Irlannissa laajan Yes-kampanjan osanottajat juhlivat kansanäänestyksen tulosta viime toukokuussa. Vuosikymmenten taistelu tiukan aborttilain kumoamiseksi tuotti viimein tulosta. Kuva: AFP/Lehtikuva
Taistelu naisten lisääntymisoikeuksista on ollut Irlannissa pitkä ja katkera. Sosiaalityöntekijäjärjestö lähti mukaan kamppailuun vasta tänä keväänä.
Irlannissa on ollut erityisen tiukka aborttilainsäädäntö. Vuonna 1983 perustuslakiin lisätyssä 8 §:ssä aborttikieltoa tiukennettiin määrittelemällä syntymättömän lapsen ja äidin elämä samanarvoisiksi. Tämän pykälän nojalla abortti oli kielletty kaikissa tapauksissa, oli sitten kyse äidin elämästä, raiskauksen tuloksena syntyneestä raskaudesta, sikiön vakavasta epämuodostumasta, insestin seurauksista.
Valtio puuttui lisääntymisoikeuksiin vahvasti myös muutoin. Ehkäisyvälineiden käyttö oli kiellettyä 1970-luvun lopulle saakka, jolloin naimisissa olevat pariskunnat saattoivat saada niitä lääkärin määräyksestä. Vasta vuonna 1985 ehkäisyvälineet tulivat kaikkien täysi-ikäisten saataville.
Tämän vuoden toukokuussa pidettiin kansanäänestys, jossa 66 prosenttia irlantilaisista kannatti perustuslain 8 §:n kumoamista. Äänestystä edelsi vuosien kamppailu, joka tiivistyi 2010-luvulla säännöllisiin mielenosoituksiin ja laajenevien yhteisöjen kampanjointiin.
Ammattiliitot ja opiskelijajärjestöt olivat aktiivisia, samoin monet ammattilaisryhmät kuten lakimiehet, lääkärit, sairaanhoitajat ja kätilöt. Yllättäen sosiaalityöntekijät eivät olleet tässä kamppailussa etulinjassa.
Naisvihaa vai uskontoa?
Sosiaalityön professori Maeve Foreman on kuumana kesäpäivänä vastassa Dublinin keskustassa sijaitsevan Trinity Collegen pääportilla. Kuljemme turisteja kuhisevan pihan poikki opettajien talolle ja nousemme paljon nähneet portaat toisen kerroksen kahvilaan.
Virallisesti Maeve Foreman on eläkkeellä, mutta hän ohjaa edelleen opiskelijoita Trinity Collegessa. Hänellä on perspektiiviä valaista Irlannin naisten oikeustaistelua sosiaalityön näkökulmasta.
– Yhteiskunnan suhtautuminen raskaaksi tulleisiin naimattomiin tyttöihin ja naisiin on ollut tuomitseva. Samalla, kun elämää pidettiin pyhänä ja ehkäisy oli kielletty, rankaistiin aviottomia äitejä ja myös heidän lapsiaan, Maeve Foreman kertoo.
Irlannissa toimi nunnien ylläpitämiä Magdalena-pesuloita, joihin sijoitettiin ”langenneita naisia”. Laitoksissa saattoi olla myös rötösteleviä, flirttailevia tai ”liian kauniita” tyttöjä. Joskus myös orpoja tyttöjä joutui aikuistuessaan orpokodeista Magdalena-pesuloiden työvoimaksi.
Naiset ja tytöt asuivat Magdalena-asuntoloissa ja työskentelivät ilmaisena työvoimana pesuloissa. He kohtasivat fyysistä ja psyykkistä kaltoinkohtelua. Viimeinen Magdalena-pesula suljettiin vasta vuona 1996.
– Ei kannata syyttää yksin nunnia. Koko yhteiskunta oli osallisena tässä käytännössä. Perheet piilottivat häpeänsä – toisinaan myös insestin seuraukset – Magdalena-pesuloihin. Perheet ja monet valtion laitokset pesettivät myös pyykkinsä näissä pesuloissa.
1984 Ann Lovett (15) kuoli synnytettyään yksin kirkkomaalla. Myös lapsi kuoli.
Oli myös nunnien ylläpitämiä äiti–lapsi-koteja, joissa saattoi odottaa synnytystä ja synnyttää lapsen.
Näissä kodeissa syntyneitä aviottomia lapsia annettiin adoptioon ja myös myytiin ulkomaille. Toisinaan äidin tahdon vastaisesti. Palkittu elokuva Philomena kertoo yhdestä tällaisesta tapauksesta, jossa vuosien etsinnän jälkeen äiti saa tietää, että hänen poikansa oli adoptoitu Yhdysvaltoihin.
– Myös sosiaalityöntekijät olivat osallisena sijoittamalla naisia näihin koteihin, muistuttaa Maeve Foreman.
Kiertoteitä ja neuvokkuutta
Sosiaalityöntekijät luonnollisesti kohtasivat naisia, jotka raskauden vuoksi tarvitsivat apua joko elämän järjestämiseen tai abortin saamiseen. Kädet olivat varsin sidotut.
Yksinäisen äidin oli lähes mahdotonta pitää lapsensa, jos oma perhe ei tukenut, sillä yhteiskunnan taloudellista tukea yksinhuoltajille ei ollut ennen vuotta 1976.
Maeve Foreman muistaa ajat, jolloin oli kiellettyä edes tarjota tietoa abortin mahdollisuudesta ulkomailla.
– Saatoin kysyä asiakkaalta, haluaisiko hän kupin teetä, ja poistuin sitä valmistamaan jättäen asiakkaan saataville kirjallista materiaalia abortista.
– Jos asiakas halusi abortin ulkomailla, mutta hänellä ei ollut varaa matkustaa, saatoimme hakea avustusta pesukoneen ostoa varten.
– Se ei ollut hyvää sosiaalityötä, Maeve Foreman huokaa.
– Tilanne muuttui, kun tuli HIV/AIDS. Ehkäisyvälineet tulivat sallituiksi, kun niillä oli muu tarkoitus kuin ehkäisy, kertoo Maeve Foreman, joka työskenteli tuohon aikaan HIV/AIDS-klinikalla.
– Oli tärkeää kertoa HIVin vaikutuksista sikiöön ja syntyvään lapseen. Ennen lääkityksen kehittymistä abortti oli usein suositeltava vaihtoehto. Kun lääkitys kehittyi, osattiin estää taudin siirtyminen sikiöön. Silloin oli tärkeää voida jakaa oikeaa tietoa raskaana olevalle potilaalle, jotta turhalta abortilta voitiin välttyä. Avoimuus ja lupa puhua helpottivat työtä.
Maeve Foreman kertoo samalla HIV/AIDS-klinikalla työskennelleestä nunnasta, joka antoi potilaille tietoa abortista ja auttoi ulkomaille saamaan abortin, jos se oli tarpeen.
– Aivan varmasti abortti oli vastoin hänen uskoaan ja vakaumustaan, mutta hän toimi ammatillisesti potilaan edun mukaisesti. Hän oli hyvä sosiaalityöntekijä. Olen käyttänyt häntä esimerkkinä ammatillisesta asenteesta myös opettaessani sosiaalityötä.
Paljastukset ja ihmisten tarinat muokkaavat mielipiteitä
Magdalena-pesulat nousivat keskusteluun 2011, kun dublinilaisen pesulan takapihalta löytyi 155 kuolleen lapsen jäännökset. Lukuisia todistajia tuli esille kertomaan pesuloiden elämästä.
Paljastukset jatkuivat, kun historiantutkija toi vuonna 2012 esille tietonsa liki 800 alle 3‑vuotiaan lapsen jäännöksistä Galwaystä entisen äiti–lapsi-kodin pihalta.
Vuonna 2013 pääministeri Enda Kenny pyysi valtion puolesta anteeksi naisten ja lasten kaltoinkohtelua. Vuonna 2015 perustettiin tutkimuskomissio selvittämään asioita.
Aborttikieltoon liittyen julkisuuteen nousi vuosien myötä yksittäisiä kohtuuttomina pidettyjä tapauksia, joissa abortti- ja ehkäisykielto, suvaitsemattomuus ja salailu olivat aiheuttaneet tragedioita.
– Yksittäistapaukset muokkasivat ihmisten mielipiteitä lisääntymisoikeuksien suhteen enemmän kuin mikään muu, toteaa Maeve Foreman.
Muutos oli tapahtumassa. Tällä vuosituhannella Irlanti on ollut edelläkävijä liberaaleissa asenteissa.
– Irlanti on ensimmäinen valtio, joka hyväksyi kansanäänestyksen tuloksena homoavioliitot jo vuonna 2015. Myös suhtautuminen transsukupuolisiin on liberaali, jokainen saa päättää sukupuolensa ilman lääkäreitä, Foreman kertoo.
Maeve Foreman oli vaikuttamassa siihen, että Irlannin sosiaalityöntekijäyhdistys otti kantaa ja kehotti äänestämään aborttikiellon kumoamiseksi. Tietä tasoitti myös hänen oppilaansa, sosiaalityöntekijä Kerry Cuskellyn aktivismi sosiaalisessa mediassa.
– Sosiaalityöntekijäjärjestö ei ole ollut ensimmäisten joukossa puolustamassa naisten lisääntymisoikeuksia. Aikaisempien kansanäänestysten yhteydessä yhdistys vältti kannanottoa. Oli meiltä suuri saavutus saada kannanotto läpi tämän kevään yleiskokouksessa, vain muutama viikko ennen kansanäänestystä, Foreman kertoo.
Irish Association of Social Workers on pieni ammatillinen yhdistys, jolla on noin 1 300 jäsentä. Tärkeä toimintamuoto on jäsenten kiinnostuksen kohteiden pohjalta muodostetut toimintaryhmät. Ne ottavat kantaa, lobbaavat päättäjiä, ovat mukana julkisessa keskustelussa. Maeve Foreman on aktiivinen maahanmuuttajatyön ryhmässä, Kerry Cuskelly mielenterveystyön ryhmässä.
Pieni punainen kana
Kerry Cuskelly oli heinäkuun alussa täydessä työn touhussa kansainvälisessä sosiaalityön konferenssissa. Hänellä on kuitenkin aikaa kertoa perustamastaan SocialWorkers4Choice-ryhmästä.
– Naisten historia ei ole valoisa Irlannissa. Naisena, sisarena, tyttären äitinä ja sosiaalityöntekijänä aloin yhä enemmän kärsiä naisten kohtaamasta epäoikeudenmukaisuudesta ja oikeuksien puutteesta. Vihaisuus kertyi vuosien mittaan ja lopulta oli aika toimia.
Kerry Cuskelly on omaksunut professoriltaan Maeve Foremanilta yhteisöllisen sosiaalityön mallin, jota kannattaa käyttää kaikessa sosiaalityössä.
– Olen onnellisimmillani, kun saan aktivoida asiakkaita ajamaan omaa asiaansa, tulemaan julkisuuteen, toimimaan ja vaikuttamaan.
Tunsin, että sosiaalityöntekijöidenkin on lähdettävä mukaan.
Tällä kertaa kyse oli poikkeuksellisesti kollegoiden aktivoimisesta toimintaan.
– Aloitin julkisen alan ammattiliiton kampanjassa, jonka mottona oli ”naisten lisääntymisoikeudet ovat työntekijän oikeuksia”. Kun yhä useammat ammattiryhmät alkoivat perustaa omia ryhmiään, tunsin, että sosiaalityöntekijöidenkin on lähdettävä mukaan.
– Usein kuulen kollegojen sanovan, että työ on kovin raskasta, eivätkä aika ja voimat riitä aktivismiin työtuntien jälkeen. Ei minullakaan ole aikaa, mutta olen hyvä suunnittelemaan ajankäyttöäni.
Kerry Cuskelly tuntee itsensä Pieni punainen kana ‑lastensadun kanaksi, joka on valmis työhön saavuttaakseen tavoitteensa, vaikka ei saisikaan muita mukaan. Tällä kertaa oli onni, että muutkin innostuivat ja kaikki saavat nauttia työn tuloksesta.
– Perustin sosiaaliseen mediaan ryhmän SocalWorkers4Choice. Aluksi meitä oli kourallinen, mutta myöhemmin saimme perustetuksi paikallisia toimintaryhmiä, jotka puolestaan tekivät yhteistyötä muiden ammattilaisten vastaavien ryhmien kanssa. Saimme tukea myös Pohjois-Irlannista, Uudesta Seelannista ja Yhdysvalloista, Cuskelly kertoo.
Ryhmien tarkoituksena oli vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, jotta kansanäänestyksessä perustuslain 8 §:n kumoaminen onnistuisi. Samalla vaikutettiin sosiaalityöntekijöiden mielipiteisiin.
Ammatti velvoittaa
Maeve Foreman kertoo, että kannanotto kansanäänestykseen syntyi yksittäisten yhdistyksen jäsenten aloitteesta yhdistyksen vuosikokoukselle.
– Olimme hyvin tarkkoja siinä, mitä halusimme, sillä yhdistyksessä on montaa mieltä olevia ihmisiä. Sosiaalityöntekijät kuvastavat irlantilaista yhteiskuntaa mielipiteineen ja vakaumuksineen. Emme halunneet rajoittaa kenenkään oikeutta omaan mielipiteeseen abortista.
– Teimme selväksi, ettemme äänestä siitä, onko abortti oikein vai ei. Perustava kysymys on siinä, että rekisteröitynä ammattilaisena sosiaalityöntekijä ei saa antaa omien arvojensa ja asenteidensa vaikuttaa asiakastyössä. Asiakkaalla tulee olla oikeus tehdä omat ratkaisunsa, sillä lopultakin hänen terveydestään ja elämästään on kysymys, Foreman tiivistää.
Kannanoton perusteluissa tuotiin esille ne haitat, joita asiakkaat ja heidän yhteisönsä ovat kokeneet aborttilainsäädännön vuoksi.
– Hyvin toimeentulevat ja perheensä tukemat naiset ja tytöt kykenevät matkustamaan ulkomaille saamaan laillisen abortin, mutta toisin on varattomien, alistavassa suhteissa elävien, turvapaikkaa hakevien ja paperittomien sekä monien muiden kohdalla.
Äänestyksessä esitystä tuki 80 prosenttia kokouksen osanottajista.
Työ jatkuu
Vaikka aborttioikeutta koskevan kansanäänestyksen tulos ei ollut edes tiukka, ovat vastavoimat edelleen liikkeellä ja yrittävät hidastaa prosessia ja väljentää oikeuksia mahdollisimman vähän. Lakia laaditaan parhaillaan, ja Kerry Cuskellyn ryhmä pyrkii vaikuttamaan lain sisältöön siten, että se on tarpeeksi kattava.
– Laissa on otettava huomioon ihmisten monenlaiset olosuhteet, jotta voidaan turvata esimerkiksi väkivaltaisessa ja alistavassa suhteessa elävän naisen oikeudet, turvapaikanhakijoiden oikeudet ja sosiaalityön palvelut asiakkaille. Tarvitaan myös suoja-alueet aborttiklinikoiden ympärille, jotta niissä voidaan asioida yksityisyyden kärsimättä, Cuskelly luettelee.
