Kansainvälinen sosiaalityön yhteisö on heräämässä ympäristöasioissa. The International
Federation of Social Workers (IFSW)
-järjestön vuoden 2018 kansainvälisessä konferenssissa
Dublinissa on teemana ympäristön ja yhteisöjen kestävyys. Yksi alateemoista on
ilmastonmuutos.
Miksi sosiaalityön kentällä ei keskustella ilmastonmuutoksesta, eikä varauduta mitenkään sen seurannaisvaikutuksiin?
Sosiaalityön professori Lena Dominelli on sanonut: ”Sosiaalityö on professio, joka määrittää edistävänsä ihmisten hyvinvointia. Siitä huolimatta sosiaalityöntekijät ovat pitäneet matalaa profiilia ympäristöön liittyvissä kysymyksissä, vaikka ne yhä enemmän sekä paikallisesti että globaalisti vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Ympäristöön liittyvät kysymykset ovat erottamaton osa sosiaalityön toimialuetta.”
Sosiaalityöntekijä Harriet Rabb työskentelee Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssa laatupäällikkönä, ja hänen työhönsä kuuluu muun muassa hyvinvoinnin riskien arviointia. Rabbin mielestä on outoa ja hämmentävää, että vaikka kukaan ei voi enää välttyä ilmastonmuutokseen liittyvästä uutisoinnista, eivät hyvinvointialojen asiantuntijat reagoi niihin mitenkään. Rabb itse kiinnostui ilmastonmuutoksen vaikutuksista tutustuessaan keväällä 2014 kansainvälisen hallitusten välisen ilmastopaneelin viidenteen synteesiraporttiin.
Harriet Rabb on huolissaan myös siitä, kuinka ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvä yhteiskunnallinen epävarmuus ja pelko kasvavat lasten ja nuorten mielissä. Se uhkaa heidän psyykkistä hyvinvointiaan ja luottamusta tulevaan niin kauan kuin yhteiskunnassa ei ryhdytä riittäviin toimiin asian suhteen.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamista sosiaalisista ongelmista on saatava tietoa sosiaalihuollon palvelujärjestelmälle.
− Sosiaalialan työntekijöiden työperinteisiin ei kuulu olla puhumatta ja reagoimatta. Olisi yksinkertainen askel lähteä murtamaan hiljaisuutta ja puhumaan asioista avoimesti.
On laadittava sopeutumissuunnitelma
Ilmastonmuutoksen aiheuttamista sosiaalisista ongelmista on saatava tietoa sosiaalihuollon palvelujärjestelmälle. Rabbin mielestä olisi tärkeää, että sosiaalipalvelujärjestelmässä ilmastonmuutos määriteltäisiin hyvinvointia uhkaavaksi yhteiskunnalliseksi kehityshaasteeksi.
Ympäristöuhkat ja ilmastonmuutoksen vaikutukset aiheuttavat todennäköisesti Suomessakin tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yhteiskunnallista epävakautta ja häiriötilanteita. Ne johtavat pahimmillaan erityisesti niiden ihmisten kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin, joilla on jo entuudestaan erityisen tuen tarvetta.
− Ympäristöuhkiin varautuminen voi sosiaalipalvelujärjestelmässä olla tässä vaiheessa yksinkertaisesti sitä, että aloitamme keskustelun nyt ja avaamme silmämme tälle asialle.
Tätä on Rabbin mukaan painotettu myös kansainvälisen sosiaalityön globaalissa agendassa vuosille 2012−2016, jossa velvoitetaan sosiaalityöntekijöitä osallistumaan kestävän ja ekologisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Harriet Rabb muistuttaa, että valtioneuvosto on hyväksynyt vuonna 2014 Ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumissuunnitelman 2022, jossa kaikille yhteiskunnan toimialoille – myös sosiaalihuollolle – on asetettu tehtäväksi laatia omaa toimialaa koskevat sopeutumissuunnitelmansa.
− Toivon, että voisimme sosiaalialalla alkaa tehdä vaadittavia muutoksia hallitusti ja harkitusti, ettemme reagoisi vain niihin muutoksin, joita on väistämättä tulossa.
Tukea heikoimmassa asemassa oleville
Siinä vaiheessa, kun sopeutumissuunnitelmien toimeenpano etenee alueille ja kuntiin, Rabb näkee hyvän paikan rakenteelliselle sosiaalityölle. Uuden sosiaalihuoltolain 7 §:n mukaan siihen kuuluvat muun muassa tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Lisäksi rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu sosiaalihuollon asiakastyöhön perustu- van tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä.
− Ilmastonmuutoksen aiheuttamat, ihmisiin kohdistuvat sosiaaliset vaikutukset ovat erittäin ajankohtainen aihe rakenteelliselle sosiaalityölle, Rabb painottaa.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset aiheuttavat myös painetta elämäntapamuutokseen.
Sosiaalihuoltolain 6 §:n voidaan ymmärtää velvoittavan kunnan sosiaalihuollon neuvonnan ja ohjauksen vastaamaan niihin kysymyksiin ja ongelmiin, joita ilmastonmuutoksen sosiaaliset seurannaisvaikutukset saavat aikaan. Rabb ihmettelee, onko sosiaalipalvelujärjestelmämme kuitenkaan valmis tällä hetkellä vastaamaan ilmastonmuutosvaikutuksiin vaikkapa pitkäkestoisessa yhteiskunnan häiriötilanteessa tai luonnonkatastrofissa. Tai kun ilmastonmuutosvaikutukset aiheuttavat pelkoa ja turvattomuutta, ilmastopakolaisuutta tai perushyödykkeiden kuten ruoan, veden ja sähkön niukkuutta. Entä tilanteessa, jossa ruokakriisin vuoksi ruoan hinta nousee pilviin, eikä toimeentulotuki riitä siihen?
Ilmastonmuutosvaikutukset aiheuttavat myös painetta elämäntapamuutokseen. Muutokset ovat aina vaativia ja koettelevat paineensietokykyä. Voidaan ennakoida, että on ihmisiä ja perheitä, joille systemaattinen kestävämpään elämäntapaan siirtyminen ei ole ongelmatonta.
− Onko meillä sosiaalityössä valmiutta auttaa ihmisiä näissä haasteissa?
Kansallisessa ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmassa kehotetaan yhteiskunnan eri toimialoja ryhtymään toimenpiteisiin sovittaakseen oma toimialansa muuttuviin olosuhteisiin. Rabbin mielestä on ensiarvoisen tärkeää, että ilmastonmuutosvaikutusten vuoksi turvattomuutta, niukkuutta tai menetyksiä kokenut ihminen saa kohdata palvelujärjestelmässä ammattilaisen, jolla on ymmärrystä ilmastonmuutoksesta ilmiönä sekä siihen varautumisesta ja sopeutumisesta.
Lisätään ekososiaalista sivistystä
Harriet Rabb työskentelee lastensuojelun kentällä sijaishuoltoon sijoitettujen lasten kanssa. Tässä työssä hän kokee tärkeäksi huolehtia siitä, että perhehoitoon sijoitetut lapset saavat erilaisia valmiuksia, joiden avulla he pärjäävät aikuisina ja pystyvät toimimaan yhteiskunnassa, jossa on toisenlaiset olosuhteet kuin nyt. Meidän kaikkien on Rabbin mielestä alettava muuttaa elintapojamme jo nyt, koska ekosysteemimme ei kestä kulutuskeskeistä elämäntapaamme.
− Meidän on muutettava ajatusmaailmaamme siten, että se tähtää kestävään hyvinvointiin ja ekososiaaliseen sivistykseen ja että ne tulisivat tutuiksi myös lapsille ja nuorille.
Kun sosiaalityön kentällä aloitetaan nyt keskustelu ilmastonmuutosvaikutuksista ja siitä, millaisia vaatimuksia ne asettavat sosiaalipalvelujärjestelmän työtavoille, löytyy keskustelun avaajaksi laajasti asiantuntevaa materiaalia. Rabb vinkkaa, että muun muassa viime syksynä ilmestyi Sitran tuottamana oppilaitoksia varten 3−5 opintopisteen avoin verkkomateriaalikokonaisuus Ilmastonmuutoksen perusteet, jota voisi työyhteisöissä hyödyntää täydennyskoulutuksenakin.
− Ei voi jäädä yksittäisen työntekijän vastuulle se, kuinka nämä asiat huomioidaan omassa työssä, vaan on välttämätöntä aloittaa laajempi keskustelu ihan kansallisestikin. Yksittäinen työntekijä voisi Rabbin mielestä kuitenkin alkaa miettiä, mitä voisi tehdä sen hyväksi, että hyvinvointimme perustana oleva ekosysteemi pysyisi tasapainossa ja kuinka pystyisi kiinnittämään työyhteisönsä ja asiakkaansa samaan ymmärrykseen.
Voisi myös miettiä, kuinka voimme taata asiakkaillemme hyvinvointia ilman ylimääräistä taloudellista panosta, sillä ympäristöuhkat tulevat entisestään lisäämään sote-alojen rahoituspaineita.
Perhehoitokumppanit on allekirjoittanut ympäristöministeriön alaisen kestävän kehityksen toimikunnan liikkeelle laittaman Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen ja sai kesäkuussa 2016 toimikunnalta huomionosoituksen tekemästään työstä kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi.
Harriet Rabb kertoo painottavansa omassa työssään lasten ja nuorten kanssa yhteisöllisyyttä sekä luontosuhteen ja luontoavusteisten menetelmien merkitystä hyvinvoinnin lisääjinä, ja ne ovat lisäksi ilmaisia.
− Lapsista ja nuorista tulee vahvempia aikuisia. Heillä on enemmän voimavaroja käytettävissään aikuisena, kun he tottuvat saa- maan hyvinvointia sellaisesta, mikä ei vaadi taloudellista panosta. Lapset ja nuoret oppivat selviytymään paremmin ja pysyvät pinnalla, vaikka maailma välillä heittelisikin.
Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus
Kansallinen kestävän kehityksen strategia uudistettiin vuonna 2013. Perinteisen strategian sijaan laadittiin kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus ”Suomi, jonka haluamme 2050”, jossa julkishallinto ja yhteiskunnan eri toimijat antavat omat toimenpidesitoumuksensa yhteiskuntasitoumuksen yhteisten tavoitteiden toteutumiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi kaikessa työssään ja toiminnassaan.
Sitoumuksen tavoitteena on lisätä kestävän kehityksen politiikan vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta sekä vastata YK:n kestävän kehityksen 20-vuotiskonferenssin (Rio+20) ‑loppuasiakirjassa kansallisille hallituksille annettuun sitoumus- ja toimeenpanohaasteeseen. Toimenpidesitoumuksia voivat antaa kaikki yhteiskunnalliset toimijat, kuten yritykset ja muut organisaatiot, yhteisöt ja järjestöt sekä yksityishenkilöt.
