− Erityisesti varhaiskasvatuksessa vahvuuksien tukemisella on suuri merkitys lapsen koko loppuelämän hyvinvoinnin kannalta, sanoo Kaisa Vuorinen. Kuva: Jyrki Komulainen
Vahvuusperustainen kasvatus auttaa lapsia ja nuoria löytämään omat luonteen vahvuutensa ja hyödyntämään niitä.
Kasvattajat ovat kautta aikojen ymmärtäneet luonteen vahvuuksien yhteyden ihmisen hyvinvointiin, oppimiseen ja onnellisuuteen. Jossain vaiheessa kuitenkin ajateltiin, että koska luonne on osa ihmisen persoonallisuutta, siihen ei saa kajota.
− On moraalisestikin oikein opettaa lapselle myötätuntoa, sinnikkyyttä tehtävien äärellä, näkökulman ottokykyä ja taitoa asettua toisen asemaan, huomauttaa erityisopettaja, tietokirjailija Kaisa Vuorinen.
Vuorinen julkaisi viime vuonna yhdessä kollegansa Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille suunnatun, positiiviseen pedagogiikkaan pohjautuvan kirjan ja toimintakortit nimeltään Huomaa hyvä!
Kirjan johdannossa painotetaan, että luonteenvahvuusopetus on sovellettavissa kaikilla aloilla, sillä luonteenvahvuudet ovat läsnä kaikessa, kuinka ihminen puhuu toisille, kuinka käyttäytyy tai hallitsee tunteitaan.
− Ajatus luonteenvahvuuden tukemisesta on ikivanha, mutta mielestämme tietoinen työskentely sen kanssa vaati tällaisen käytännönläheisen oppaan, sanoo Vuorinen.
Kasvattajan tärkein tehtävä on opettaa lapsille tunnetaitoja ja käyttäytymisen säätelyä arjen pienissä hetkissä.
Kirjan keskeinen sanoma on se, että jokaisella lapsella on syntymässä saatuja luonteen vahvuuksia, joita on tärkeää tunnistaa. Lapsen ja nuoren kasvuympäristö pyritään rakentamaan sellaiseksi, että hän voi tulla vahvuuksistaan tietoiseksi ja oppia huomaamaan itsessään myönteisiä kykyjä, mikä auttaa häntä luottamaan itseensä.
Tämä ei Vuorisesta tarkoita sitä, että lapsista haluttaisiin muokata tietynlaisia, vaan että aikuisten toivotaan herkistyvän näkemään jokaisessa lapsessa olevia mahdollisuuksia ja taitoja, jotka auttavat häntä pärjäämään ja vahvistumaan.
Tunnetaitoja ja käyttäytymisen säätelyä
Vuorinen ja Uusitalo-Malmivaara ovat molemmat erityisopettajia ja työskennelleet lasten kanssa, joilla on käyttäytymisen haasteita, mutta myös paljon lahjakkuuksia. Vuorinen muistuttaa, että tutkimustenkin mukaan hyvän huomaaminen motivoi, ja selkeät päämäärät auttavat näitä lapsia pärjäämään ja löytämään mahdollisuuksia oppia.
− Usein mietitään, miten lapsen tulisi muuttua onnistuakseen, mutta me ajattelemme, että aikuisen on yhtä tärkeää muuttaa toimintatapaansa ja muokata ympäristöä lapsen parhaaksi, että hänen olisi siinä helpompi selviytyä ja onnistua, sanoo Kaisa Vuorinen.
Hän painottaa, että erityisesti varhaiskasvatuksessa luonteenkasvatuksella ja vahvuuksien tukemisella on erittäin suuri merkitys koko lapsen loppuelämän hyvinvoinnin kannalta. On luontaista ja inhimillistäkin huomata niitä asioita, joissa lapsen on tärkeää kehittyä. Kasvattajan kannattaa kuitenkin nähdä vaivaa suunnatakseen huomionsa lapsen onnistumisiin edistysaskeliin, sillä se palkitsee lapsen ja hänen perheensä kohtaamisessa.
Vuorinen ja Uusitalo-Malmivaara ovat pitäneet positiivisesta pedagogiikasta koulutuksia tuhansille opettajille ja varhaiskasvattajille. Positiivisen kasvatuksen koulutuksissa painotetaan lämmintä vuorovaikutusta ja kasvattajan taitoa olla sensitiivinen lapsen aloitteille.
Vahvuusperusteisuus ei Vuorisen mukaan tarkoita sitä, että jatkuvasti kehutaan lasta tai tehdään hänelle kaikki mahdollisimman helpoksi, vaan pikemminkin sitä, että lapsen täytyy oppia odottamaan, ponnistelemaan ja ottamaan toiset huomioon.
On hienoa, että lapset oppivat kertomaan itsestään myönteisiä asioita.
− Kasvattajan tärkein tehtävä on opettaa lapsille tunnetaitoja ja käyttäytymisen säätelyä arjen pienissä hetkissä.
Kun kasvattaja näkee ja kuulee lapsen toiminnassa myönteisiä asioita, hän sanallistaa ne. Sanat auttavat lasta ymmärtämään, missä hän onnistui. Näin lapsi oppii itsestään paljon. Vuorinen sanoo, että palautteen on hyvä olla rakentavaa, aidosti välittävää ja myönteiseen keskittyvää, mutta ei jatkuvaa kehumista.
Materiaalipakettiin sisältyy kirja ja 26 toimintakorttia. Kussakin kortissa nimikkolintu varis esittelee jonkin vahvuuden. Kortin toisella puolella vahvuutta kuvaillaan ja annetaan esimerkkejä, miten se ilmenee.
Vahvuuksia kuvaavat sanat ovat vaikeita lapselle. Hän ei voi ymmärtää mitä ovat itsesäätely tai sinnikkyys, mutta kun kasvattaja näkee niitä taitoja käytettävän, hän konkretisoi ne lapselle sanallistamalla lapsen toiminnan.
− Vaikka toimintakorttien sanat ja toimintaohjeet on tarkoitettu vähän isommille, olemme saaneet hyvää keskustelua niistä aikaiseksi eskariikäistenkin kanssa, Vuorinen kertoo.
Vahvuuskasvatus lisää työhyvinvointia
Eräässä eskarissa kortit levitettiin lasten eteen, ja heitä pyydettiin miettimään, tunnistavatko he missään kortissa jotain itsestään. Eräs kuusivuotias poika valitsi sinnikkyyttä kuvaavan kortin ja kertoi olevansa sinnikäs siimanselvittäjä, sillä kesäisin hän jaksaa mummolassa selvittää aina kaikki sotkuun menneet siimat.
Poika kertoi myös pystyvänsä pitämään sinnikkäästi silmiään auki pitkään räpyttämättä ripsiään. Ryhmän tytöt taas tutkivat reiluuskorttia ja sanoivat reilusti antavansa muiden lasten leikkiä omilla leluillaan.
− On hienoa, että lapset oppivat kertomaan itsestään myönteisiä asioita, sillä mitä varhaisemmin aloitetaan, sen paremmin voidaan hyvinvointia tukea, Kaisa Vuorinen sanoo.
Pelimannin päiväkodissa Helsingissä käytiin kortit yhdessä läpi teemoittain. Kun teemana oli rohkeus, valittiin sitä edustamaan pehmolelulammas. Kukin lapsi sai pitää vuorotellen siitä viikon huolta. Viikonloppuna lammas pääsi vierailulle lapsen kotiin, jossa perhe kirjoitti päiväkirjaan, millaista rohkeutta lammas näki ja koki perheessä sen viikonlopun ajan.
Ollilan päiväkodissa Joensuussa taas jokaisen lapsen vanhempi kirjoitti lapselleen pienen kirjeen siitä, miksi hän on kiitollinen lapsestaan. Kirjeet luettiin päiväkodissa yksi päivässä, ja koko sen päivän kyseisen kirjeen saanut lapsi sai olla keskipisteenä.
Keväällä ilmestyneeseen Vahvuusvariksen bongausoppaaseen on koottu varhaiskasvattajien ja opettajien muita ideoita käytännön arjessa toteutettaviksi.
Vahvuusopetusta soveltaa kaikissa yhteisöissä ja tilanteissa, joissa ihmiset ovat kiinnostuneita vaikuttamaan hyvän avulla ja sen kautta.
Vuorisen mukaan vahvuusperusteinen pedagogiikka on otettu kouluissa ja päiväkodeissa hyvin vastaan, sillä velvoitetaanhan uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassakin kasvattajia tutustumaan entistä paremmin lapsen vahvuuksiin ja hänen kiinnostuksensa kohteisiin sekä kirjaamaan niitä ylös.
− Kirjamme vastaa myös siihen tarpeeseen, että opettajat oppivat sanallistamaan lasten vahvuuksia ja näkemään niiden laajempia merkityksiä.
Vahvuusperustainen pedagogiikka lisää työhyvinvointia, sillä työn ilo lisääntyy, kun käytössä on uusia, toimivia ideoita. Koulutuksissa korostetaan, kuinka tärkeää kasvattajien on huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja työyhteisönsä tunneilmastosta, sillä kasvattajien käyttäytymismalli välittyy lapsiin.
− On tärkeää antaa työkavereille kiitosta, kun on onnistuttu jossain, Vuorinen kannustaa.
Tekijät korostavat, että vaikka kirja on suunnattu pääasiassa kouluille ja päiväkodeille, voidaan vahvuusopetusta soveltaa kaikissa yhteisöissä ja tilanteissa, joissa ihmiset ovat kiinnostuneita vaikuttamaan hyvän avulla ja sen kautta.
