Helsinki kokeili ja vakinaisti: Uramallista potkua

Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla halutaan edistää työntekijöiden mahdollisuuksia kehittää omaa ammatillista osaamistaan ja edetä urallaan.

Viime vuoden keväällä Helsingin kaupunki aloitti palveluksessaan oleville sosiaalityöntekijöille, sairaanhoitajille, terveydenhoitajille, suuhygienisteille, toimintaterapeuteille ja fysioterapeuteille vuoden mittaisen uramallikokeilun. Uramallikokeilun tavoitteena oli tuottaa laadukkaita palveluja kuntalaisille lisäämällä henkilöstön motivaatiota ja viihtymistä työssään. Mallin toivotaan myös tukevan rekrytointia, kun työntekijöille on tarjolla mahdollisuus kehittyä työssään ja edetä urallaan.

Sosiaalityön alalta on puuttunut ammattilaisille soveltuva erikoistumisjärjestelmä, joka kykenisi tarjoamaan vaihtoehtoja osaamisen kehittämiseen. Työkierron hyödyntäminenkin on sosiaali- ja terveystoimialan sisällä ollut vähäistä.

Myönteisten kokemusten vuoksi uramalliohjelma on päätetty vakinaistaa.

– Kaupungilla ei ole selkeää mallia siihen, miten sosiaalityöntekijät voisivat kokeilla eri tehtäviä ja kartuttaa osaamistaan, toteaa johtava sosiaalityöntekijä Silja Remes.

– Sosiaalityöntekijät eivät paljoakaan osallistu työkiertoon. He voivat toki hakeutua sijaisuuteen toisessa tehtävässä. Virkavapaan saaminen tällaisessa tilanteessa on ajoittain ollut vaikeaa, koska sijaisia on hankala löytää.

Uramallikokeilu ei ole varsinainen työkierron väline, mutta sen kautta voi tutustua eri sektoreilla toimiviin kollegoihin.

– Vertaistapaamisten lisäksi saimme tavata kokeiluun osallistuneita terveydenhuollon työntekijöitä. Heidän kanssaan mietimme alan tilannetta ja kehittämistarpeita. Itse koin tapaamiset todella antoisiksi.

Remes osallistui kolmen muun sosiaalityöntekijän kanssa kokeiluun. Hän kuitenkin siirtyi jo kolmen kuukauden kokeilujakson jälkeen johtavan sosiaalityöntekijän virkaan. Tällä hetkellä hän kuuluu uramallikokeilun seurantaryhmään.

Kokeiluun osallistui neljä sosiaalityöntekijää ja kymmenen työntekijää terveydenhuollon puolelta. Uramallit ovat aikaisemmin olleet onnistuneesti käytössä vanhusten palvelujen vastuualueella, Helsingin terveyskeskuksessa sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä osana hoitohenkilökunnan ammattiuramallia.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimen uramallikokeilusta saatujen myönteisten kokemusten ja palautteen vuoksi uramalliohjelma on päätetty vakinaistaa. Toukokuussa oli uusi haku, jonka aikana ohjelmaan saivat hakea sekä sosiaalityöntekijät että terveydenhoitoalan ammattilaiset. Sosiaalityön puolella haussa olivat mukana tällä kertaa myös sosionomit ja geronomit.

Keskijohtoon yleneminen vaikeaa

Sorella Karme haastatteli keväällä valmistuneessa käytäntötutkimuksessaan kaikkia neljää uramallikokeiluun osallistunutta kehittävää sosiaalityöntekijää. Hän toteaa sosiaalityön elävän jatkuvassa muutoksen tilassa. Osaamisvaatimusten muuttuessa tulisi työntekijöille taata hyvin organisoidun kehittämistoiminnan keinoin mahdollisuus ylläpitää ja uudistaa osaamistaan työuransa aikana.

Helsingin kaupunki haluaa pitää kiinni osaavasta työvoimasta. Alan vetovoimaisuutta on pyrittävä lisäämään, jotta ”sosiaalialalla jo työskentelevät sosiaalityöntekijät saadaan pysymään alalla ja tulevaisuuden työvoima- ja osaamistarpeet turvattua tilanteessa, jossa koulutetun henkilökunnan saatavuus vaihtelee”.

Kehittävät sosiaalityöntekijät olivat uransa alussa hakeutuneet sosiaalityöhön työn konkreettisuuden ja asiakastyön mielekkyyden vuoksi. Asiantuntija- ja kehittämistehtävät toki kiinnostivat heitä, mutta asiakastyöstä ei haluttu etääntyä liiaksi.

Silja Remeksen mukaan alalla puhutaan urakehityksestä vähän. Työntekijät sanovat harvoin ääneen sitä, onko heillä kiinnostusta esimiestehtäviä kohtaan.

– Puhumattomuuteen on vaikuttanut myös se, että kiinnostavia tehtäviä tulee tarjolle harvoin. Tuleva maakuntauudistuskin hämmentää. Kukaan ei voi olla varma, pysytäänkö näissä samoissa tehtävissä eläkeikään asti.

Sosiaalityöntekijöillä on vertikaalisia urakehityksen mahdollisuuksia. Eteneminen johtavaksi sosiaalityöntekijäksi onnistuu. Keskijohtoon nouseminen on vaikeampaa, sillä paikkoja on suhteellisen vähän.

Halusin yhdistää käytännön työn, kehittämisen ja tutkimuksen.

Uramallin seurantaryhmän edustajat eivät anna konkreettisia lupauksia paremmasta urakehityksestä. Realistisempaa on ajatella horisontaalisen urakehityksen suuntaisesti. Uramallikokeilussa työntekijä kehittyy omassa työssään hankkien lisää osaamista. Hän hyödyntää ja jakaa uutta osaamistaan organisaation sisällä.

Määrätietoista ajautumista

Valmistuttuaan sosionomiksi (AMK) Sara Nuotio työskenteli useita vuosia perhekasvattajana lastensuojelulaitoksessa. Hän aloitti sosiaalipolitiikan opinnot töiden ohella ja vaihtoi sosiaalityön pääaineeksi myöhemmin. Nuotio oli välillä perhevapailla ja valmistui kaksi vuotta sitten sosiaalityöntekijäksi.

Opintojensa aikana Nuotio irtisanoutui työstään ryhtyen tekemään sosiaalityön sijaisuuksia. Hän työskenteli kunnan aikuissosiaalityössä pääkaupunkiseudulla ja sairaalan sosiaalityössä Hus:lla. Valmistumisensa jälkeen hän jatkoi töitä Helsingin kaupungilla nuorten sosiaalityössä. Nuotio aloitti virassa samassa paikassa toissasyksynä.

– Halusin yhdistää käytännön työn, kehittämistyön ja tutkimuslähtöisyyden. Sitä kohti olen työssäni edennyt. Osittain olen ajautunut työpaikkoihin, mutta myös määrätietoisesti kokeillut uutta, kokeiluun osallistunut Nuotio pohdiskelee.

Sosiaalityöntekijän ammatti sallii mahdollisuuden suunnata työskentelyä omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Nuotio on nähnyt uramallikokeilun mahdollisuutena kehittyä ammatillisesti ja oppia uusia työnsisältöjä.

– Sote-uudistuskin edellyttää aikuissosiaalityön systemaattista kehittämistä sekä prosessien mallintamista ja kuvaamista. Ylipäätään työskentelyn saattaminen näkyvämmäksi ja paremmin mitattavaksi on tarpeen.

”Sain oppia uusia taitoja”

Sosiaalityöntekijöiden tuli viime keväänä kokeiluun hakiessaan etsiä oman kiinnostuksensa pohjalta kehittämiskohde työstään. He laativat kohteestaan kehittämissuunnitelman, jonka haastatteluun kutsutut sitten esittivät valintaraadille. Kokeiluun haettiin hankkeita, joissa tuotettu informaatio hyödyttäisi mahdollisimman laajaa joukkoa ammattilaisia.

Nuotio lähti kehittämään työskentelyä ennakollisissa lastensuojeluilmoitustapauksissa. Hän oli havainnut työskentelyyn kaivattavan muun muassa selkeämpää rakennetta. Siihen sisältyy paljon haasteellista verkostotyötä ja käytettävissä on vain rajallisesti aikaa.

– Olin huomannut raskausajan olevan otollista aikaa työskennellä tulevien äitien ja isien kanssa. Yleensä he olivat hyvin motivoituneita ottamaan vastaan palveluita ja tekemään elämänmuutoksen, Nuotio selittää.

Kokeilun aikana Nuotio on hoitanut tiimin ennakolliset lastensuojeluilmoitukset ja toiminut konsultaatioapuna tarvittaessa. Uramalliohjelmassa ei tarvitse tuottaa tietoa tieteelliseltä pohjalta, mutta Nuotio valitsi lähestymistavakseen käytäntötutkimuksen. Hän keräsi tietoa tapauksista, taustatekijöistä, verkostoista, työskentelyprosessista ja ‑käytännöistä.

– Olen hyödyntänyt tietoa päivittäessäni Helsingin kaupungin sisäistä ohjetta liittyen työskentelyyn näiden ilmoitusten parissa ja tehnyt prosessikuvauksen. Toivon kuvauksen selkeyttävän työtä ja ohjeen vastaavan yleisimpiin kysymyksiin.

Nuotio on päässyt oppimaan ja kokeilemaan uusia taitoja, kuten kouluttamista ja työskentelyä työryhmissä. Hän on pitänyt oman koulutuksen aikuissosiaalityölle ennakollisista lastensuojeluilmoituksista ja ollut mukana myös Vauvojen osallisuus ‑koulutuksessa.

Markku Tasala

Lähde:
Sorella Karme (2018). Kehittävien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen uramallikokeilusta. Käytäntötutkimus. Helsingin yliopisto (sosiaalitieteiden laitos).