Hyvä työntekijä on inhimillinen

Tampereen yliopiston tutkijat päättivät selvittää, millainen on hyvä työntekijä. He kysyivät sitä sosiaalityöntekijöitä ja saivat pitkän listan erilaisia hyveitä. Niiden toteutumisen tiellä on kuitenkin kiire.

Yliopistonlehtori Mervi Ruokolainen ottaa esiin muistilapun ja ryhtyy luettelemaan ominaisuuksia. Ammatillisesti viisas, ratkaisukeskeinen, oikeudenmukainen, realistinen… Tältä muistilapulta alkaa vähitellen hahmottua vastaus kysymykseen, joka ei ole ihan pieni. Ruokolainen on yhdessä tutkimusryhmän kanssa aikeissa selvittää, millainen on hyvä työntekijä.

Tampereen yliopiston tutkimus etsii ominaisuuksia, joita pidetään työelämässä hyveinä ja joita työntekijät ja esimiehet odottavat toisiltaan. Tarkastelukulmana on vaativa ihmissuhdetyö, ja tutkimuksen aineisto kerätään sosiaalityöntekijöiltä, sosiaaliohjaajilta ja heidän lähiesimiehiltään.

Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus on nyt puolessavälissä, ja Ruokolaisella ja tutkija Tyyne Ylisellä on jo kertoa alustavia tuloksia. He ovat nyt saaneet valmiiksi sosiaalityöntekijöiden, ‑ohjaajien ja esimiesten haastattelut kahdessa kunnassa ja päässeet keräämään hyvän työntekijän ominaisuuksista listaa.

Kuuntelee ja kunnioittaa asiakasta

Ammatillisen viisauden, realismin, oikeuden- mukaisuuden ja ratkaisukeskeisyyden lisäksi sosiaalityötä tekevät nostavat hyveiksi esimerkiksi itsesäätelyyn liittyviä ominaisuuksia.

– Hyveellisellä työntekijällä on paineensietokykyä, hän on rauhallinen ja hän pystyy arvioimaan omaa toimintaansa. Hän pystyy arvioimaan myös ammattitaitoaan ja omia ennakkoluulojaan, Ruokolainen kertoo.

Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus on nyt puolessavälissä.

Sosiaalityöntekijät itse korostavat inhimillisyyttä. Hyvä sosiaalityöntekijä pystyy asettumaan asiakkaansa asemaan ja kuuntelee ja kunnioittaa tätä. Esimiehet puolestaan nostavat esiin yhteistyökyvyn.

Näitä kaikkia ominaisuuksia löytyy kuitenkin sekä esimiesten että alaisten vastauksista, ja ylipäätään heidän näkemyksensä hyvästä työntekijästä osuvat Ruokolaisen ja Ylisen mukaan melko hyvin yksiin.

Suuria ristiriitoja ei tullut esiin silloinkaan, kun haastatelluilta kysyttiin, mitä he odottavat toisilta työntekijöiltä ja esimiehiltä. Yksi ero kuitenkin näkyi.

– Esimiehet odottavat enemmän kuin työntekijät, että työntekijä pärjäisi sen suuren asiakasmäärän kanssa, joka sosiaalityössä on, Ruokolainen sanoo.

Jatkuva kiire painaa

Paitsi hyveitä ja odotuksia, tutkimus tulee kuvanneeksi myös sosiaalityön arkea.

– Kun kysyimme, millaiset asiat vaikeuttavat hyveellistä työskentelyä, yleinen vastaus oli kiire. Kun asiakkaita on liikaa, jokaisen tilanteeseen ei ehdi paneutua niin hyvin kuin haluaisi, Ylinen kertoo.

Yleensä vastaajat sanoivat pystyvänsä kiireestä huolimatta toimimaan asiakkaiden kannalta oikein. Valtavan työmäärän alla painivia sosiaalityöntekijöitä huoletti kuitenkin esimerkiksi se, kuinka tasapuolisia heidän tekemistään päätöksistä tulee. Esimiehet tunnistivat kiireen yhtä lailla ja kantoivat paljon huolta alaisistaan.

– Pitkin tutkimusta esiin pulpahteleva kiire sai myös tutkijat mietteliäiksi. Me molemmat olemme huolissamme sosiaalityöntekijöiden jaksamisesta, Ruokolainen sanoo.

Nimenomaan sosiaalityöstä kertoo ehkä sekin, millaisia hyveitä tutkimuksessa ei ole noussut esiin. Ruokolainen ja Ylinen kertovat, että kun samankaltaista tutkimusta on aiemmin tehty muilla aloilla, arvostettaviksi ominaisuuksiksi on mainittu esimerkiksi luovuus, innovatiivisuus ja muutosvalmius. Sosiaalityöntekijöiden ja heidän esimiestensä vastauksissa näitä ei näkynyt.

Paitsi hyveitä ja odotuksia, tutkimus kuvaa myös sosiaalityön arkea.

Tämä johtuu ehkä siitä, että kysymystä ajateltiin niin paljon asiakkaan näkökulmasta. Sosiaalityöntekijä näkee asiakkaan työssään keskeisimmäksi, Ylinen sanoo.

– Ehkä kiireen takia ei liioin nähdä mahdollisuutta käyttää luovuutta, Ruokolainen jatkaa.

Työkaverisi ei lue ajatuksia

Kun Mervi Ruokolainen ja Tyyne Ylinen kyselivät haastateltaviltaan, millaisia asioita he odottavat esimiehiltä ja työntekijöiltä, moni lausui odotuksensa ensimmäistä kertaa ääneen. Odotuksia oli, mutta niistä oli vain harvoin työpaikalla puhuttu.

Ruokolainen ja Ylinen toivovat, että heidän tutkimuksensa onnistuisi rikkomaan tätä hiljaisuuden kulttuuria. Työkaverit eivät nimittäin lue ajatuksia, ja ääneen lausumattomina odotukset voivat aiheuttaa turhia pettymyksiä ja väärinkäsityksiä.

– Toivomme, että tutkimuksen tulosten avulla odotukset olisi helpompi ottaa työpaikoilla puheeksi, Ruokolainen sanoo.

”Tehdään niin hyvin kuin voidaan”

Sosiaalityöntekijä Anneli Haliseva Sastamalasta Pirkanmaalta on yksi Tampereen yli- opiston hyvetutkimuksen haastatelluista. Hän allekirjoittaa tutkimuksen tähänastiset tulokset – myös sen, miten paljon kiire vaikuttaa mahdollisuuksiin toteuttaa hyveitä.

Haliseva työskentelee lastensuojelussa. Hän kertoo, että työ on yhtä priorisointia: mitä ehditään tehdä ja mitä ei. Asiakasmäärä per työntekijä on niin valtava.

– Tuntuu, että pystymme hoitamaan akuutit tapaukset ja muu jää tehtäväksi vasemmalla kädellä siinä samalla. Koen erityisesti huonoa omaatuntoa, kun mietin lapsen kohtaamista. Tuntuu, että se jää koko ajan liian vähälle, Haliseva huokaa.

– En tiedä, onko kenelläkään meistä asiakasmäärä kohtuullinen niin, että työn voisi tehdä hyvin. Nyt tehdään vain niin hyvin kuin voidaan.

Jatkuva ihanteista tinkiminen on työntekijälle raskasta.

– Onhan se koko ajan takaraivossa. Kaikilla on taustalla myös tapaus Eerika. Kukaan ei toivo, että sellaista sattuisi omalle kohdalle, Haliseva sanoo.

Hän toivoo, että sosiaalityön liian pieniin resursseihin havahduttaisiin ihan toden teolla ja valtakunnallisesti. Tähän asti kohtuuttomista asiakasmääristä on kyllä puhuttu mutta mitään ei ole tapahtunut.

Haliseva itse nostaa sosiaalityöntekijän hyveistä tärkeimmäksi asiakaslähtöisyyden. Asiakasta pitää kuunnella ja tukea mahdollisimman pitkälle. Empatia on tärkeää. Toisaalta hyvä sosiaalityöntekijä uskaltaa myös ottaa kokonaisvastuun ja puuttua tilanteeseen tiukasti, jos se on tarpeen, Haliseva sanoo.

Tua Onnela