Pohjois-Portugalissa kansalaisjärjestön palveluksessa työskentelevä sosiaalityöntekijä Daniela Pinheiro pelkää, että maailmaa mullistavat konfliktit ja sodat ovat omiaan ajamaan yhä useampia ihmisiä ihmiskauppiaiden kynsiin. Kuva: Pilvikki Kause
Sosiaalityöntekijä Daniela Pinheiron auttamista ihmiskaupan uhreista suurin osa on ollut viime aikoina poikia ja miehiä.
Pohjois-Portugalissa työskentelevä sosiaalityöntekijä Daniela Pinheiro on erikoistunut tukemaan ihmiskaupan uhreja. Yksi maan isoimmista, hiljattain paljastuneista rikostapauksista koskee noin sataa epäillyn ihmiskaupan uhriksi joutunutta alaikäistä teinipoikaa ja nuorta aikuista Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta.
Yksityinen jalkapalloakatemia houkutteli heidät Portugaliin perättömin lupauksin tähtiammattilaisen urasta Euroopassa. Virkavalta vapautti eristyksissä eläneet ja osin paperittomat nuoret erikoisoperaatiossa kesällä 2023 maan toiseksi tärkeimmän kaupungin Porton lähellä.
Pinheiro kuuluu ensivaiheen kriisiryhmään kansalaisjärjestössä, joka tekee kiinteää yhteistyötä viranomaisten kanssa. Niinpä Pinheiron ryhmä hälytettiin nytkin paikalle auttamaan hämmentyneitä ja hätääntyneitä nuoria.
Oletettuihin uhreihin solmittiin heti luottamuksellinen suhde. Sosiaalityöntekijä valisti nuoria heidän oikeuksistaan ja kannusti kertomaan kiireisimmistä tarpeista. Pinheiron lisäksi viisihenkiseen, eri alan ammattilaisten ”etulinjan” ryhmään kuuluu sosiaalikasvattaja sekä psykologeja.
Pinheiro on kulkenut nuorten mukana niin terveydenhuollon vastaanotoille kuin poliisikuulusteluihin. Hän on neuvonut nuorten vanhempia ja huoltajia tilanteen etenemisestä.
Poikkeuksellisesti koko kriisiryhmä on myös ensimmäistä kertaa työsarallaan järjestänyt jalkapallo-otteluita. Niissä nuoret ovat voineet esitellä taitojaan eri urheiluseuroille toiveenaan, että heidät värvätään valmennukseen ja joukkueisiin mukaan.
– Tapaus on ollut hyvin erityinen. Osa nuorista on palannut kotimaahan perheensä luokse, mutta osa on halunnut jäädä Portugaliin. Osa on jättänyt jalkapallon, ja hakeutunut avullamme muuhun koulutukseen, Pinheiro kertoo.
Työkenttä laajenee koko ajan
Tapaamme Pinheiron kanssa hänen työpaikkansa katto-organisaation, perhesuunnittelun järjestön Pohjois-Portugalin alueosaston tiloissa Porton keskustassa.
Associação para o Planeamento da Família (APF) -kansalaisjärjestö perustettiin 1967 ajamaan vapaata perhesuunnittelua, tasa-arvoista seksuaalivalistusta ja ehkäisyä maassa, jonka väestö eli vielä diktatuurin ikeessä ja jossa katolisen kirkon konservatiiviset arvonormit heijastuivat lakipykälissä ja ihmisten valinnoissa.
Palkitun kansalaisjärjestön työsarka on vuosikymmenien saatossa laajentunut. APF ajaa muun muassa romaniväestön yhdenvertaista kohtelua, kampanjoi naisiin kohdistuvaa ja lähisuhdeväkivaltaa vastaan sekä on mukana aidsin vastaisessa ja hiv-positiivisia tukevassa työssä.
Vanhankaupungin keskustan kapean kadun varrella sijaitsevassa APF:n rakennuksessa sijaitsee myös seksityöntekijöitä palveleva tila. Täällä voi hengähtää ja peseytyä sekä jutella vaikkapa sosiaalityöntekijän kanssa.
Monet eivät halua myöntää joutuneensa rikoksen uhriksi.
Tukitila prostituoiduille avattiin vuonna 1997. Sen kautta APF sai yhteyden ensimmäisiin, seksityöhön pakotettuihin ihmiskaupan uhreihin, Daniela Pinheiron työtoveri, psykologi Vanessa Branco kertoo.
– Kontaktit osoittautuivat todella arvokkaiksi määrittelyssä, mitä ihmiskauppa oikein tarkoittaa, haastatteluun etäyhteydellä liittyvä Branco sanoo. Hän on ihmiskaupan uhrien kriisiryhmäkoordinoija Pohjois-Portugalissa.
Kansalaisjärjestö oli ensimmäisten instituutioiden joukossa, kun Portugalissa alettiin työstää ohjelmaa ihmiskaupan tunnistamiseksi ja uhrien auttamiseksi. Tuolloin vuosina 2004–2008 kansallinen huomio oli pääosin keskittynyt seksikaupan uhreiksi joutuneiden tyttöjen ja naisten auttamiseen, Branco sanoo.
Ensimmäinen Portugalin hallituksen valtuuttama ja APF:n ylläpitämä ihmiskaupan uhrien turvakeskus avattiin naisille 2008. Viittä vuotta myöhemmin eri ammattilaisten muodostamat kriisiryhmät vakiinnuttivat toimintansa.
APF:n ensiryhmät toimivat alueosastoissa Pohjois-Portugalissa, Keski-Portugalissa, Lissabonin alueella sekä maatalousvaltaisen Alentejon ja rantaturismista tunnetun Algarven maakunnissa.
Uhrien avustamisen lisäksi ryhmät kouluttavat eri ammattien edustajia kuten sairaanhoitajia ja lääkäreitä sekä valistavat yleisöä ihmiskaupasta kampanjoin ja oppilaitoskäynneillä.
APF saa rahoituksen Portugalin valtion ja EU:n budjeteista. Myös muita kansalaisjärjestöjä kuuluu uhrien tukiverkostoon.
Miesten oma turvakeskus avattiin vuonna 2012
Viime vuosina paljastuneiden ihmiskauppatapausten uhrit ovat yhä enemmän tai jopa valtaosin miehiä, Vanessa Branco sanoo. He ovat esimerkiksi Portugaliin omin keinoin ja viisumein saapuneita maahanmuuttajia tai laittomia tulijoita. He ajautuvat pakkotyöhön maatiloille, kasvihuonetunneleihin ja rakennustyömaille.
Ensimmäinen kansallinen vastaanottokeskus miehille avattiin 2012. Koska turvakotipaikkoja on rajoitetusti, uhreja sijoitetaan myös esimerkiksi sosiaalitoimen osoittamiin asuntoloihin ja pensionaatteihin.
– Poliisioperaatioissa saatetaan kerralla tunnistaa viisikymmentä tai sata lähinnä miespuolista työperäisen riiston uhria. Seksikauppaa käydään Portugalissa sen sijaan aina vain vähemmän kaduilla kaikkien nähden. Prostituutio on siirtynyt sisätiloihin huoneistoihin ja pensionaatteihin. Siksi seksikaupan uhreiksi joutuneita naisia on entistä vaikeampi löytää ja saavuttaa, Vanessa Branco sanoo.
Seksikaupan uhrit ovat usein afrikkalaisia, brasilialaisia, moldovalaisia ja romanialaisia. Pakkotyöhön joutuneet miehet edustavat puolestaan isoja siirtolaisryhmiä Afganistanista, Bangladeshista, Intiasta ja Nepalista. Oma ryhmänsä ovat sorretut kotimaan kansalaiset.
Osa orjuudenkin kaltaisiin oloihin joutuneista henkilöistä on jo lähtömaassa saattanut maksaa suunnattomia summia lupauksista, että perillä odottaa ihmisarvoinen työ, käypä palkka ja oleskelulupa EU-maassa, Daniela Pinheiro huomauttaa.
Niin rikollista riistoa harjoittavien kuin uhriksi joutuvien taustat voivat poiketa suuresti toisistaan.
– Rikollisen toiminnan yleisiin piirteisiin kuuluu uhkailu ja valehtelu ja se, että riistetyn hyväksikäytöstä saa taloudellista hyötyä, Pinheiro sanoo.
Hyväksikäyttö lähellä portugalilaisten arkea
Daniela Pinheiro kartutti ymmärrystä ihmiskaupasta korkeakouluopintoihinsa kuuluvan työharjoittelun aikana. Hän harjoitteli lasten ja nuorten suojeluun ja heidän oikeuksiaan valvovan neuvoston alaisuudessa.
– Tiesin, että ihmiskauppaa oli olemassa, mutta en ollut tiedostanut syvemmin, millainen rikos se on.
Hänelle valkeni, miten monin tavoin ja lähellä portugalilaisten arkea ihmiskauppaan kytkeytyvää hyväksikäyttöä esiintyi.
– Halusin toteuttaa ammatillista osaamistani nimenomaan tällä saralla. Olen toivetyössäni.
Pohjois-Portugalin APF palkkasi Pinheiron ensin uhrien turvakotiin 2016. Kahta vuotta myöhemmin hän liittyi myös etulinjan kriisiryhmään.
Seksikaupan uhreiksi joutuneita naisia entistä vaikeampi löytää.
Daniela Pinheiron työpäivä ”kentällä” vaihtelee paljon. Ensikosketus oletettuun uhriin saapuu esimerkiksi päivystävän puhelimen kautta. Kun hälytys tulee ja uhrin tunnusmerkit täyttyvät, kriisiryhmä suunnistaa paikan päälle yhdessä tulkin kanssa.
Uhrin ja tukiryhmän turvallisuus varmistetaan kohtaamispaikalla. Ryhmä tekee parhaansa, jotta uhri ymmärtää hänen toiveidensa ja tarpeidensa menevän kaiken muun edelle.
Alkuhetki äärimmäisen tärkeä
Pinheiro kokee empatian osoittamisen ammattinsa voimavaraksi. Hän tapaa ihmisiä, jotka eivät osaa lukea tai joita on riepoteltu vuosia tai lähes koko heidän elämänsä kuin kauppatavaraa. Monet eivät käsitä tai edes halua myöntää joutuneensa rikoksen uhriksi.
– Alkuhetki on äärimmäisen tärkeä. Keskityn heti henkilön rauhoittamiseen. Jos rikospoliisi on jo läsnä, selostan, keitä ympärillä on. Uhrin oloa saattaa helpottaa, että olen sosiaalityöntekijä enkä poliisi.
Uhrit voivat pelätä, että riistoon syyllistyneet toteuttavat uhkauksiaan ja ulottavat kostotoimia heidän läheisilleen. Tai jos he kertovat tilanteestaan, heitä rangaistaan tuomioistuimessa tai he joutuvat vasten tahtoaan palaamaan kotimaahansa.
Huolia hälventää pikainen pääsy suojaisaan majapaikkaan, mikä voi olla ensimmäinen kerta vuosiin, Pinheiro kertoo.
– Seuraan heitä poliisin kuulusteluihin ja oikeusistuimiin. Olemme ottaneet tavaksemme näyttää ennakkoon kuvia kohdattavista henkilöistä, kuten puolustusasianajajasta.
Etulinjan ryhmä jatkaa työtä uhrien kanssa ilman aikarajaa niin kauan kuin se on osapuolten mielestä tarpeen.
Työ on palkitsevaa.
– Joskus pikkuasiat tuovat suurta tyydytystä: Kun todella rankkoja asioita kokenut ihminen äkisti halaa tai jakaa kanssani hänelle merkittävän asian. Tai kun ihminen uskaltautuu ensimmäistä kertaa sanomaan vaikka yhdenkin sanan.
Elämän iloisiin käännekohtiin lukeutuu, kun kouluja käymätön henkilö pääsee oppitunneille.
– Ja mikä valtaisa onni on todistaa, kun entiselle uhrille myönnetään asumisoikeus tai kansalaisuus.
