Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio kommentoi yhteiskuntaa sosiaalisesta näkökulmasta. Seuraa tai pyydä kaveriksi X:ssä ja Facebookissa niin tiedät enemmän!
Tiukka talouslinja ja työntekijän aseman horjuttaminen eivät anna hyvää signaalia työntekijäpulan kanssa kamppailevalle sote-alalle.
Hallituksen ensimmäinen budjetti- ja kehysriihi pidettiin syyskuun kolmannella viikolla.
Kolumnia kirjoittaessani, en tiedä vielä sen tarkkaa lopputulemaa, mutta valtionvarainministeriön elokuista budjettiesitystä lukevan ei tarvitse kääntää toista poskeaan, koska esitys lyö muutenkin kovaa kasvoille, erityisesti pienituloisia perheitä.
Leikkauskohteet työttömyysturvaan, sen lapsikorotukseen ja asumistukeen voivat aiheuttaa kohtuuttoman tilanteen pienituloisille lapsiperheille. Samaan aikaan kun halutaan säästää, hallitus lisää painetta sosiaalihuollon palveluihin, joiden tarve kasvaa sosiaaliturvaleikkausten myötä.
Tästä muistuu mieleen kansansatu hölmöläisistä, jotka jatkoivat liian lyhyttä peittoa leikkaamalla sen päästä suikaleen ja ompelemalla sen toiseen päähän.
Vakava on myös hyvinvointialueiden tilanne, kun alijäämäiset alueet rakentavat talouden tasapainottamisohjelmiaan rahoituksen vain niukentuessa tulevina vuosina.
Ajatus siitä, että palveluja voidaan tuottaa vaikuttavammin ja tehokkaammin siirtäen painopistettä varhaiseen tukeen ja peruspalveluihin, ei tapahdu sormia napsauttamalla. Se vaatii investointeja, rakenteita ja tietopohjaa. Sosiaalialan osaamiskeskusten rahoituksen leikkaaminen on ristiriitainen viesti tähän suhteutettuna.
Hallitusohjelmassa on päätetty jälkihuollon ikärajan laskemisesta kahdella vuodella 23 ikävuoteen tavoitellen 24 miljoonan säästöä. Säästö on pisara meressä verrattuna niihin satojen miljoonien eurojen hyötyyn, mitä syntyy, kun nuoret kiinnittyvät työ- ja koulutuspolulle onnistuneen jälkihuollon tuella.
Mikäli kuitenkin ikärajan laskun myötä oletetaan nyt jälkihuollon piirissä olevien nuorten saavan palvelut aikuissosiaalityön kautta, on resurssia lisättävä aikuissosiaalityölle.
Korona ja hyvinvointialueiden käynnistyminen ovat ottaneet osansa työntekijöiden jaksamisesta. Tiukka talouslinja ja tämän päälle työntekijän aseman horjuttaminen eivät anna hyvää signaalia työntekijäpulan kanssa kamppailevalle sote-alalle.
Tällaisessa poliittisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa ammattiyhdistysliikkeen ja sen jäsenten on syytä valmistautua puolustamaan niin asiakkaiden kuin työntekijöiden oikeuksia.
