Hyviä uutisia lastensuojelusta

Norjan pääministeri Erna Solberg halusi uudenvuodenpuheessaan 2019 hyviä uutisia lastensuojelusta. Puheesta alkoi sosiaalityöntekijöiden kampanja lastensuojelun työolojen parantamiseksi.

Ensin norjalainen lastensuojelun sosiaalityöntekijä Ine Haver ilahtui pääministeri Erna Solbergin uudenvuodenpuheesta. Viimeinkin puhutaan lastensuojelusta! Sitten häntä alkoi kiusata se, että ministeri halusi vain kuulla hyviä uutisia, ikään kuin se olisi työntekijöiden tahdosta kiinni.

Huonoja uutisia oli toki kuultu ulkomaita myöten. Norjalainen lastensuojelu oli ollut median hampaissa erityisesti Puolassa, josta on tullut Norjaan paljon vierastyöläisiä perheineen. Väitettiin, että etniset ja uskonnolliset vähemmistöt joutuvat lastensuojelun erityiseksi kohteeksi. Tilastot eivät tue väitettä, mutta yksilölliset tarinat saavat palstatilaa ja luovat mielikuvaa.

Ine Haver päätti haastaa ministerin, ja otti sosiaalisen median kautta yhteyttä kollegoihinsa. Moni lastensuojelun työntekijä oli valmis kertomaan, mitä kentän työntekijät tarvitsevat tehdäkseen työtä, josta voidaan kertoa hyviä uutisia.

Tehtiin video ja alettiin jakaa sitä sosiaalisessa mediassa.

Kampanjavideolla työntekijät Kirkkoniemestä Osloon, Stavangerista Tromssaan tervehtivät ystävällisesti pääministeriä: ”Hei Erna, olen sosiaalityöntekijä ……, työskentelen …… Minäkin haluan hyviä uutisia lastensuojelusta, mutta me tarvitsemme lisää työntekijöitä.”

Kymmenessä päivässä #heierna-kampanja oli lanseerattu.

– Pelkäsin, että joku muu ammattiryhmä keksisi saman idean ja siksi pidimme kovaa kiirettä, Ine Haver kertoo.

Mediahuomio herätti myös poliitikot

Kampanjasta tuli menestys. Videota on katsottu jo puoli miljoonaa kertaa. Facebook-ryhmässä on yli 6 300 jäsentä ja Facebook-sivulla liki 4 000 tykkääjää.

Myös media kiinnostui, ja työntekijät pääsivät kertomaan työstään ja toiveistaan uutisiin ja keskusteluohjelmiin.

Poliitikot olivat valmiita tapaamaan lastensuojelun työntekijöitä. Kampanja-aktivistit tapasivat pääministeri Erna Solbergin ja lapsiasioista vastaavan ministeri Kjell Ingolf Ropstadin. Norjan parlamentissa Stortingetissä keskusteltiin lastensuojelun tilanteesta.

Olemme laskeneet, että tarvitsemme nykytilanteeseen verrattuna 1 250 vastuutyöntekijää lisää.

Ajoitus oli mitä parhain, sillä 25 vuotta vanhaa lastensuojelulakia uudistetaan parhaillaan.

Ministeriöstä kampanjaa kommentoidaan toteamalla, että työntekijöiden turhautuminen otetaan hyvin vakavasti ja tunnetaan sympatiaa paineesta kärsiviä työntekijöitä kohtaan.

– Kampanja osoittaa, että työntekijät ovat sitoutuneita ja haluavat parantaa lastensuojelutyön laatua, todetaan ministeriöstä.

Korvamerkittyä rahaa vai yleisrahoitusta?

Norjassa lastensuojelun ongelmat kuulostavat samankaltaisilta kuin Suomessa.

Työntekijöiden suuri vaihtuvuus on kipupiste, jonka poliitikotkin tunnistavat. Ine Haverin mielestä he eivät kuitenkaan osaa yhdistää vaihtuvuutta liian suureen työmäärään ja huonoihin työoloihin. Työntekijällä voi olla jopa 30 asiakastapausta kerrallaan.

– #heierna-kampanjassa ei esitetty selkeää asiakasmitoitustavoitetta, jotta ongelmista voitiin keskustella laaja-alaisesti, kertoo Ine Haver.

Hallituspuolueet tunnustavat nyt ongelman, mutta eivät ole valmiit antamaan kunnille korvamerkittyä rahoitusta, mikä taas on työntekijöiden mielestä ainoa tae lisätyövoiman saamiseksi.

Vastuuta pallotellaan hallituksen ja kuntien välillä.

– Ymmärrämme, että työntekijämäärällä on merkitystä, mutta itse asiassa kunnilla on parempi tieto siitä, miten suunnata voimavarat palveluiden laadun kohottamiseksi. Korvamerkitty rahoitus ei ole tehokkain ratkaisu, todetaan ministeriöstä.

Vastuuministeri ei ole haastatteluhetkellä paikalla kommentoimassa ja hänen avustajansa pyytää käyttämään sitaatteja ministeriön lausumina.

– Kunnat ovat priorisoineet lastensuojelua, sillä viiden viimeisen vuoden aikana lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden määrä on noussut 1 300:lla. Osa rahoituksesta on tullut korvamerkittynä, ministeriön tiedottaja myöntää.

Vuonna 2019 hallitus on lisännyt kuntien kokonaisrahoitusta 2,6 miljardilla, ja kunnat voivat käyttää rahan haluamallaan tavalla.

Hallitus lupaa tarkkaan seurata lastensuojelun tilannetta varmistaakseen, että se saa riittävästi rahoitusta kunnissa.

Hallituksen ja lastensuojelusta vastaavan viraston Bufdirin tavoitteena on nostaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän kelpoisuusvaatimus maisteritasolle. Jos se auttaisi.

Norjassa koulutetaan kolmenlaisia sosiaalityöntekijöitä: sosionomeja, lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä (barnevernspedagoger) ja sosiaalikasvattajia (vernepleier). Kaikki nämä ovat kolmivuotisia kandidaattitutkintoja. Yliopistoissa voi opiskella myös maisteritutkinnon sosiaalityössä.

Rakastan työtäni

Palataan Ine Haveriin, kampanjan käynnistäjään. Hän on työskennellyt Stavangerissa lastensuojelun tehtävissä vuodesta 2007.

– Rakastan tätä työtä ja haluan vanheta tätä tehden, mutta tarvitsen paremmat työolot, Haver toteaa.

Ine Haver rohkaisee suomalaisia kollegoitaan puhumaan poliitikkojen ja toimittajien kanssa. Kuva: Eirik Dahl Viggen

– Tiedän, mistä kenkä puristaa. Kun työtä on liikaa, sairastutaan. Työntekijät vaihtuvat tiuhaan. Jopa lähes joka kolmas työntekijä vaihtui työpaikalla vuoden 2014 tilastojen mukaan.

Työnohjaus on työmäärän ohella Haverin mielestä avainasemassa työn laadun ja työntekijän jaksamisen kannalta. Stavangerissa se on järjestetty paremmin kuin monessa muussa kunnassa.

Uusi työntekijä saa ensimmäisen kahden vuoden ajan yksilöllistä työnohjausta viikoittain, puolitoista tuntia kerrallaan. Sen jälkeen sessiot harvenevat joka toinen viikko tapahtuviksi.

– Työ ei ole aina onnistunutta, mutta on tärkeää, että halutaan tehdä laadukasta työtä. Yksilötyönohjaus on tarpeen, mutta myös ryhmillä on tärkeä rooli. Työnohjauksessa jaetaan kokemuksia ja opitaan.

Ine Haver toivoo myös, että työntekijöillä olisi mahdollisuus täydentää osaamistaan.

– Sain hyvän koulutuksen, kun valmistuin vuonna 2003. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, ja siksi opintoja on voitava täydentää, Haver toteaa.

Mitoitustavoitteena 9–15 asiakasta

#heierna-kampanja lähti kentän työntekijöistä, mutta sai nopeasti ilahtuneen tuen Norjan sosiaalityöntekijäjärjestöltä Fellesorganisationilta (FO).

– Kentän työntekijöiden aktiivisuus otetaan mediassa ja poliitikkojen keskuudessa vakavammin kuin ammattijärjestöjohtajien vaatimukset, järjestön puheenjohtaja Mimmi Kvisvik kertoo.

FO on yhdessä muutamien muiden järjestöjen kanssa jo kauan vaatinut sitovaa mitoitusta, jonka mukaan työntekijällä saisi olla 9–15 käsiteltävää asiakastapausta kerrallaan.

Mimmi Kvisvikin mielestä asiakasmitoituksesta pitää säätää laissa ja mitoitukseen on liitettävä myös kelpoisuusvaatimus. Vastuutyöntekijän tulee olla lastensuojelun sosiaalityöntekijä tai sosionomi.

– Olemme laskeneet, että tarvitsemme nykytilanteeseen verrattuna 1 250 vastuutyöntekijää lisää, jotta päästään viidentoista asiakastapauksen normiin, täsmentää Mimmi Kvisvik.

Työnohjaus on työmäärän ohella avainasemassa, jotta työ on laadukasta ja työntekijät jaksavat.

Norjan sosiaalityöntekijäjärjestö FO vaatii valtiovallalta useamman vuoden kestävää taloudellista tukea kunnille, jotta nämä selviävät vastuustaan.

– Hallitus ei kannata normia, eikä halua tukea lastensuojelua valtion kassasta. Vaikka vastuuministeri tunnistaa resurssipulan, hän katsoo, että on kuntien vastuulla turvata lastensuojelu ja priorisoida sen tarpeet budjeteissaan. Minusta tämä johtaa umpikujaan, pahoittelee Kvisvik.

Kesän aikana lausunnolla ollut lakiesitys on kirjoitettu nykypäivän kielelle, ja siinä korostetaan lapsen ja perheen oikeuksia ja kuulemista, samoin ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen osuutta. Työntekijöiden toivomaa asiakasmitoitusta siinä ei ole. Lain valopilkku on lastensuojelun jälkihuollon iän nosto 25 vuoteen.

Kamppailu jatkuu

Norjassa pidetään kunnallisvaalit syyskuun 9. päivänä. Sosiaalityöntekijät ja FO painostavat nyt kuntapäättäjiksi haluavia. Elokuun viimeisenä päivänä on toimintapäivä, jolloin #heierna-aktivistit tapaavat paikallisesti poliitikkoja. Työntekijät ovat keränneet tarinoita onnistumisista ja olosuhteista, joissa niihin on päästy.

– Aiemmin moni ei mielellään kertonut ammattiaan. Nyt sanotaan ylpeästi, että olen sosiaalityöntekijä lastensuojelussa, Ina Haver hehkuttaa vähän yli puoli vuotta jatkunutta kampanjaa.

Samalla hän pohtii, ettei kampanja voi jatkua loputtomiin.

– Kunnallisvaalit ovat tärkeä etappi, mutta varmaankin parin vuoden päästä tehdään jo jotakin muuta. Tärkeintä on, että on ryhdytty toimeen ja lopetettu sosiaalityöntekijöiden hiljaisuus.

Kristiina Koskiluoma

Norja

5,2 miljoonaa asukasta.
1,2 miljoonaa 0–18 vuotiasta lasta.
50 000 lastensuojeluilmoitusta vuodessa.
11.800 sijoitettu perheisiin.
1 000 sijoitettu laitokseen.
6 000 lastensuojelun sosiaalityöntekijää.