Intiassa tehdään sosiaalityötä kastijärjestelmän varjossa

Vaikka Intian kastijärjestelmä kumottiin jo vuonna 1950 ja nykyinen lainsäädäntö turvaa kaikille tasavertaiset oikeudet, on kastittomiin ja alempiin kasteihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta yleistä erityisesti maaseudulla.

Vuonna 2016 Intian Kansallisen rikostilaston mukaan rekisteröitiin 40 774 yhteenottoa ylempiin ja alempiin yhteiskunnallisiin ryhmiin kuuluvien kesken. Vuonna 2015 tilastoitiin 38 564 kastittomiin kohdistuvaa rikosta. Välivaltaiset hyökkäykset kohdistuvat niin yksittäisiin kastittomiin henkilöihin kuin kokonaisiin perheisiin ja yhteisöihin.

Kastittomat käyttävät itsestään nimitystä dalit, joka tarkoittaa hindin kielessä poljettua. Dalitien asema on ollut perinteisesti kaikkein huonoin. Tunnetuin dalit on ihmisoikeustaistelija ja kastilaitoksen arvostelija tohtori Bhimrao Ramji Ambedkar, joka kuoli vuonna 1956. Hän oli yksi Intian perustuslain pääsuunnittelijoista.

B.R. Ambedkar kritisoi muun muassa Mahatma Gandhin politiikkaa, sillä Gandhi ei halunnut kumota kastilaitosta, vaan pyrki uudistamaan sitä sisältä käsin tässä kuitenkaan onnistumatta. Protestina Gandhin politiikalle Ambedkar kääntyi buddhalaiseksi, ja hänen esimerkkiään noudattaen suurin osa daliteista on kääntynyt joko buddhalaisiksi tai kristityiksi.

Intian kastittomat

Dalitit ovat viime vuosikymmeninä saaneet jalansijaa jopa yhteiskunnan näkyvillä paikoilla: vuonna 1995 valittiin ensimmäinen dalit Mayawati Uttar Pradeshin osavaltion pääministeriksi, ja Intian presidentiksi valittiin vuonna 2017 dalit Ram Nath Kovind.

Daliteja työskentelee nykyisin paljon sosiaalialalla. Bodhi Sainkupar Ranee on ollut 15 vuotta sosiaalityön yliopistonopettajana Tata-instituutissa Mumbaissa. Bodhi on dalit ja buddhalainen. Hänen kiinnostuksensa tutkimuksessa ja opetuksessa kohdistuu ennen kaikkea Intian alkuperäisväestöön sekä buddhalaiseen ja kansainväliseen sosiaalityöhön, joista hän on pitänyt yliopistossa useita kursseja.

Gandhilaisen ja buddhalaisen sosiaalityön rinnalle on nyt nousemassa uusia, radikaaleja sosiaalityön suuntauksia.

Intian noin 1,2 miljardista asukkaasta lasketaan olevan kastittomia 201,4 miljoonaa. Alkuperäiskansoja on Bodhin mukaan 705, joissa yhteensä väestöä 104,3 miljoonaa. Lisäksi on 75 erityisen haavoittuvassa asemassa olevaa alkuperäisryhmää. Ne ovat yleensä kastilaitoksen ulkopuolella, mutta niiden status on yhtä heikko kuin kastittomilla.

Bodhin mukaan kysymys kastijärjestelmän olemassaolosta ei ole kovin yksiselitteinen. Joidenkin mielestä sitä ei ole, ja toisten mielestä se tunkee jokaiselle elämän alueelle: sosiaaliselle, poliittiselle, taloudelliselle ja myös kulttuuriin.

Sosiaalityön suunnat

Ruohonjuuritason sosiaalityössä voidaan erottaa kaksi toisistaan poikkeavaa linjaa: gandhilainen sosiaalityö ja ambedkarilainen, josta käytetään myös nimitystä buddhalainen sosiaalityö. Niiden välillä on Bodhin mukaan hyvin syviä teoreettisia jännitteitä, jotka pohjautuvat B.R. Ambedkarin ja Mahatma Gandhin hyvin erilaiseen suhtautumiseen kastijärjestelmään.

Useimmat ylempiin kasteihin kuuluvat sosiaalityöntekijät kannattavat Bodhin mukaan gandhilaisen sosiaalityön ideoita, kun taas kastittomien yhteisöissä toteutetaan buddhalaista sosiaalityötä.

Nyt on kuitenkin nousemassa uudenlaisia sosiaalityön suuntauksia, joilla on vahva antipatriarkaattinen naisnäkökulma. Ne tunnustavat Intian todellisuuden perustuvan kasteihin, ei yhteiskuntaluokkiin.

− Läntisessä ja amerikkalaisessa kirjallisuudessa esitetty tasa-arvoon pyrkivä rakenteellinen ja radikaali sosiaalityö lähtee sekin ajatuksesta, että Intia on luokka‑, ei kastiyhteiskunta, Bodhi huomauttaa.

Sosiaalityön koulutus on Intiassa vasta heräämässä tunnustamaan dalitien aseman. Bodhi kertoo, että lukuun ottamatta Tata Instituutin sosiaalityön koulutusta, hän ei tiedä mitään muuta oppilaitosta, joka tarjoaa kursseja tähän aiheeseen liittyen.

− Toisin sanoen, Intian sosiaalityö on sokea kastijärjestelmälle ja dalitien ahdingolle. Syynä saattaa olla se, että suurin osa sosiaalityön opettajista on lähtöisin ylemmistä kasteista.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kastittomia koskeva keskustelu on edelleen tabu. Dalitit ovat kuitenkin nousseet vaatimaan oikeuksiaan, ja tämä heijastuu Bodhin mukaan myös sosiaalityön koulutukseen.

− Mutta se on viimeinen paikka, jossa kuulet näistä asioista.

“Rakenteellinen sosiaalityö on farssi”

Intialaisessa sosiaalityössä ei Bodhin mukaan käsitellä ylempien yhteiskunnallisten ryhmien valta-asemansa suojissa alemmille ryhmille tekemää väkivaltaa. Ylempää kastia edustava sosiaalityöntekijä ei puhu kasteista, vaan yhteiskuntaluokista, hän ei puhu kastittomista, vaan köyhistä ihmisistä, ja hänen mielestään raiskaus kohdistuu sukupuoleen, ei kastiin.

− Mutta jos keskustelet alemmasta kastista olevan työntekijän kanssa, on kasteilla, daliteilla ja raiskauksilla selkeä yhteys toisiinsa. Ja kaikki tietävät, että intialainen luokkahuone on itse asiassa intialainen kastihuone, mutta siitä ei puhuta.

Bodhin mukaan suurin osa ylemmistä kasteista tulevista yhteiskunnallisista toimijoista kieltää kastien olemassaolon. Tällaiseen näkemykseen perustuva rakenteellinen sosiaalityö pikemminkin alistaa alistetut kuin voimauttaa heitä.

Rakenteellinen sosiaalityö Intiassa on Bodhin mielestä farssi. Sitä voi verrata ylempään kastiin kuuluvaan henkilöön, joka näyttää ja kuulostaa radikaalilta, mutta puhuu vain tyhjiä sanoja. On toki poikkeuksiakin.

− Tunnen joitakin rakenteellista sosiaalityötä tekeviä, jotka ajattelivat ennen Intian olevan luokkayhteiskunta, mutta tunnustavat sen nykyisin kastiyhteiskunnaksi. Tämä on perusteellisesti muuttanut heidän työnsä teoriaa ja käytäntöä.

Huolimatta syrjinnästä on dalitien ja buddhalaisten yhteisöjen elämässä on tapahtunut parannuksia.

Bodhi sanoo edustavansa kriittistä sosiaalityötä, joka näkee Ambedkarin tavoin Intian kastiyhteiskuntana ja sen ulkopuolisena yhteiskuntana Intian alkuperäisväestön.

Hänen mielestään kriittinen sosiaalityö ei liioin ole universaalia, vaan kontekstuaalista, sillä jokainen tapahtuma synnyttää oman todellisuutensa ja käytäntönsä.

− Suomalainen sosiaalityö on noussut suomalaisesta kontekstista, ja ymmärrän kriittisen sosiaalityön humaanina pyrkimyksenä löytää ratkaisuja ongelmiin, jotka nousevat suomalaisesta todellisuudesta. Näin on myös Intiassa.

Huolimatta kastittomiin kohdistuneesta syrjinnästä on dalitien ja buddhalaisten yhteisöjen elämässä Bodhin mukaan tapahtunut merkittäviä parannuksia. Nuo yhteisöt muodostavat nyt johtavan edistyksellisen ja demokraattisen kansanliikkeen, joka tähtää laajamittaiseen sosiaaliseen muutokseen Intiassa.

− Voidaan jopa sanoa, että se on maailman suurin sosiaalisen muutoksen liike, Bodhi Sainkupar Ranee sanoo.

Iita Kettunen