Antti Lang ja Elina Reinikka näyttelivät Kansallisteatterin, THL:n ja Valtion koulukotien Rikos ja rangaistus -teatterihankkeessa. Kuva: Tuomo Manninen
Taidelähtöiset menetelmät rikastuttavat vuorovaikutusta asiakkaan kanssa.
Erikoistutkija Outi Linnossuon mukaan taidelähtöisiä menetelmiä voi hyödyntää sosiaalialalla laajasti, kunhan niitä tarjotaan asiakkaan omista lähtökohdista käsin koulutetun ohjaajan avustuksella.
– Auttamistyössä puhevallan rooli on suuri, mutta sen rinnalle tarvitaan muitakin ilmaisun keinoja sekä työntekijöille että asiakkaille, hän sanoo.
Ekspressiiviseen taidetyöskentelyyn erikoistunut Linnossuo toimii Turun yliopiston sosiaalityön laitoksella. Hän on myös opettanut sosionomeille toiminnallisia ja taidelähtöisiä menetelmiä.
– Ekspressiivinen taidetyöskentely ohjaa ihmistä ilmaisemaan itseään taiteen keinoin ja oivaltamaan merkityksiä omasta ja toisten elämästä.
Taiteen avulla voidaan antaa muoto jollekin kipeälle.
Taiteen sovellusmahdollisuudet ovat Linnossuon mukaan sosiaalityössä lähes rajattomat. Työskentely voi perustua esimerkiksi musiikin, kuvataiteen tai kirjallisuuden perinteeseen. Teatteri ja tanssi tarjoavat kehollisia menetelmiä tunteiden ilmaisuun. Symbolisia välineitä, kuten kortteja, nukkeja ja asuja voidaan myös hyödyntää.
Menetelmien teoreettiset taustat ovat kirjavia, ja parhaimmillaan työskentely onkin monitieteistä ja ‑taiteista.
– Arvostan suuresti Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan menetelmää. Siinä yhdistyy sekä monitieteisyys että Miinan ihmisyyttä arvostava ja kunnioittava tapa kohdata toinen ihminen.
Käynnissä uusi tuleminen
Taidelähtöiset menetelmät tulivat tunnetuksi 90-luvun lopulla. Tällä hetkellä on käynnissä uusi tuleminen, kun taidemaailma etsii uusia sovellusaloja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Päivi Känkänen on seurannut yli 20 vuotta taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien tulemista osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintoja. Trendistä kumpuaa kulttuurihyvinvoinnin käsite, joka painottaa taiteen ja kulttuurin roolia ihmisen hyvinvoinnissa.
Alussa suomalaista tutkimustietoa ei juurikaan ollut.
– 2000-luvulla käynnistyi paljon erilaisia kokeilu- ja kehittämishankkeita, joihin ei kuitenkaan kovin usein kuulunut tutkimusta. Nykyään monissa hankkeissa on myös tutkimuksellinen ote, jotta hyödyt ja vaikuttavuus voidaan näyttää toteen, hän sanoo.
Tällä hetkellä on päättymässä monivuotinen ArtsEqual-hanke, jossa on kerätty ison tutkijajoukon voimin tietoa taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista.
Taide tarjoaa symbolisen etäisyyden
Taide tarjoaa mahdollisuuden kohdata asiakas ilon, innostumisen ja rohkaisemisen kautta. Menetelmät auttavat rakentamaan vuorovaikutusta ihmisten välille ja tarjoavat kättä pidempää vaikeiden asioiden lähestymiseen. Taide tarjoaa symbolisen etäisyyden ja metaforista suojaa asioiden käsittelyyn.
– Taiteen avulla voidaan antaa muoto jollekin kipeälle ja vaikeasti lähestyttävälle asialle tai jollekin sellaiselle, jonka olemassaoloa ei edes tunnista, Känkänen sanoo.
Taiteen sovellusmahdollisuudet sosiaalityössä ovat lähes rajattomat.
Esimerkiksi roolivaatteen tai käsinuken turvin voi tarkastella asioita vähän etäämpää.
Ammattilaisen on aina tarjottava mahdollisuus jatkotyöskentelyyn.
– Taiteella on avaava luonne. Syvälle kipeisiin kokemuksiin meneminen voi herättää tapahtumaketjujen vyöryn. Se mikä avataan, pitää osata myös sulkea, Känkänen summaa.
Taiteilijat ovat jalkautuneet sosiaalityön kentille. Päivi Känkänen kehottaa lähestymään eri alojen yhteistyötä avoimin mielin ja hyödyntämään uusia näkökulmia työssä.
Omaa ammattitaitoaan voi täydentää taidelähtöisillä menetelmillä esimerkiksi kansanopistoissa ja täydennyskoulutuskeskuksissa, vinkkaa Linnossuo.
Jokin liikahti
Nuoret sukelsivat klassikkonäytelmän teemoihin koulukodissa.
Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Valtion koulukodit toteuttivat yhteistyössä Rikos ja rangaistus ‑teatterihankkeen keväällä 2018. Kokonaisuuteen kuului 13 teatterityöpajaa, joihin osallistui koulukotiin sijoitettuja nuoria. Nuoret saivat olla konkreettisesti mukana käsikirjoituksen hiomisessa, ja heidän tuottamiaan ääninauhoja päätyi mukaan Johanna Freundlichin ohjaamaan esitykseen. Nuoret samastuivat vaivatta vuonna 1866 kirjoitetun romaanin tarinaan. Lopputuloksena syntyi nykyaikaan tuotu tulkinta Fjodor Dostojevskin klassikkoteoksesta Rikos ja rangaistus, ja näytelmää esitettiin myös neljässä muussa valtion koulukodissa. Lavalla esiintyi kolme ammattinäyttelijää.
Tekemisen ilo löytyi
Erikoistutkija Päivi Känkänen oli mukana tutkimassa hankkeen vaikuttavuutta. – Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija Jussi Lehtonen esitteli minulle ideansa valtion koulukodeissa toteutettavasta teatterihankkeesta. Me puolestamme THL:n tutkijoina kiinnostuimme Marko Mannisen kanssa hankkeen vaikutusten arvioimisesta, Känkänen kertoo. Työpajatyöskentelyssä nuorille pyrittiin luomaan kontrollista vapaa tila, jossa sai antaa tunteiden tulla. – Myös jäykissä institutionaalisissa rakenteissa tarvitaan suoristuspaineista vapaata tilaa, jossa voi irrotella. Ihanteellisen tilan luominen ottaa aikaa ja vaatii vetäjiltä ja osallistujilta sallivaa asennetta. Hankkeen tulosten mukaan tässä kuitenkin onnistuttiin. Ryhmä oli ilmapiiriltään kannustava. Känkänen ja Manninen haastattelivat osallistujia kolmesti hankkeen aikana. Nuoret kokivat saaneensa apua erityisesti tunteiden käsittelyyn. Jotkut kertoivat, että harjoitteet vapauttivat ahdistusta ja auttoivat tunnistamaan omia tunteita. – Löytyi tekemisen iloa, ja nuoret saivat positiivista palautetta itsestään. Rooliharjoitteiden kautta saattoi myös samastua jonkun toisen ihmisen asemaan, Känkänen kertoo.
