapsia. Parasta varmaan on, kun työkaverit kertovat toisilleen toiminnastamme. Isommilla tapahtumilla pyrimme tekemään toimintaamme näkyväksi, jotta se pikkuhiljaa tavoittaisi niitäkin, jotka pidemmällä tähtäyksellä hyötyisivät siitä eniten.
Nopeaa reagointia
Hankkeen vastuuhenkilönä Lapin yliopistolla toimiva Liisa Hokkanen oli mukana myös hankesuunnitelman laatimisessa.
– Irtisanomisesta selviytymiseen ‑hanke perustettiin harvinaisen nopeasti. Tämä osoittaa äärettömän nopeaa ja upeaa reagointia Kemiltä. Hanke on harvinainen myös siinä mielessä, että muutostilanne Veitsiluodon suhteen oli niin massiivinen, Hokkanen kertoo.
Pitkän työuran jälkeen irtisanotuksi tulleelle ei useinkaan löydy nopeasti uutta, vastaavaa ratkaisua, joka olisi myös sopiva henkilön elämäntilanteeseen.
– Julkisuutta saavat sellaiset poikkileikkaustarkastelut, joissa isojen lukujen sokaiseva vaikutus toimii tietyllä tavalla. Jos kerrotaan, että irtisanotuista tietty määrä on saanut lyhytaikaisen koulutuspaikan, tulkitaan se niin, että he ovat opiskelemassa ja ovat löytäneet ratkaisun. Irtisanotuksi tuleminen on kuitenkin pitkäkin prosessi johonkin uuteen.
Rakenteellisella sosiaalityöllä on monia mahdollisuuksia.
Hankkeessa irtisanotuille tarjotaan ensisijaisesti yhteisöllisiä toimintoja, sillä palvelujärjestelmä ei niitä tarjoa.
– Mallinnus pyrkii etsimään ratkaisua siihen, puuttuuko palvelujärjestelmältä tai laajemmin katsottuna yhteiskunnalta välineitä nähdä ihminen kokonaisvaltaisesti. Mallintaminen tarkoittaa sen näkyväksi tekemistä, mitä tällä hetkellä ei nähdä tai tunnisteta.
Rakenteellisella sosiaalityöllä Hokkanen näkee monia mahdollisuuksia.
– Se voi olla sosiaalista raportointia, osallistavia menetelmiä tai Bikvaa eli asiakaslähtöistä arviointia (Bikva tulee tanskan kielen sanoista ja tarkoittaa asiakkaiden osallisuutta laadunvarmistajana). Tärkeää olisi, että rakenteellista sosiaalityötä ei ajateltaisi yksinomaan tiedontuotantona vaan, että rakenteellinen sosiaalityö todella tarkoittaa myös sitä, että tieto tulee käyttöönotetuksi ja muuttaa käytäntöjä. Ruohonjuuritasoa lähempänä toteutettavat hyvät käytännöt voivat olla sellaisia, että ne istuvat mihin tahansa hallintomalliin, Hokkanen tiivistää.
