15 vuotta pakolaistyötä Torniossa tehnyt Marianne Mört tuntee olevansa oikeassa paikassa.
Sosiaaliohjaaja Marianne Mörtin työhuoneen lattialla on kasa laatikoita, joissa on lahjoituksena saatuja vaatteita, astioita ja kodin tekstiilejä pakolaisten perheisiin.
Ilmoitustaululla on lapsen piirtämä kaunis kortti, jonka Mört on saanut kiitokseksi työstään. Mört on työskennellyt kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sekä heidän perheen yhdistämisten kautta tulleiden perheenjäsenten kanssa Tornion sosiaalitoimistossa jo 15 vuotta. Suuren osan vuosista hän on ollut yksin päävetovastuussa kentän toiminnasta. Viime vuonna Talentia Lappi ry palkitsi hänet Vuoden 2022 sosiaalitapaus -kunniamaininnalla.
– Kun aloitin, minulle sanottiin, että korkeintaan neljä vuotta jaksat. Sitten jo haluat vaihtaa muualle. Tässä sitä ollaan edelleen, Mört hymyilee.
Puhelin auki ensimmäisinä öinä
Viime vuoden marraskuu oli kiireinen. Kuun alussa Tornioon tuli 18 hengen kiintiöpakolaisryhmä Libanonista. Mört aloitti varautumisen heidän tuloonsa muutamaa kuukautta aikaisemmin vuokra-asuntojen hankinnalla. Sen jälkeen Mört teki tiivistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen, koulun ja terveydenhuollon kanssa ja valmistautui heidän kanssaan perheiden saapumiseen.
– Nyt tuli kolme perhettä, joita olin vastassa Kemi-Tornion lentoasemalla tulkin ja työparin kanssa. He tulivat iltamyöhällä ja olivat väsyneitä. Veimme heidät vuorollaan koteihinsa, jossa kävimme läpi perusasioita kuten sähköhellan ja kahvinkeittimen käytön. Kyselimme, onko heillä terveyteen liittyviä akuutteja asioita ja kävimme läpi ostamamme käsikauppalääkkeet. Prepaid-kortin lataaminen puhelimeen on myös tärkeää, että perheet voivat ottaa meihin tarvitessaan yhteyttä ja me heihin.
Tämä työ on osa minua.
Mört hankkii itse asuntoihin tarvittavat kalusteet ja tavarat. Viime vuosina aika ei ole enää riittänyt ihan kaikkeen. Ostopalvelun avulla hankitun yrityksen työntekijä pesee astiat kaappiin, petaa vuoteet ja laittaa verhot ikkunoihin. Ruokaa tulijoille on varattu niin, että se riittää ainakin pariksi kolmeksi ensimmäiseksi päiväksi. Pöydälle Mört laittaa sanakirjan ja vihon, jossa on Mörtin ja hätäkeskuksen puhelinnumero sekä asunnon osoite.
Seuraavana päivänä Mört tulee uudestaan heidän luokseen tulkin ja työparin kanssa.
– Ensimmäisenä yönä pakolaisten saavuttua minulla on puhelin auki. Muuten olen tavoitettavissa vain virka-aikana. Joskus olen joutunut lähtemään yöllä pakolaisperheen luo, kun perheellä oli ongelma, joka ei voinut odottaa aamuun asti.
Kielitaitoakin karttunut
Pakolaisperheiden tulon jälkeiset kuukaudet ovat Mörtille kiireisiä. Kaikki paperiasiat täytyy saada kuntoon. Mört saa lukuisia yhteydenottoja perheiltä. Hän on sopinut, että vastaa saamiinsa soittoihin myöhemmin, kun saa tulkin mukaan keskusteluun.
– Vuosien varrella olen jonkin verran oppinut arabiankielisiä sanoja ja joskus voin ymmärtää vähän, mistä asiakas puhuu.
Ne päivät, kun Oulusta tullut tulkki on paikalla Torniossa, on aikataulutettu täyteen.
– Silloin hoidamme ne asiat, jotka on helpompi hoitaa, kun tulkki on paikalla. Kysymyksiä tulee perheiltä paljon. Onneksi olen saanut avukseni toisen työntekijän iltapäiviksi. Se on uuden ryhmän saapuessa ensiarvoisen tärkeää. On ihanaa, kun voi kysyä toiselta, että mitä mieltä sie olet nyt tästä!
Mört on ollut välillä voimiensa äärirajoilla. Työ ja siihen liittyvät päätökset on tehtävä usein yksin. Hän on kuitenkin oppinut vuosien varrella hallitsemaan kalenteriaan ja priorisoimaan. Itselle on osattava hänen mielestään olla myös armollinen.
– Ehkä se on sitä ammatillista kasvua alkuajoista. Työyhteisön tuki on tärkeä. Samoin kuin työnohjaus. Olen käyttänyt sitä vuosia. Työnohjaajani on Haaparannan puolella. Hänellä on kokemusta maahanmuuttajien asioista Ruotsin puolella. Minusta on hyvin tärkeää, että hänellä on käsitys työstä, mitä teen. Aina kun olen keskustellut hänen kanssaan ajatukseni selkiytyvät.
Kotoutuminen onnistuu
Vuonna 2015 suuri pakolaisaalto toi Tornioon turvapaikanhakijoita Ruotsin kautta. Kaupunkiin perustettiin järjestelykeskus, jonka kautta turvapaikanhakijat sijoitettiin eri puolilla Suomea oleviin ja pikavauhdilla perustettuihin uusiin vastaanottokeskuksiin.
Myös Tornioon perustettiin vastaanottokeskus. Asiasta uutisoitiin valtakunnan tasollakin. Silloin kuului joitain soraääniä, mutta muuten Torniossa suhtaudutaan Mörtin mukaan pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin myönteisesti.
2016–2017 Tornio päätti, että se ottaa vastaan vain oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita. Vastaanotettavien määrä tuplattiin eli vuodessa vastaanotettiin 70 henkilöä. Samaan aikaan oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita muutti kuntapaikoille noin 35 eli se määrä, mikä Torniolla oli ennen. Vuonna 2018 Tornio palasi ottamaan vastaan kiintiöpakolaisia.
– Aikaisemmin monet saapuneista ovat muuttaneet etelään, mutta aivan viime vuosina yhä useampi pakolainen on halunnut jäädä Tornioon. Vuonna 2018 tulleista maahanmuuttajista kaikki asuvat vielä Torniossa. Kotoutuminen heidän kohdallaan on selvästi onnistunut. Sitä on varmasti auttanut se, että meille on tullut kokonaisia perheitä, Mört pohtii.
Asiakkailta tulee päivittäin kiitosta.
Korona-aika, etenkin talvi 2021 oli haastava, koska uudet tulijat joutuivat olemaan karanteenissa kaksi viikkoa. Pakolaistyö huolehti ruoan ja välttämättömien tarpeiden kuten lääkkeiden hankkimisesta.
– Kun emme voineet tavata, yhteys puhelimitse oli tärkeää. Korona haastoi työn tekemistä paljon. Maahantulon yhteydessä pakolaistyö tarkasti onko tulijoilla koronarokotuksia. Yhteys terveydenhuollon kanssa oli tärkeää, kun tulijat täytyi myös testata.
Intohimo työhön vie eteenpäin
Mört pohtii intohimoa, mikä on saanut hänet pysymään pakolaistyössä. Alun perin hän opiskeli lähihoitajaksi ja hänellä oli vakaa aikomus jatkaa opintoja sairaanhoitajaksi.
Ajatukset muuttuivat kun hän työskenteli kodinhoitajana pakolaistyössä ja Mört lähti opiskelemaan sosiaalialaa. Sosionomiksi valmistumisen jälkeen hän teki aluksi Torniossa sosiaalityötä aikuispuolella.
Viereisessä huoneessa työskenteli pakolaistyön tekijä, jonka avustavana työparina Mört sai olla vastaanottamassa vuoden 2006 kiintiöpakolaisia. Kun hän siirtyi muihin tehtäviin, Mörtiltä kysyttiin olisiko hän kiinnostunut virasta.
– Minulle tarjottiin itse asiassa kahta työtä, toinen oli lastensuojelun perhetyöntekijä.
Mört valitsi pakolaistyön, sillä hän tuntee olevansa oikeassa työssä heidän kanssaan.
– Tämä työ on osa minua. Uusien ihmisten kohtaaminen on aina yhtä sykähdyttävää ja näen toivoa tämän työn tekemisessä. Kun olen omien asiakkaideni kanssa, koen, että pystyn antamaan heille paljon ja se tulee sydämestä.
Asiakkailta tulee päivittäin kiitosta. Mört liikuttuu kertoessaan, kuinka eräs perheen äiti oli kertonut, miten ihanaa on se, että joku kysyy, mitä heille kuuluu. Näin ei tapahdu joka maassa.
Mört on opiskellut työn ohella myös sosiaalityön perusopinnot Lapin yliopiston avoimessa yliopistossa ja sosiaalityön aineopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
– Opiskelen väljällä aikataululla. Toivottavasti tänä vuonna pääsen jatkamaan opintoja, hän miettii.
Vaikea kuvitella muuta työtä
Tämän vuoden alusta lähtien Mört on työskennellyt Tornion kaupungin sivistyspalvelujen alla maahanmuuttokoordinaattorina. Hyvinvointialueille siirryttäessä vastuu pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttamisesti jäi kunnalle. Jos hän olisi siirtynyt hyvinvointialueelle, olisi hän palannut todennäköisesti tekemään muuta tehtävää aikuissosiaalityössä.
–Asiakaskuntani laajenee koskemaan kaikkia maahanmuuttajia oleskelun perusteesta riippumatta. Kokonaisvastuu kotoutumisen edistämisestä on kunnalla ja yhteistyö hyvinvointialueen kanssa on tärkeää. Hallinnolliset asiat lisääntyvät esihenkilövastuun kautta.
Mört mietti viikon verran päätöstään. Hän lähetti esihenkilölleen viestin, jossa kertoi ajattelevansa, että pystyy kehittämään maahan muuttaneiden kanssa tehtävää työtä paremmin kunnan palveluksessa.
– Olen niin kiitollinen, että olen saanut tehdä tätä työtä ja minun on vaikeaa edes kuvitella, että tekisin jotain muuta, Mört sanoo.
Talentia lappi ry:n myöntämä kunniamaininta Vuoden sosiaalitapaus myönnetään lappilaiselle sosiaalialan ammattilaiselle, joka toimii edelläkävijänä, tekee sosiaalityötä näkyväksi, kehittää työmenetelmiä tai edistää muulla tavalla alan toimintaa. Alan vaikuttajia on palkittu kunniamaininnalla vuodesta 1998 alkaen.
Riitta Ahonen
