Geson lännen toimipisteen aamutapaamista kutsutaan “aamukorvaksi”. Maia Kajak ja sosiaaliohjaaja Anja Grönholm kuuntelevat korvat herkkinä kollegojen kertomuksia. Kuva: Annika Rauhala
Gerontologisessa sosiaalityössä nähdään, miten ikäihmisillä menee, kun heillä menee kaikkein heikoimmin. Seurasimme Helsingissä lännen toimipisteen sosiaalityöntekijä Maia Kajakin ja sosiaaliohjaaja Anja Grönholmin yhtä työpäivää.
Kello on rapiat vaille kahdeksan, kun sosiaalityöntekijä Maia Kajak avaa työpaikan oven ja aloittaa työpäivän.
Hän työskentelee Helsingin gerontologisen sosiaalityön lännen toimipisteessä. Kajak sanoo huomenet kollegoille ja asettuu omassa työhuoneessa tietokoneen ääreen. Hän klikkaa auki asiakastietojärjestelmä Apotin.
– Tässä pitäisi näkyä kaikki, mitä nyt tapahtuu.
Hän käy läpi tulevaa työpäivää, katsoo sovitut tapaamiset ja kokoukset, minne pitää soittaa ja mitä kirjauksia kotihoito on tehnyt. Hän vilkaisee myös, onko Apottiin tullut työkoriviestejä.
Illan ja yön aikana on tullut seitsemän puhelua. Muistisairailla asiakkailla voi vuorokausirytmi mennä sekaisin.
Yhdessä puhelussa mies pyytää apua vuokran maksuun. Perintäyhtiö ei suostu tekemään maksusuunnitelmaa. Mies ei ole Kajakin asiakas, mutta hän toki tuntee asiakkaan tilanteen.
Mies ei halua edunvalvojaa. Omat asiat jäävät kuitenkin hoitamatta. Miehen vuokrat saatiin suoramaksuun pankkiin. Mies kuitenkin kävi perumassa suoramaksusopimuksen.
– Niin omaan käyttöön jää enemmän rahaa. Se kuluu surullisen usein päihteisiin, Kajak kertoo.
Asiakkaan apuna ja turvana
Alkoholi on ongelma monille asiakkaille. Kaikille heistä yhteistä on arjen hallinnan vaikeudet, jotka liittyvät toisiinsa.
Vaikeudet ovat kasaantuneet pitkän ajan kuluessa. On sairauksia ja mielenterveyden ongelmia, köyhyyttä ja pienituloisuutta, syrjäytymistä, kaltoinkohtelua, parisuhdeongelmia ja toisaalta taas yksinäisyyttä.
Suhteet perheeseen ovat voineet katketa.
Tavaroiden keräily on yleistynyt.
Joskus tilannetta hankaloittaa asiakkaan vainoharhaisuus, hoitokielteisyys, sairaudentunnottomuus ja luottamuksen puute. Lisäksi on hallitsematonta tavaroiden keräilyä, siivoamattomia koteja ja kodin tuholaisongelmia.
Raha-asiat jäävät hoitamatta: ani harvalla gerontologisen sosiaalityön asiakkaalla on sähköisen tunnistautumisen välineitä tai digiosaamista.
– Oletus on, että asiakkaat itse hakevat itselleen palveluja. Geson asiakkaat eivät kuitenkaan pysty siihen. Heidät on syrjäytetty, Kajak sanoo.
Gesossa työskentely on perinteistä sosiaalityötä ja ‑ohjausta, Kajak kuvaa: asiakkaan apuna ja turvana, selittämässä ja selvittämässä yhä monimutkaisemmaksi käyvää arkea.
– Psykososiaalinen tuki ja motivoiva haastattelu sekä osallistuva työote korostuvat asiakastyössä. Vaikka ongelmat ovat suuria, monipuolisella ammattitaidolla pystymme tukemaan asiakkaita heidän elämäntilanteissaan.
Hamstraus työllistää
Sosiaaliohjaaja Anja Grönholm piipahtaa keskustelemaan Kajakin kanssa yhteisestä asiakaskäynnistä. Työpari lähtee tapaamaan Reijoa myöhemmin aamupäivällä.
Kajakin aluetta ovat Pitäjänmäki ja Konala Länsi-Helsingissä. Grönholm kuten muutkin sosiaaliohjaajat tekevät työtä koko lännen toimipisteen alueella.
Sosiaalityöntekijä varaa kahdelle ammattilaiselle Apotista ajan käynnille Reijon luona. Hän kirjaa käsin vihkoon asiat, jotka pitää käydä läpi Reijon kanssa.
Grönholm kertoo sillä aikaa, että tavaroiden keräily on taas yleistynyt. Aiemmin hamstraukseen johtavia mielenterveyden ongelmia hoidettiin. Nyt hoitojaksot ovat lyhyitä ja keräily jatkuu, kun asiakas pääsee kotiin.
– Hamstraus työllistää meidän yksikköämme. Vain sosiaalityön keinoin ei kuitenkaan voida auttaa asiakkaita. Keräilijän pitää ensin saada hoitoa. Vasta sitten voimme alkaa työstää asiakkaan kotia kuntoon yhdessä hänen ja hänen verkostonsa kanssa.
Byrokratia hankaloittaa
Puoli yhdeksältä Kajak ja Grönholm lähtevät ”aamukorvaan”. Se on lännen yksikön tiimin lyhyt aamutapaaminen, jossa voidaan puhua asiakastapauksista ja kysyä neuvoa.
Kajak ottaa puheeksi muistiongelmaisen asiakkaan, jonka hän juuri tapasi. Nainen on hukannut laukun, kukkaron, kodin avaimet ja henkilöpaperit.
Kajak sai hänet kiireellisenä terveysaseman lääkärin vastaanotolle ja sitä kautta kriisipaikalle seniorikeskukseen. Siellä hänelle tehdään palvelutarpeen arviointi.
Asiakaskäynneille mennään useimmiten työpareina. Bussi 200 vie Maia Kajakin ja Anja Grönholmin nopeasti Mannerheimintieltä Pitäjänmäkeen. Kuva: Annika Rauhala.
Asiakkaalla on maksamatta sähkölasku ja kolmen kuukauden vuokrat. Sähkölasku on mennyt jo perintään. Sosiaaliohjaaja ja asiakas yrittivät maksaa laskun käteisellä pankissa. Se ei onnistunut, koska naisella ei ole henkilöpapereita.
Käy ilmi, että kollega oli käynyt aiemmin asiakkaan apuna maksamassa laskuja. Se onnistui, koska asiakkaan tilillä oli tuolloin rahaa.
Kajak miettii, että laskujen maksamista pitää varmaan yrittää uudestaan.
– Vai pitääkö mennä maksamaan suoraan perintäfirmaan. Missähän niiden toimisto on? Kuopiossa, hän naurattaa muita.
Hän tekee Digi- ja väestötietovirastoon (DVV) ilmoituksen, että asiakas tarvitsee edunvalvontaa.
Asiakkaiden asioiden hoitaminen pankissa on usein vaikeaa.
– Olen seisonut 90-vuotiaan vanhuksen kanssa räntäsateessa kadulla ja jonottanut pankkiin. Saleissa ei ole enää tuoleja. Ikäihmiset istuvat siellä lattialla ja odottavat vuoroa. Se on epäinhimillistä.
Raha-asiat usein solmussa
Aamukorvan jälkeen Grönholm menee soittamaan sovitun asiakaspuhelun. Kajak jatkaa omien puheluiden purkamista.
Yhdeltä asiakkaalta on tullut useita soittoja. Hän on arviointi- ja kuntoutusjaksolla seniorikeskuksessa. Muisti on heikentynyt; hän ei muistanut syödä ruokaa eikä ottanut lääkkeitä kotona. Kotihoitoa hän ei päästänyt sisään. Asiakkaan kotona asuminen ei ollut enää turvallista.
– Hänellä ei ole tällä hetkellä mitään hätää. Mutta soitetaanpa takaisin.
Asiakas vastaa heti. Hän kertoo, että hän ei saa nukuttua ja häntä pelottaa, koska huoneessa on vieras ihminen. Toisella osastolla on korona ja sieltä piti tuoda tilapäisesti toinen asukas huoneeseen. Tilanne saa helposti muistisairaan hermostumaan.
Kajak rauhoittelee asiakasta ja lupaa tulla käymään lomansa jälkeen.
Vaikeudet kasaantuvat pitkän ajan kuluessa.
Puhe kiertyy siihen, miten pitkään joudutaan joskus tekemään työtä, jotta asiakkaalle saadaan apua. Asiakkaan avun tarvetta pitää joskus todistaa monta kertaa.
Edunvalvonnan saaminen DVV:stä kestää 8–12 kuukautta. Joudumme liikkumaan odotusaikana joskus harmaalla alueella, Grönholm paljastaa.
– Meidän pitää pähkäillä asiakkaan kanssa hänen raha-asioitaan, jotka ovat usein solmussa. Ohjaan parhaimpani mukaan talouden palvelujen piiriin.
Auttamisen tekee vaikeaksi se, että työntekijä ei saisi päättää asiakkaan puolesta asioita. Asiakas ei kuitenkaan enää pysty tekemään päätöksiä itse. Hän pyytää työntekijää hoitamaan asian puolestaan.
– Siitä syntyy velvollisuus suojella asiakasta myös taloudelliselta katastrofilta.
Kajakin työmotto on, että yhdellekään asiakkaalle ei tule häätöä. Keväällä kuitenkin niin kävi.
Asiakas on 74-vuotias, ja hänellä on mielenterveyden ongelmia. Hänellä on iso velka taloyhtiölle. Asiakkaan tilillä on riittävästi rahaa, mutta asiakas ei suostu maksamaan laskuja. Taloyhtiö otti asunnon haltuunsa kolmeksi vuodeksi.
Kajak haki asiakkaalle edunvalvontaa. Asiakas vastusti sitä. Hän ei suostunut hankkimaan lääkärintodistusta, eikä häntä saatu kiinni, jotta häntä olisi voitu kuulla oikeudessa. Käräjäoikeus ei voinut tehdä päätöstä, koska lääkärin lausunto puuttui.
Tilanteeseen ei saatu apua terveydenhuollosta, vaikka omatyöntekijällä oli epäily asiakkaan sairaudesta, Kajak sanoo.
– Asiakas olisi saanut jäädä omaan kotiinsa, jos edunvalvonta olisi jo alkanut. DDV:lle ja käräjäoikeudelle lähetetyt todistukset ja sosiaalityöntekijän lausunnot eivät riittäneet siihen, että edunvalvonta olisi määrätty.
Tällä haavaa asiakas saa tarvitsemaansa hoitoa. Häädön kautta tuli lopulta mahdollisuus auttaa asiakasta, vaikka se on ollut asiakkaalle rankkaa, Kajak sanoo.
– Tällä hetkellä yhteistyö asiakkaan kanssa sujuu hyvin. Hän saa pian päätöksen edunvalvonnasta. Asiakas pääsee kohta omaan kotiin!
Monien palvelujen hakemiseen tarvitaan lääkärintodistus. Lääkärin vastaanottoaikoja on kuitenkin entistä vaikeampi saada, eikä lyhytaikaishoidossa palvelukeskuksissa ole lääkäripalveluja.
Kajakia ja Grönholmia turhauttaa terveydenhuollon resurssien niukkuus.
– Meidän pitää todistaa, että sosiaalihuolto ei pysty enää auttamaan tätä asiakasta. Meillä sosiaalihuollossa ei ole enää työvälineitä, Kajak kuvaa.
Hän harmittelee myös tiedon saannin vaikeutta. Apotista ei näe, onko asiakkaalle varattu lääkäriaika tai mitä hänestä on kirjattu. Terveydenhuoltokaan ei näe sosiaalihuollon kirjauksia. Paljon tärkeää tietoa jää kulkematta.
– Se hyvä puoli Apotissa on, että pystymme lähettämään lääkärille lyhyen yhteenvedon asiakkaasta. Lääkärit ovat kiitelleet niitä.
Asiat etenevät pikkuhiljaa
Tasan yhdeltätoista Kajak ja Grönholm soittavat Pitäjänmäessä Reijon ovikelloa, kuten sovittu oli. He käyvät miehen kanssa läpi kaikki asiat, jotka piti tarkastaa.
– Onko lamput ja palovaroittimien patterit vaihdettu? Onko keittiön pistorasia korjattu? Onko kotihoito käynyt jo tänään? Milloin kauppapalvelutilaus tehdään? Tuleeko ruokaa jo ateriapalvelusta? Onko sinulla ruokaa tällä hetkellä, saanko kurkistaa jääkaappiin? Kajak kysyy.
Kaikki on hyvin.
Reijolle menee hyvin, ilahtui geson työpari kotikäynnillä. Kuva: Annika Rauhala
Sitten aletaan käydä läpi Reijon toiveita: matto kylpyhuoneeseen ja mustekasetti printteriin. Suihkukaapin viereen tarvitaan turvamatto. Matto tulee, Kajak lupaa. Kasettiin ei ole rahaa.
Kajak kertoo Reijolle, että kotihoidon kautta hänelle haetaan eläkettä saavan hoitotukea Kelasta.
Hän sopii, että Reijo varaa ajan neurologille ja terveyskeskukseen. Tarvitaan lääkärintodistus kuntoutussuunnittelijalle, joka tekee arvion erikoiskengän tarpeesta.
Grönholm ottaa puheeksi tyttären perheen.
– Ovatko he käyneet kylässä, hän kysyy. Reijo vastaa, että on.
– Hienoa, Grönholm kehuu.
Sitten hän houkuttelee Reijoa lähtemään ”ukkoryhmään”, jossa hän voisi muiden miesten kanssa keskustella vaikka urheilusta. Reijo on entinen urheilija.
Käynti ilahdutti kumpaakin naista. Reijon tilanne on kohentunut suuresti siitä, kun he alkoivat työskennellä tämän kanssa. Mies toipuu aivoinfarktista, ja hänellä on ollut monia muitakin ongelmia.
– Tällainen on meille tilipäivä. Asiakkaan asioita on saatu eteenpäin, Kajak iloitsee.
Kajak ja Grönholm sanovat, että vaikka työssä näkee vaikeita elämäntilanteita, asiakkaiden tilanne kohenee. Heille saadaan palveluja ja hoitopaikkoja.
– Me olemme heille tukipilareita. Me olemme heidän tukenaan ruohonjuuritasolla. Me etsimme yhdessä asiakkaan ja verkoston kanssa hänelle sopivat palvelut, jotka hän tarvitsee.
Kun uusi asiakas tulee, häneen pitää ensin luoda luottamussuhde. Se voi kestää useita kuukausia.
– Me voimme olla ainut turva asiakkaalle. Voimme tarjota hänelle psykososiaalista tukea, jota hän tarvitsee paljon. Meiltä hän saa ihmisen, jolla on nimi ja kasvot. Siksi geso on maailman parasta!
Asiakkaat soittavat usein, ja he saavatkin soittaa.
– Voin sanoa heille, että voit vaikka huutaa, jos se helpottaa sinua. Monesti se tuntuukin helpottavan asiakkaan painolastia, Kajak kuvaa.
Lounaan jälkeen Maia Kajak avaa taas tietokoneen, kirjaa asiakkaiden uudet tiedot ja katsoo, joko on tullut muistio kokouksesta edelliseltä viikolta.
Koko iltapäivä kuluu kirjaamiseen ja puhelinsoittoihin asiakkaiden ja yhteistyöverkoston kanssa.
– Puhelimessa menee paljon aikaa.
Haastavaa muutostyötä
Gerontologinen sosiaalityö (geso) tukee ikääntyneitä sosiaalisissa ongelmissa ja vaikeissa elämäntilanteissa. Geso sisältää sekä sosiaalityön että sosiaaliohjauksen.
Työ on muutostyötä, jonka vahvistaa asiakkaiden hyvinvointia ja toimintakykyä ja auttaa sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa. Usein asiakassuhteet ovat pitkiä. Suurin osa asiakkaista on 70 vuotta täyttäneitä. Alle 70-vuotiaista palveluun pääsevät ne, joilla on todettu muistin ongelmia.
Gerontologisen sosiaalityön tarpeesta alettiin puhua Suomessa 1980-luvulla. Maan ensimmäinen yksikkö perustettiin Helsinkiin vuonna 2018.
Helsingissä gerontologinen sosiaalityö toimii neljässä toimipisteessä; Pikku-Huopalahdessa, Malmilla, Kivikossa ja Sörnäisissä. Niillä on vuosittain 3000 asiakasta.
Lännen toimipisteessä työskentelee neljä sosiaalityöntekijää, neljä sosiaaliohjaajaa, omaishoidon toimintakeskuksen sosiaaliohjaaja, kaksi kotiavustajaa sekä erityissosiaalityöntekijä, joka tekee myös rakenteellista sosiaalityötä. Yksi sosiaaliohjaajista on sijoitettu Koskelan seniorikeskukseen.
Geson toimipisteillä on yhteisiä kehittämisryhmiä, joissa rakennetaan työkaluja asiakkaiden tarpeiden selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Lännen toimipisteen yhteydessä sijaitsee HelppiSeniorin asiakasohjaus, jonka kanssa toimipiste tekee läheistä yhteistyötä.
Tutkimus perkaa reittejä asiakkaaksi
Miten gerontologisen sosiaalityön asiakkaaksi pääsee, ja kuka jää sen ulkopuolelle eri puolella maata? Kysymyksiin etsitään parhaillaan vastausta tutkimuksessa, johon osallistuvat Lapin, Helsingin ja Itä-Suomen yliopisto.
Ohjautuminen gerontologiseen sosiaalityöhön on nykyisin osin sattumanvaraista, eikä vanhusten sosiaalisia ongelmia aina tunnisteta, sanoo apulaisprofessori Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta.
Tutkimuksella haetaan välineitä, jotka auttavat tunnistamaan vanhusten sosiaalisia ongelmia ja erityisen tuen tarvetta. Vanhaa ihmistä pidetään erityistä tukea tarvitsevana, jos hänellä on vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja eri syistä. Syyt eivät voi liittyä pelkkään korkeaan ikään.
Tutkimuksen rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö ja hanke kestää vuoden 2022 loppuun asti.
Juttuun on haastateltu myös johtava sosiaalityöntekijä Camilla Sippolaa Helsingin gerontologisen sosiaalityön idän yksiköstä. Reijon nimi on muutettu.
