Ihmeellinen elämä

Elämä ei tottele käsikirjoja, eivätkä siihen päde yhdet ohjeet tai normit. Tämä on havaittu Kelassa, jossa toimeentulotukipäätösten tekeminen on osoittautunut hankalammaksi kuin osattiin odottaa. Sama totuus näkyy kaikessa sosiaalialan työssä. Inhimillinen elämä on sotkuista ja vajavaista. Se rönsyää, saa yllättäviä käänteitä, vaihtaa suuntaa.

Elämä ei noudata käsikirjaa.

Ihmisillä on valtavasti taitoa ja keinoja ratkoa elämän ongelmatilanteita, mutta ihminen osaa myös sotkea asiansa. Valitettavan usein ihmisen asiat kuitenkin sotkeutuvat toisten ihmisten, yhteiskunnan tai talouden muutosten vuoksi, hänestä itsestään riippumattomista syistä. Joskus sairaudet tai ominaisuudet tuottavat haasteita.

Ei ole yksinkertaista rakentaa tukijärjestelmiä, jotka olisivat oikeudenmukaisia, kohtuullisia ja yhteiskunnan kannalta taloudellisesti kestäviä.

Ydinasiaksi nousee ihmisen kohtaaminen. Ikuisuuskysymys tuntuu olevan, lähdemmekö järjestelmän normeista ja ohjeista, vaiko ihmisen tarpeiden tunnistamisesta.

Tärkeää on myös huomata, että ihminen on sosiaalinen olento, jonka ominaisuudet ja vahvuudet tulevat parhaiten esiin yhteistoiminnassa toisten ihmisolentojen kanssa. Ryhmämuotoinen työskentely tarjoaa monia vahvuuksia sosiaalialan työhön.

Tarpeen on usein myös muistuttaa, että kaikkia – niin ammattiauttajia kuin autettaviakin – koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet ihmisinä. Emme voi ottaa itsellemme oikeuksia, joita emme soisi toisille. Emme kieltää toisilta sitä, mihin itse katsomme olevamme oikeutettuja.

Kristiina Koskiluoma