Hyvinvointivaltio – loputon päänvaiva

Raija Julkunen tarkastelee hyvinvointivaltiotrilogiansa kolmannessa osassa hyvinvointivaltion käännekohtia.

Käsittelytapaansa Raija Julkunen luonnehtii poliittiseen taloustieteeseen kallellaan olevan sosiaalitieteilijän otteeksi. Esimerkkeinä ovat erityisesti Britannia, Saksa ja Alankomaat.

Trilogian aiemmat osat ovat käsitelleet työtä (Uuden työn paradoksit, 2008) ja sukupuolta (Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit, 2010). Uusi kirja toimii hyvänä historiallisena analyysina hyvinvointivaltion vaiheista sen eri muodoissa ja esittelee kattavasti siitä tehtyä tutkimusta.

Hyvinvointivaltio julistettiin kriisiin jo sen kukkeimmassa vaiheessa 1970-luvun alussa. Sitä syytettiin paisuvista kuluista ja työvoiman suurista sivukuluista. 1990-luvulta voimistuneessa uusliberalistisessa politiikassa hyvinvointivaltiota alettiin muokata ja työntää takaisin. Uusista menoista pidättäydyttiin ja lisättiin kontrollia. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen suuntaus vain vahvistui. EU:n talouskuripolitiikka on tämän politiikan ilmentymää.

Jos ennen ajateltiin taloudellisen toiminnan tavoitteeksi parantaa ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja tasa-arvoa, kääntyi ajatus nyt päälaelleen: mitä hyvinvointivaltio voi tehdä talouskasvun ja kilpailukyvyn hyväksi.

Hyvinvointivaltiosta tehtiin välttämätön, ei enää innostava. Tämän muutoksen myötä näyttää myös sosiaalidemokraattiselta liikkeeltä lähteneen houkuttelevuus.

Näennäisesti vaatimattomien yksittäisten muutosten seurauksena on syntynyt kokonaan uusi järjestelmä. Köyhyys on palannut, täystyöllisyydestä on luovuttu tavoitteena, voittojen maksimointi on sallittu valittamatta tuloerojen kasvusta tai hyötyjen ja haittojen epätasaisesta jakautumisesta, työmarkkinoilla on tehty joustoja heikoista valittamatta. Tunneilmastossa myötätunto on huventunut ja arvot ovat kovenneet.

Kuva on kovin synkkä. Hyvinvointivaltio nykymuodossaan ei riitä enää vastavoimaksi tämän ajan epävarmuuksille ja vääryyksille. Mitä jatkossa? Raija Julkunen uskoo, etta hyvinvointivaltio sinnittelee edelleen. Se ei häviä, siitä on tullut loputon päänvaiva. Sen muokkaamiseen voi vaikuttaa poliittisella voimalla.

Tähän kirjaan kannattaa tarttua. Se auttaa ymmärtämään ympärillä tapahtuvaa myllerrystä. Mitä nykyinen sote-uudistuskaan on kuin hyvinvointivaltion reformointia, johon kuuluvat julkisen vallan äänetön luovutus, markkinoistetut palvelut, tehokkuus ja kustannuskontrolli, kustannusten hillintä. Kirja on luettavissa myös verkossa.

Kristiina Koskiluoma

Raija Julkunen: Muuttuvat hyvinvointivaltiot: Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot reformoitavina. University of Jyväskylä, SoPhi 2017.