Kuva: Stock.adobe.com/ai | Kuvankäsittely: Veikko Anttila
Järkkyvätkö pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustukset, kun sote-lainsäädäntöä, sosiaaliturvaa ja työmarkkinoita uudistetaan yhtä aikaa talouden tasapainottamiseen tähtäävien leikkausten kanssa? Miten sosiaalihuollon ammattihenkilöt selviävät muutoksessa?
Hallitus toteuttaa suurta palvelureformia, jolla tavoitellaan tuottavuutta, kustannusvaikuttavuutta ja yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Julkilausuttuna tavoitteena on vahvistaa sosiaalihuollon asemaa ja tuoda se yhdenvertaisena terveydenhuollon rinnalle.
Reformin ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan sosiaalihuoltoon palveluiden porrastus, jossa erityisosaamista keskitetään yhteistyöalueille. Tarkoituksena on myös kehittää hyvinvointialueiden palveluiden ohjausjärjestelmää. Sosiaalihuollosta puuttuvat käytännössä kaikki rakenteet kansalliseen suositustoimintaan.
Nyt ohjausjärjestelmää varten säädetään periaatteista, joiden mukaan palvelut ja menetelmät kuuluvat julkiseen sosiaalihuollon palveluvalikoimaan tai rajataan sen ulkopuolelle.
Sosiaalihuollon osalta palvelut on määritelty jo lainsäädännössä, mutta siitä ei ole juurikaan sääntelyä, minkälaisia menetelmiä ja työmuotoja näissä lakisääteisissä palveluissa käytetään.
– Periaatteista säätämisen lisäksi valmistelun yhteydessä selvitetään mahdollisuus säätää kansallisesta toimijasta, joka voisi sitovasti linjata menetelmien ja palveluiden kuulumisesta julkiseen palveluvalikoimaan tai sen ulkopuolelle, toteaa sosiaalineuvos Virva Juurikkala sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Hallituksen esitykset ensimmäisen vaiheen lainsäädännöstä on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2025.
Toisessa vaiheessa uudistetaan lainsäädäntöä vastaamaan sote-rakenteita ja tarkastellaan yleis- ja erityislakien keskinäisiä suhteita. Keskeisiä ovat sosiaalihuoltolain uudistus ja lastensuojelulain uudistus. Uusi vammaispalvelulaki tuli voimaan vuoden 2025 alussa.
– Nykyinen sosiaalihuoltolaki on varsin uusi ja hyvä laki, mutta sekin kaipaisi jo lainsäädännöllistä huoltotyötä, kuvaa Juurikkala tilannetta.
Lakiin on joka vuosi tullut joitakin uusia palasia ja siihen on jäänyt edellisestä laista palasia, joiden vaikutuksia kokonaisuuteen ei ole tarkasteltu. Sosiaalihuoltolain ja erityislakien yhteensoveltuvuutta ei myöskään ole tätä ennen riittävästi tarkasteltu.
– Viime kevään budjettiriihen jälkeen ministeriön prioriteettina on ollut ollut uusien säästöjen etsiminen, ja kokonaisuudistuksen valmistelu on jäänyt taka-alalle, toteaa Juurikkala.
Hän aavistelee, että isoja kokonaisuudistuksia ei ehditä tekemään ennen hallituskauden päättymistä.
Sosiaalialan ammattihenkilöt ovat sosiaalihuoltolain keskeinen ydinryhmä, jota lähes kaikki lainsäädännössä koskettaa. Tehtävärakenteita tarkastellaan osana säästöjen etsintää ja haetaan sitä, että oikeat ihmiset tekisivät oikea-aikaisesti oikeita asioita.
Toistaiseksi lakiuudistusta tehdään virkamiestyönä, palvelureformin tavoitteet mielessä, eikä yksityiskohtiin menevää poliittista ohjausta ole ollut, kertoo Juurikkala.
Säästöihin liittyvä lakiehdotus on tarkoitus saada eduskuntaan syksyllä 2025 ja säästövaikutusten tulisi näkyä vuodesta 2026 lukien.
Tehtäviä vähennetään
Lastensuojelun lainsäädännön uudistusta valmistellaan virkatyönä ja pohjana ovat hallitusohjelman kirjaukset, joissa korostuvat varhainen tuki, ennaltaehkäisy, avohuollon palvelut ja monialainen yhteistyö.
Erityishuomio on vaativan sijaishuollon uudistamisessa ja rikoksia tekevien lasten palveluissa. Laki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä (179/2010) on tarkoitus uudistaa.
STM on myös asettanut virkamiesvalmisteluryhmän valmistelemaan ehdotukset tarvittavista säädösmuutoksista alaikäisten nuorten integroidun ja suljetun kuntoutuspalvelun perustamiseksi sekä säädösmuutoksista, joilla voidaan puuttua lasten luvattomiin poissaoloihin lastensuojelulaitoksista.
Viime kevään kehysriihessä hallitus antoi lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksen perusteella 500 000 euroa pysyvänä rahoituksena sellaisten lastensuojelun hybridiyksikköjen perustamiseen, joissa laitosmuotoiseen palveluun liittyy saumaton yhteys psykiatrian palveluihin.
Sosiaalialan ammattilaisten kannalta kiinnostava on aikomus arvioida lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lakisääteisiä tehtäviä.
– Tehtäviä listattiin yli kolmekymmentä, kun valmisteltiin hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijän enimmäisasiakasmäärästä. En osaa vielä sanoa, onko niitä liikaa, mutta paljon niitä on, toteaa neuvotteleva virkamies Susanna Hoikkala.
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil ajaa lastensuojelulaissa säädettyjen sosiaalityöntekijän tehtävien vähentämistä uudessa laissa.
Talentiasta halutaan huomauttaa, että todellisuudessa sosiaalityöntekijällä lankeaa vain osa näistä tehtävistä.
– Lastensuojelulaissa luetellaan erikseen tehtävät avo-, jälki- ja sijaishuollossa. Esimerkiksi avohuollon lastensuojelun sosiaalityöntekijä ei tee suurtakaan osaa 33 tehtävästä. Sosiaalityöntekijä arvioi muun muassa asiakkaan etua ja palvelutarvetta sekä huolehtii, että asiakas tulee kuulluksi sosiaalihuoltoa toteutettaessa, korostaa Talentian yhteiskuntavaikuttamisen johtaja Jenny Suominen.
Tavoitteena joustavuus
Hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevaksi lainsäädännöksi on tarkoitus antaa vuonna 2025. Paraikaa nimetään työryhmiä valmistelemaan lakiesityksiä, ja varsinainen säädösvalmistelu käynnistetään sekä vaiheistetaan vuoden 2025 alussa.
Ministeriöstä luvataan, että ammattihenkilöillä itsellään tulee olemaan vahva edustus työskentelyssä.
Lainsäädäntöuudistuksessa arvioidaan uudelleen sote-alan eri ammattiryhmien sääntely. Vuoden 2024 aikana on toteutettu laajaa esiselvitysvaihetta, jossa on hankittu selvityksiä mm. nykysääntelyn ongelmakohdista, ammatteihin johtavista koulutuksista sekä eri ammattien tehtäviin liittyvistä asiakas- ja potilasturvallisuusriskeistä. Selvitykset valmistuvat vuodenvaihteessa ja ne on tarkoitus julkaista viipymättä.
Toimeentulon kurjistuminen ahdistaa ja aiheuttaa epätoivoa.
Virkavalmistelussa on tuotu esille mahdollisuus, että entistä harvempi ammattiryhmä olisi nykymuotoisen sääntelyn piirissä. Samaan aikaan useilla ammattiryhmillä on halua päästä sääntelyn piiriin.
– Uudistuvalta lainsäädännöltä haluamme, että jokainen ammattiryhmä voi ja saa keskittyä siihen, minkä parhaiten osaa ja saa myös tunnustusta tästä osaamisesta. Tämä voi tarkoittaa myös uutta tapaa pohtia, miten ymmärrämme sote-alan säännellyt ammatit ja sääntelyn, kertoo johtaja Jaska Siikavirta STM:stä.
Nykyisin on käytössä laillistaminen ja nimikesuoja.
– Tarkoitus on myös lisätä ammattihenkilöiden urakehitysmahdollisuuksia ja uusien tehtävien haltuunottoa, Siikavirta lupaa.
Uudistusta perustellaan joustavuudella ja dynamiikalla. Sääntelyn pitäisi olla välttämätöntä ja oikeasuhtaista, jotta perustuslaillinen oikeus harjoittaa ammattia toteutuu. Lain pitäisi kestää aikaa, eikä olla este kehitykselle, kun palveluiden rakenteet ja sisällöt muuttuvat.
Siikavirta huomauttaa, että erityislainsäädännöissä säädetään työntekijöiden kelpoisuuksista. Palvelulaeissa on muutostarpeita ja ammattihenkilölaki tulee sovittaa yhteen sote-lainsäädännön kanssa.
Sääntelyn purkamisella ja sääntelytavan muuttamisella hallitus uskoo helpottavansa sote-alan työntekijäpulaa.
Hallitus aloitti työn jo, kun sosiaalityöntekijän sijaisena toimivien laillistamattomien sosiaalityöntekijöiden koulutustaustaa ja työskentelyä koskevia vaatimuksia muutettiin vuoden 2025 alusta lähtien.
Talentiassa ollaan valppaana.
– Tällä hetkellä esimerkiksi lastensuojelulaissa on rajattu se, mitä tilapäisesti tehtävässä toimivat sosiaalityöntekijät voivat tehdä. Jos laista poistetaan tehtävät, voidaan tilapäisiä sosiaalityöntekijöitä käyttää kaikessa.
– Pelkäämme, että tällaisessa ajatteluketjussa lopulta laillistettuja sosiaalityöntekijöitä ei tarvita enää ollenkaan. Näin työnantaja saa halvempaa työvoimaa ja lastensuojelun laatu heikkenee. Kelpoisuusvaatimuksissa palattaisiin vuosikymmeniä taaksepäin, toteaa Jenny Suominen.
Taustalla riittämätön rahoitus
Hyvinvointialueiden alkutaivalmuuttuinopeasti paniikinomaiseksi säästöjen etsimiseksi. Hallitus pitää kiinni sovitusta valtionrahoituksesta, jossa ei ole juurikaan otettu huomioon inflaatiota, palkkaratkaisua eikä kuntien vuosikausia jatkunutta sote-menojen alibudjetointia.
Seurauksena hyvinvointialueet joutuvat pohtimaan, rikkovatko rahoituslakia vai asiakkaiden ja potilaiden oikeuksia. Palveluja leikataan, yt-neuvotteluita käydään ja jopa sosiaalialan ammattihenkilöitä irtisanotaan.
Hyvinvointialueet ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessaan kiristäneet ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen kriteereitä. Siten vaikkapa asumistuen leikkausten takia kasautuneet vuokrarästit johtavat häätöön, kun vuokrarästejä ei välttämättä enää makseta täydentävästä toimeentulotuesta.
Ruoka-apu on otettu osaksi virallista hyvinvointipalvelua ja joillakin hyvinvointialueilla aikuissosiaalityön asiakkaita ohjataan ruokajonoihin täydentävän toimeentulotuen myöntämisen sijaan.
–Alueiden riittämätön rahoitus on johtanut myös vaativimpien palveluiden ostopalvelusopimusten purkamiseen. Vaikuttaa siltä, että purettujen sopimusten tilalle ei kuitenkaan ole syntynyt alueiden omaa palvelutuotantoa. Seurauksena ihmiset jäävät ilman tarvittavaa apua. Ennaltaehkäiseviä palveluita on palvelupolun toisessa päässä niin ikään ajettu alas. Näin heikossa tilanteessa vielä päälle on tulossa kehysriihessä 2024 hallituksen päättämät 100 miljoonan euron säästöt sosiaalihuollon palveluihin 2026 alkaen, huomauttaa Jenny Suominen.
Säästöjen vaikutukset näkyvät jo
Suomessa on yli 700 000 pienituloista ja yli 300 000 perustoimeentulontuen saajaa. THL:n laskelmien mukaan nyt hallituksen nyt tekemillä toimilla toimeentulotukeen oikeutettujen määrä kasvaa 27 prosentilla eli noin 100 000 hengellä vuoteen 2027 mennessä.
Sosiaalialan ammattilaiset näkevät sosiaaliturvaleikkausten vaikutukset kohtaamiensa ihmisten toimeentulossa. Näitä leikkauksia ja heikennyksiä ovat Kelan etuuksien indeksijäädytys 2027 saakka, työttömyysturvan omavastuuajan pidennys, työttömyysturvan lapsikorotusten poisto, sovitellun työttömyysturvan suojaosan poisto, toimeentulotuessa huomioitavien asumismenojen kiristys, ansiopäivärahan työssäoloehdon pidennys, vuorotteluvapaan lakkautus, aikuiskoulutustuen lakkautus, omaisuuden vaikutuksen palautus asumistukeen sekä se, että palkkatuettu työ ei kerrytä työssäoloehtoa eikä omistusasuntoon saa enää asumistukea.
Talentia, Kirkkohallitus ja SOSTE kysyivät loppusyksystä sosiaalialan ammattilaisilta, diakoniatyöntekijöitä ja sote-järjestöiltä sosiaaliturvaleikkausten, kohonneiden elinkustannusten ja muiden maksujen vaikutuksista.
Sote-ammattilaisten eettinen kuorma kasvaa.
Vastauksista selviää, että leikkaukset ovat heikentäneet ihmisten taloutta ja avuntarve lisääntynyt. Etenkin asumisen tukeen tehdyt leikkaukset eli asumistuen leikkaus ja toimeentulotuessa huomioitavien asumismenojen saantiehtojen kiristäminen näkyvät.
– Sosiaalityöllä ja perusturvalla ei ole enää riittäviä keinoja estää ihmisiä syrjäytymästä, koska sosiaaliturvan leikkaukset ovat olleet liian voimakkaita. Ihmisten avuntarve kasvaa, mutta siihen ei pystytä vastaamaan. Tämä lisää suoraan perheiden ja lasten vaikeuksia sekä kuormittaa alan ammattilaisia eettisesti, Suominen toteaa.
Tilanteen arvellaan pahenevan huomattavasti, kun jo tehtyjen leikkausten vaikutukset alkavat vaikuttaa täysimääräisesti. Vuonna 2025 etuuksien indeksijäädytyksiä jatketaan, minkä lisäksi muun muassa asumistuen, työttömyysturvan ja sairauspäivärahojen ehtoja kiristetään entisestään.
Myös terveydenhuollon asiakasmaksuja aiotaan korottaa lisää.
Huono-osaisuudella on kustannuksia, 2,3 miljardia euroa vuosittain. Myös häädöistä kertyy kustannuksia, nykyisillä määrillä noin 41,3 miljoonan euron kustannukset vuosittain.
Vuonna 2023 oli 4 900 toteutettua häätöä, nousua 13 % vuoteen 2022 verrattuna. Nyt 2024 asumistukimuutosten, inflaation, työttömyyden ja sosiaaliturvaleikkausten vuoksi häätöjen määrä on kovassa nousussa.
Yleistuki suunnitteilla
Sosiaaliturvakomitean työ päättyy vuoteen 2027 mennessä. Uudistusta pohditaan parlamentaarisesti. Uudistusta toimeenpanee kukin hallitus vuorollaan ja toimeenpanossa näkyvät hallituksen kannat.
Paraikaa sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan yleistukea. Yleistuki on tarkoitus rakentaa syyperustaiseksi eli tuen saamiselle tarvitaan työttömyyden tai sairauden kaltainen syy. Hallitus ei siis ole luomassa perustuloa, korostaa valmistelua johtava osastopäällikkö Liisa Siika-aho.
Tavoitteena on työllistymistä tukeva, lineaarinen ja työntekoon kannustava malli.
Yleistuki sisältäisi perusosan, asumisosan ja harkinnanvaraisen osan. Toteutuksen ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan työttömän yleistuki yhdistämällä peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Tukien määräytymisperusteet ja tasot yhdenmukaistetaan.
Tähän ei ole varattu lisärahoitusta, mutta valmistelijoilla ei liioin ole säästövelvoitetta, toteaa Siika-aho.
Yleistuen ensimmäisen vaiheen on tarkoitus valmistua lausuntokierrokselle keväällä 2025 ja tulla voimaan vuoden 2026 alussa.
Toistaiseksi ei ole päätöstä siitä, mikä yleistuen osa otetaan seuraavaksi käsittelyyn, perusosan täydentäminen muilla etuuksilla, asumisosa vai harkinnanvarainen osa.
Samaan aikaan uudistetaan toimeentulotukea. Sen tavoitteena on muokata tuen saamisen ehtoja niin, että saadaan aikaan 70 miljoonan euron säästö ja puolitetaan toimeentulotuen saajien määrä.
Uudistusta pohtinut työryhmä esittää muun muassa toimeentulotuen perusosan pienentämistä yhdellä prosentilla (12 miljoonan säästö), 150 euron suojaosasta luopumista (20 miljoonan säästö) ja perusosan alentamisen nopeampaa ja joustavampaa käyttöä (24 miljoonan säästö). Vähäisten ansiotulojen ja avustusten huomioiminen täysimääräisesti tuottaisi säästöä noin 3 miljoonaa euroa.
Hyvinvointivaltion suunta muuttumassa?
Onko meneilläänhyvinvointivaltion suunnanmuutos? Hallituksen mukaan leikkaukset ovat välttämättömiä hyvinvointivaltion taloudellisen pohjan vakauttamiseksi. Uudistukset esitetään pohjoismaisen hyvinvointivaltion vahvistamisena.
Monet näkevät hallituksen toimissa vahvan siirtymän pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta liberaaliin hyvinvointimalliin, joka nojaa yksilön omaan vastuuseen, vapaaehtoistoimintaan ja hyväntekeväisyyteen.
Suomalaiset arvostavat hyvinvointivaltiotaan ja ovat valmiita maksamaan veroja sen tarjoamien tukien ja palveluiden säilyttämiseksi.
Viimeksi näin todettiin Elinkeinoelämän valtuuskunnan keväällä 2024 toteuttamassa kyselyssä, jossa kolme neljästä suomalaisesta piti suomalaista hyvinvointivaltiota aina hintansa arvoisena, vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon.
– Pohjoismaisen mallin vahvuuksiin voi luottaa: se kasvattaa ihmisten kykyä osallistua, parantaa paluuta työmarkkinoille, tasaa riskejä, pidentää elinikää, edistää luovuutta ja innovatiivisuutta ja sitä kautta yhteiskunnan kehitystä. Liberaalin hyvinvointimallin tuottama hyvinvointi ei ole tasa-arvoista. Esimerkiksi USA:n köyhyysaste on OECD:n tutkimusten mukaan yli nelinkertainen verrattuna Suomen köyhyysasteeseen. Miksi haluttaisiin siirtyä huonompaan, kysyy työelämäprofessori Minna Kivipelto.
Suunnan muutos on nähtävissä myös työmarkkinapolitiikassa. Perinteisesti sopimusyhteiskunnassa lainsäädännöllä ja sopimuksin on tavoiteltu työmarkkinoilla työnantajaa heikommassa asemassa olevan työntekijän tukemista.
Hallitus muokkaa työmarkkinoiden tasapainoa siten, että työnantajan määräysvalta kasvaa. Tähän suuntaan vaikuttaa pyrkimys lisätä paikallista sopimista, heikentää sopimusten yleissitovuutta ja ammattiliittojen asemaa.
Sosiaaliturvaleikkaukset osaltaan edesauttavat edullisemman työvoiman saamista. Samaan tähtää myös ns. vientimallin lakisääteistäminen, joka estää palkkausepäkohtien korjaamisen julkisella sektorilla, erityisesti sosiaalipalveluissa.
