Dublinin keskustan ostoskadun päädyssä näkyy talouskriisin jäljet. Keskeneräiseksi jääneitä, tai hylättyjä rakennuksia on kaupungilla paljon. Samaan aikaan kaupunki kärsii historiallisesta asuntopulasta. Kuva: Iiris Setianto
Irlannissa on käynnissä maan historian pahin asuntokriisi ja asunnottomina on tuhansia lapsiperheitä. Kriisi vaikuttaa myös sosiaalityöhön, mutta suoraan asunnottomien kanssa tehtävällä sosiaalityöllä on kriisissä yllättävän pieni rooli.
Keväisen kauniina päivänä Dublinin keskustassa Irlannissa asunnottomia ei juuri näy. Monista eurooppalaisista suurkaupungeista poiketen kauppakeskusten nurkissa ja puistoissa näyttää majoittuva yllättävän vähän ihmisiä.
Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Irlanti on keskellä historiansa pahinta asuntokriisiä. Maaliskuussa julkaistujen Irlannin asuntoministeriön tilastojen mukaan maassa on lähes 12 000 ihmistä hätämajoituksessa. Heistä lapsia on hiukan yli 3 500.
Varsinainen tilanne voi olla vielä karumpi. Tilastoissa eivät näy esimerkiksi ne aikuiset, jotka asuvat vastoin tahtoaan lapsuudenkodeissaan, tai ne, jotka yöpyvät sukulaisten tai kavereiden luona.
Asuntokriisi juontaa juurensa vuoden 2009 finanssikriisiin, joka hyydytti uusien asuntojen rakentamisen. Asuntoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Erityisesti pulaa on sosiaalisin perustein vuokratuista asunnoista.
Perheet asuvat hätämajoituksessa jopa vuosia.
Suurin ongelma on maan pääkaupungissa Dublinissa. Siellä hätämajoituksessa asui kaupungin asunnottomuustoimisto DRHE:n tilastojen mukaan helmikuun lopussa 1 169 perhettä, joissa oli yhteensä 2 576 lasta. Määrät kasvavat jatkuvasti. Vuonna 2022 vastaavana aikana asunnottomana oli 851 perhettä, ja 1996 lasta.
– Dublinissa on 26 000 kaupungin vuokra-asuntoa. Pelkästään kaupungin keskustassa asuntoa jonottaa tällä hetkellä yli 16 000 ihmistä, kertoo DRHE:n johtaja Mary Hayes.
Asuntopulan vuoksi yksityisasuntojen vuokrat ovat nousseet tavallisten ihmisten ulottumattomiin. Kaksioiden vuokrat ovat useaita tuhansia euroja, alivuokralaishuoneiden 600–800 euroa. Soluasunto opiskelija-asuntolassa maksaa jopa 1 300 euroa kuussa. Asumistukijärjestelmä ei ole pysynyt kasvavien vuokrien perässä, kun vuokrat ovat tuplaantuneet kymmenessä vuodessa.
Tilannetta pahensi tänä keväänä entisestään hallituksen päätös lopettaa talvikauden voimassa ollut häätökielto. Häätökielto oli voimassa kylmimpänä vuodenaikana, ja päättyi maaliskuun lopussa, jolloin tuhannet uudet perheet saivat häätöilmoituksen.
Myös sosiaalityöntekijöillä vaikeksia löytää asuntoja
Asunnottomiksi joudutaan Dublinissa erityisesti erotilanteissa. Yli 30 prosenttia viime helmikuussa asunnottomaksi joutuneista kertoi syyksi erotilanteen. Erityisen hankala tilanne on perheväkivallan uhreilla.
– Paetessaan väkivaltaa he voivat menettää samalla kotinsa. Tämä on asia missä meidän pitäisi ehdottomasti pystyä parantamaan toimintaamme. Väkivallan tekijän pitäisi olla hän, joka muuttaa, ei uhri, Hayes sanoo.
Asunnottomien joukossa on myös paljon nuoria yksinhuoltajaäitejä, jotka eivät enää saa asua vanhempiensa luona.
Asunnottomiksi joutuu nyt myös ihan tavallisia perheitä, kertoo puolestaan Irlannin sosiaalityöntekijöiden yhdistyksen puheenjohtaja Vivian Geiran.
– Jopa sosiaalityöntekijöillä itsellään on vaikeuksia löytää Dublinista kohtuuhintaisia asuntoja, hän sanoo.
Entistä haavoittuvammassa asemassa ovat myös erityisryhmät kuten vankilasta vapautuvat ja mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät.
Asunnottomaksi joutuneiden majoituksesta vastaa kaupungin asunnottomuustoimisto DRHE. Suurin osa asunnottomista perheistä majoitetaan hotelleihin, yksin asuvat hostell-tyyppisiin asuntoloihin. Kriisi on johtanut nurinkuriseen tilanteeseen, missä turistit asuvat airbnb:n kautta vuokratuissa asunnoissa, ja paikalliset hätämajoituksessa hotelleissa.
– Hotelli ei ole koti. Erityisesti lapsille se on hyvin epänormaali tapa elää, Hayes painottaa.
Hotellimajoituksessa perheillä ei ole mahdollisuutta laittaa itse ruokaa, eikä lapsilla ole rauhallista tilaa kotitehtäville tai leikeille. Monet perheistä asuvat hätämajoituksessa kuukausia, osa jopa vuosia.
Asunnottomuutta ei pidetä lastensuojeluasiana.
Kun asunnottomuus pitkittyy, ongelmat myös monimutkaistuvat. Irlannissa perheet asuvat Vivian Geiranin mukaan perinteisesti hyvin lähellä tosiaan.
– Jos perhe joutuu hätämajoitukseen kauas omasta yhteisöstään, sosiaaliset suhteet katkeavat helposti, ja he jäävät ilman lähiverkostonsa tukea, sanoo Vivian Geiran.
Lapset joutuvat joko vaihtamaan koulua, tai vaihtoehtoisesti kulkemaan entiseen kouluunsa pitkien matkojen päästä.
– Kaikki tämä vaikuttaa lapsen kehitykseen, koulunkäyntiin ja jopa mielenterveyteen. Helposti ajattelemme, että kun saamme asunnottoman perheen hotelliin, on ongelma ratkaistu. Näin ei kuitenkaan ole, vaan samalla aiheutamme lisää ongelmia, Geiran sanoo.
Kansalaisjärjestöillä iso rooli
Kadullekin asunnottomia päätyy. Heitä varten kaupunki rakensi yhteistyössä Microsoftin ja kansalaisjärjestöjen kanssa vuonna 2020 kännykkäsovelluksen, jonka avulla kuka tahansa voi ilmoittaa kadulla nukkujan sijainnin. Rough sleepers -sovelluksesta on ollut hyötyä erityisesti kylmissä talviolosuhteissa.
– Aikaisemmin meille saattoi ilmoittaa asunnottoman sijainnin vain puhelimitse tai sähköpostilla. Sovelluksen avulla saamme selville ihmisen tarkan sijainnin. Yhteistyöjärjestömme jalkautuvan työn tiimi, joka työskentelee 365 päivää vuodessa, pystyy löytämään kaduilla yöpyjät entistä paremmin, Mary Hayes kertoo.
Sovellusta on myös kritisoitu. Louisa Santoro, joka työskentelee toiminnanjohtajana yhdessä Dublinin vanhimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä Mendicityssä, kertoi Journal-lehdelle, että asunnottomat ovat olleet kauhuissaan sovelluksen käyttöönotosta. Hänen mielestään sovelluksen käyttö entisestään syrjii jo valmiiksi hyvin haavoittavissa olosuhteissa eläviä ihmisiä. Santoron mukaan sovelluksessa pitäisi ehdottomasti olla mahdollisuus kadulla nukkujille ottaa itse yhteyttä palvelun antajiin.
Kansalaisjärjestöillä on iso rooli asunnottomuuden hoidossa Irlannissa. Osaksi syyt ovat historialliset. Irlannissa kirkko ja vapaaehtoisjärjestöt ovat perinteisesti huolehtineet monien sosiaalisten ongelmien hoitamisesta. He järjestävät hätämajoitusta, hoitavat jalkautuvaa ja etsivää työtä, ja esimerkiksi jälkihuollon palveluita. Ne rakennuttavat itse myös paljon asuntoja, joita vuokrataan sosiaalisin perustein.
– Teemme heidän kanssaan läheisesti yhteistyötä. Mutta ristiriita on suuri: mitä enemmän joudumme käyttämään rahaa hätämajoitukseen, sitä vähemmän meillä on rahaa rakentaa uusia asuntoja, Mary Hayes kertoo.
Oikeus asuntoon puuttuu perustuslaista
Järjestöjen palveluksessa ja käytännön asunnottomuustyötä tekevät pääasiassa social care -työntekijät, jotka eivät tällä hetkellä ole rekisteröityneitä sosiaalialan ammattilaisia Irlannissa kuten sosiaalityöntekijät. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista social care -työntekijöistä tulee laillistettuja sosiaalialan ammattihenkilöitä Irlannissa vuonna 2025.
Sosiaalityöllä ja lastensuojelulla sen sijaan on hyvin pieni rooli asunnottomuuden hoidossa. Asunnottomuutta itsessään ole pidetä lastensuojeluasiana, mihin pitäisi puuttua.
– Irlannin lastensuojelulaki ei velvoita asunnon järjestämiseen. Oikeus asuntoon puuttuu myös meidän perustuslaistamme, kertoo Vivian Geiran ja lisää, että lainsäädäntöä pitäisi ehdottomasti muuttaa senkin vuoksi, että Irlanti on ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen.
Monimutkaisen asiasta tekee myös hallinnolliset kiemurat. Irlannissa lastensuojelu kuuluu itsenäiselle valtiolliselle toimijalle, asuntoasiat ovat puolestaan paikallishallinnon alaisuudessa.
– Järjestelmämme on rakennettu siten, että sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoa ei hyödynnetä asunnottomuusasioissa tarpeeksi, kertoo Dublinin kaupungin vanhempi sosiaalityöntekijä Damien McMahon, jonka tiimissä työskentelee 2,5 sosiaalityöntekijää.
He pystyvät hoitamaan vain monimutkaisimmat tapaukset. McMahonin mukaan sosiaalityöntekijöillä olisi paljon enemmän annettavaa.
– Sosiaalityöntekijät pystyisivät tarjoamaan tukea ja palveluita, joita asunnottomat tarvitsevat. Heillä on ammattitaitonsa kautta myös kokonaisnäkemys kaikista toimijoista, jotka liittyvät asunnottomuuteen. Heidän asiantuntemustaan pitäisi hyödyntää myös moniammatillisessa työskentelyssä.
Samaa mieltä on Mary Hayes.
– Jos jokaisen asunnottoman asioita hoitaisi sosiaalityöntekijä, saisimme paljon parempia tuloksia. Ihmisten tarpeet arvioitaisiin kokonaisvaltaisemmin ja pystyisimme tarjoamaan heille juuri heidän tarpeitaan vastaavia palveluita.
Hän kertoo esimerkin perheestä, joka oli saanut häädön asunnostaan useamman kerran.
– Jouduimme argumentoimaan hyvin vahvasti, että sosiaalityö ja lastensuojelu puuttuisi tapaukseen. Kun saimme sosiaalityön kautta apua perheelle, tilanne parani.
Irlannin hallitus on vuonna 2021 julkaistussa Asunto kaikille -ohjelmassaan arvioinut, että maa tarvitsee vuosittain keskimäärin 33 000 uutta asuntoa, jotta asunnottomuus saadaan poistettua vuoteen 2030 mennessä.
Riippumatta siitä saavutetaanko tavoite, on nykyisen tilanteen vaikutukset koko yhteiskuntaan hyvin pitkäaikaisia.
– Kaikkia tämän kriisin vaikutuksia ei vielä voida edes arvioida, Vivian Geiran sanoo.
