Sijaishuollon juhlapäivä tulee Suomeen. Päivää vietettiin ensimmäisen kerran Skotlannissa viisi vuotta sitten. Kokemus- ja tunnetasolla sijaishuollon kokeneilla on paljon yhteistä.
Vuosi sitten helmikuussa Pesäpuu ry:n asiantuntija Onni Westlund huomasi sosiaalisessa mediassa säpinää sijaishuollon ympärillä. Englanninkielisessä maailmassa twiittailtiin sijaishuollossa olleiden oikeuksista ja hyvistä tyypeistä. Kyse oli kansainvälisestä Care Daystä.
”Tämähän on supermagee lähestymistapa!” ajatteli Westlund ja testasi vetämässään sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten ryhmässä ajatusta tuoda päivän juhliminen myös Suomeen.
Tämähän on supermagee lähestymistapa!
– Kaikki olivat innoissaan ja halusivat nostaa sijaishuoltoa ja siihen liittyviä ihmisiä positiivisessa valossa esille, kertoo Westlund.
– Emme juhli sijaishuoltojärjestelmää, vaan ihmisiä, jotka luovat sijaishuollon. Sijoitetuilla nuorilla ja lapsilla on oikeus kokea itsensä arvokkaina, samoin ammattilaisilla oikeus juhlia työtään.
Skotlannissa päivän pani alulle Who Cares? ‑järjestö, joka on jo 40 vuoden ajan koonnut yhteen sijaishuollossa asuneita ihmisiä ja toiminut poistaakseen sijaishuollon leimaa, ennakkoluuloja ja korostaakseen sijaishuollossa asuvien lasten oikeuksia.
Päivän historia todistaa onnistuneesta vaikuttamiskampanjasta. Skotlannin parlamentissa kannettiin kymmenisen vuotta sitten huolta siitä, että sijaishuollossa olleilla nuorilla ei mennyt hyvin ja heidän koulumenestyksensä oli keskimääräistä huonompi. Uutta lainsäädäntöä valmisteleva parlamentin komitea halusi sijaishuollon kokeneilta todistus-aineistoa huollon toimivuudesta ja epäkohdista. Who Cares? ‑järjestön toimijat tarttuivat haasteeseen. Virallisten kuulemisten lisäksi nuoret halusivat tavata kansanedustajia myös epävirallisesti. Näillä tapaamisilla oli suuri merkitys.
Tärkein toive oli pidentää sijaishuollon ikärajaa 16 vuodesta 21 vuoteen, mikä toteutuikin uuden lain myötä vuonna 2016.
Uutta lakia ja sen valmisteluprosessia juhlistaakseen Who Cares? aloitti sijaishuollon juhlapäivän vieton helmikuun kolmantena perjantaina 2016. Päivän vietto on levinnyt muun muassa Australiaan ja Uuteen Seelantiin.
Tänä vuonna Onni Westlundin aloitteesta Suomi liittyy juhlijoihin. Suomessa voidaan nyt juhlia vaikka sitä, että jälkihuollon ikäraja nousi vuoden alussa 25 vuoteen.
Sijaishuolto ei saisi leimata
Onni Westlundin mielestä on tärkeää poistaa sijaishuollon leimaavuutta, joka ilmenee esimerkiksi ulossulkemisena ja syrjimisenä. On surullista, jos alkava ystävyys kuihtuu siihen, että vanhemmat kieltävät lapsiaan leikkimästä sijaisperheessä tai lastenkodissa asuvan lapsen kanssa.
Ulossulkemisen lisäksi syrjiminen voi näkyä esimerkiksi siten, että opinto-ohjaaja suosittelee sijaishuollossa olevalle nuorelle ammattiopintoja lukion sijaan, vaikka koulumenestys ja oppilaan oma halu osoittaisivat lukioon. ”Kun sinulla on tuo tausta.”
Tai että työpaikan kahvipöydässä spekuloidaan, oliko nyt viisasta valita sosiaalihuollon tehtävään ammattilainen, jolla on sijaishuollon historia. ”Olisiko siellä ollut toinen yhtä pätevä?”
Pesäpuu ry on koonnut yhteen toimijoita julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta viettämään päivää. Ympäri Suomen järjestetään tapahtumia.
– Ihanteellista olisi, että nuoret ja aikuiset tekevät yhdessä päivän, mutta kaikki juhlinta on tervetullutta, sanoo Westlund.
– Tampereella järjestetään seminaari ja nuorille iltajuhla. Turussa ja Oulussa tapahtuma näkyy kaduilla. Monissa sijaishuollon toimipisteissä järjestetään aamukahvitilaisuuksia. Valtion koulukodit osallistuvat kaikki päivän viettoon jollakin tavalla, listaa Onni Westlund tapahtumia.
Häneltä saa myös lisävinkkejä, jos haluat osallistua päivän viettoon.
Kirjeissä nuorten kokemuksia päättäjille
Samalla viikolla kansainvälisen sijaishuollon juhlapäivän kanssa Pesäpuu ry julkaisee 201 kirjettä sijaishuollossa asuvilta ja asuneilta lapsilta ja nuorilta.
– Nuoret kirjoittavat rohkeasti kokemuksistaan siitä, miten yhteiskunta on heitä onnistunut suojelemaan ja auttamaan silloin, kun heidän omat vanhempansa eivät ole siihen pystyneet. Tarinoissa on kokemuksia kohtaamisista ja kohtaamattomuudesta, sosiaalityöntekijöiden ja muiden tärkeiden aikuisten roolista nuorten elämässä ja paljosta muusta, valottaa Westlund julkaisun sisältöä.
Kokemus- ja tunnetasolla sijaishuollossa olleilla on paljon yhteistä riippumatta maasta tai maanosasta.
Julkaisu luovutetaan perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle.
– Tuntuu hienolta olla osaa globaalia tapahtumaa, toteaa Onni Westlund.
– Kokemus- ja tunnetasolla sijaishuollossa olleilla on paljon yhteistä riippumatta maasta tai maanosasta. Jokainen lapsi haluaa olla rakastettu ja tuntea kuuluvansa johonkin. Sijaishuollossa asuvan lapsen kohdalla näitä keskeisiä tarpeita säätelee viranomainen, joka tekee päätöksiä sijoituspaikasta, sijoitusten kestosta, suhteiden ylläpidosta biologisiin tai sijaisvanhempiin, biologisiin tai sijaissisaruksiin, pohtii Westlund.
– On valitettavan sattumanvaraista, tukevatko ammattilaiset tai onko heillä rakenteellisia mahdollisuuksia tukea sijaishuollossa syntyneiden suhteiden säilymistä.
Juhlapäivän on tarkoitus näkyä sosiaalisessa mediassa, kansainvälistä juhlintaa voi seurata ja siihen liittyä #CareDay20 ja kansallista juhlintaa #sijaishuollonpaiva.
Kristiina Koskiluoma
