– Ennen sosiaalityöntekijät, -ohjaajat ja etuuskäsittelijät tunsivat asiakkaansa ja heidän elämäntilanteensa. Nyt asiakkaat ovat kasvottoman byrokratian armoilla, sanoo Sari Savikko. Kuva: Rami Marjamäki
Sosiaalityö on rikki, sanoo Sari Savikko. Toimeentulotuen Kela-siirron mukanaan tuoma pompottelu turhauttaa sekä tuen hakijoita että sosiaalityöntekijöitä.
Toimeentulotuen Kela-siirto heikensi asiakkaiden ihmisarvoisen elämän edellytyksiä olennaisesti, sanoo Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät ry:n puheenjohtaja Sari Savikko.
– Ennen sosiaalityöntekijät, ‑ohjaajat ja etuuskäsittelijät tunsivat asiakkaansa ja heidän elämäntilanteensa. Nyt asiakkaat ovat kasvottoman byrokratian armoilla.
Vuoden 2017 alusta alkaen perustoimeentulotukea on haettu kuntien sosiaalitoimistojen sijaan Kelasta, joka suosii vahvasti sähköistä hakemista.
Sosiaalialalla sähköiset palvelut soveltuvat Savikosta parhaiten ohjaamiseen ja neuvontaan. Sosiaalityössä sen sijaan asiakassuhteen syntyminen on keskeistä.
Byrokratia jyräsi ihmisarvoisen elämän.
– Ei kukaan rupea vieraan ihmisen kanssa työskentelemään epämukavuusalueella. Pitkäaikaiset asiakassuhteet edellyttävät kohtaamista ja tutustumista.
Erityisen huolissaan Savikko on kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista, kuten päihde- ja mielenterveysongelmaisista, asunnottomista ja maahanmuuttajista.
Savikon mukaan he eivät aina pysty itse hoitamaan asioitaan. Asunnottomilta puuttuu usein henkilöllisyystodistus, puhelin ja pankkikortti. Maahanmuuttajilla taas voi olla kielellisiä esteitä.
– Yksikin asiakkaani, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa millään kielellä, tuli Kela-siirron jälkeen luokseni ja kysyi, miksei hän enää saa rahaa.
Yhteistyö ei toimi ja se turhauttaa
Puikot heiluvat tasaiseen tahtiin haastattelun lomassa. Savikko poimii tottuneesti silmukat sukkapuikolle ja alkaa neuloa kantapäätä.
– Olen tehnyt käsitöitä pikkutytöstä asti. Neulominen on minulle jokapäiväistä huvia. Sukkia teen ympäri vuoden. Neulominen tarjoaa hyvää vastapainoa työlle.
Savikko työskentelee Tampereen kaupungilla lastensuojelussa. Sitä ennen hän teki lähes 20 vuotta aikuissosiaalityötä.
– Sosiaalityö on rikki. Ala odottaa sote-uudistusta, eikä kukaan oikein halua tehdä mitään ennen sitä. Oikeastaan pitäisi puhua te-uudistuksesta, koska se so on unohdettu siitä kokonaan.
Savikosta on turhauttavaa, kun Kelan ja kuntien keskeiset tietojärjestelmät ja yhteistyö eivät toimi. Kela myös hukkaa liitteitä ja informaatiota, Savikko harmittelee.
– Siitä seuraa asiakkaiden kyykyttämistä ja nöyryyttämistä. Moni hyytyy kahden luukun välille tai kärsii työntekijäväsymyksestä, kun asiat pitää selvittää moneen kertaan.
Kelan virkailija voi esimerkiksi päättää toimeentulotuen perusosan alentamisesta. Hakijalla on oikeus saada suunnitelma toimenpiteistä, joilla perusosan alentaminen poistetaan. Suunnitelman tekeminen kuuluu kuitenkin kunnan sosiaalitoimen tehtäviin, Savikko kertoo.
– Tällaiset puliveivaukset vaarantavat asiakasturvallisuuden. Asiakkaan pitää olla voimakas, aktiivinen ja kykenevä, jotta hän selviää tässä järjestelmässä, ja meidän asiakkaamme eivät yleensä ole sellaisia.
Parhaiten nykyjärjestelmä palvelee Savikon mukaan niitä, joilla on tietotekniset valmiudet ja kykyä toimia tässä yhteiskunnassa. Kaikille diginatiiveillekaan se ei silti sovellu.
– He voivat olla täysin syrjäytyneitä omaan kotiinsa tietokoneensa kanssa ja elää siellä toimeentulotuella vaikka kymmenen vuotta eikä heidän tarvitse nähdä ketään.
Jotain hyvääkin Savikko toimeentulotuen Kela-siirrosta sentään löytää.
– Sähköisissä palveluissa ihmiset eivät leimaannu toimeentulotukiasiakkaiksi, ja Kela kohtelee kaikkia toimeentulotuen hakijoita samalla tavalla.
Perusturvan tason nosto korjaisi monta ongelmaa
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti toukokuussa työryhmän selvittämään toimeentulotukilain uudistamista.
– Se on erittäin hyvä, että työryhmä on olemassa. Ongelma on kuitenkin rakenteellinen. Toimeentulotuesta on tullut monelle pysyvä etuus, koska perustyöttömyysturva ja asumistuki eivät kata kuluja.
Toimeentulotukiasiakkaiden tilanteen korjaaminen vie Savikon mukaan vuosia, jos siihen ylipäätään löytyy poliittista tahtoa.
– Se jo helpottaisi todella paljon meidän urakkaa, jos Kelan tietojärjestelmät saataisiin kuntoon ja saisimme sieltä laskelmat nopeasti.
Ei kukaan rupea vieraan ihmisen kanssa työskentelemään epämukavuusalueella.
Yksi ratkaisu voisi olla myös se, että Kela jalkautuisi sosiaalikeskuksiin, Savikko sanoo.
– Silloin Kelan virkailijat olisivat fyysisesti lähellä, eikä sosiaalityöntekijöiden tarvitsisi roikkua puhelimessa 45 minuutista tuntiin saadakseen Kelasta jonkun kiinni.
Kela-siirto kaventaa Savikon mielestä myös sosiaalityöntekijöiden osaamista.
– Toimeentulotukityö oli todella hieno väline sosiaalityölle, koska se opetti meille, mistä köyhyydessä on kysymys.
Savikko on huolissaan siitä, että alalle tulevat nuoret eivät enää hahmota köyhyyttä eivätkä tunne lainsäädäntöä, koska he eivät käsittele toimeentulotukihakemuksia.
– He eivät tiedä, mitä köyhyys tekee ihmiselle ja perheelle eivätkä he ymmärrä niitä mekanismeja, jotka aiheuttavat köyhyyden tai ylisukupolvisen köyhyyden.
Köyhyyden aluepoliittiset ulottuvuudet ovat Savikon mukaan jääneet viime vuosina sosiaalialalla varjoon. Maaseutu- ja kaupunkiköyhyys ovat hänestä kaksi eri asiaa.
– Maaseudulla monen selviytymistä auttavat marjastus, metsästys ja kalastus sekä edullinen vuokrataso. Nuorten taas on aika toivotonta työllistyä muuttotappioalueilla.
Sosiaalityöntekijät ratkovat sosiaalisia ongelmia
Laillistetut sosiaalityöntekijät ovat Savikosta nyt kaikin puolin ahtaalla, sillä Suomessa professionaalista sosiaalityötä ajetaan hänen mielestään alas.
– Sosiaalityön rakenteita murretaan uusilla ratkaisuilla ja ammattinimikkeillä, jotta työnantajien ei enää tarvitsisi palkata laillistettuja sosiaalityöntekijöitä.
– Me sosiaalityöntekijät olemme ammattilaisia ratkomaan sosiaalisia ongelmia. Se on meidän osaamisalueemme tässä yhteiskunnassa.
Savikko ei niele selitystä, jonka mukaan kaikkien laillistettujen sosiaalityöntekijöiden olisi nyt syytä siirtyä lastensuojeluun, koska siellä on hätä.
– Ei muita sosiaalityön osa-alueita voi ajaa alas lastensuojelun varjolla. Asiakkaat tarvitsevat professionaalista sosiaalityötä kautta koko yhteiskunnan, hän sanoo.
Voisiko Kela jalkautua sosiaalikeskuksiin?
Todellisuudessa työnantajat haluavat Savikon mukaan vain säästää.
– Sosiaalityö tuottaa yhteiskuntarauhaa eikä taloudellista voittoa ja sen tajuaa vasta sitten, jos yhteiskuntarauha menetetään.
Tamperelainen Sari Savikko tuli mukaan ay-toimintaan vajaa kymmenen vuotta sitten, kun kollega tiedusteli hänen kantaansa toimeentulotuen Kela-siirtoon.
– Olen aina kuulunut ammattiliittoon. Se tulee lapsuudenkodistani verenperintönä. Vanhempani olivat duunareita, ja minulla oli yhteiskunnallinen koti.
Ay-asioissa Savikko pitää itseään vanhan liiton edustajana.
– Minun ajattelussani ensimmäisenä tulee aina palkka ja toisena inhimilliset työolosuhteet. Vasta kun ne ovat kunnossa, voimme miettiä, pitäisikö liiton tilaisuuksissa siirtyä syömään kasvisruokaa.
Nykyajassa Savikkoa harmittaa, että ay-henki ja kollegiaalisuus murenevat.
– Kun työnantajat teettävät sosionomeilla sosiaalityöntekijöiden töitä, syntyy eri ammattikuntien välille katkeruutta ja luottamuspulaa.
Alan sisäisistä ongelmista huolimatta Savikko arvostaa sitä, että eri ammattiryhmien edustajat toimivat yhdessä Talentiassa, koska monet intressit ovat yhteneväisiä.
– Julkisuudessa puhutaan aina hoitajien pienistä palkoista. Myös sosionomit ja sosiaalityöntekijät ovat palkkakuopassa.
Sari Savikko
Tamperelainen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät ry:n puheenjohtaja
Syntynyt vuonna 1964 Nurmijärvellä
Sosionomi ja yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta
Lähes 20 vuoden työkokemus aikuissosiaalityöstä lähinnä Keski-Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä
Perheeseen kuuluvat aviomies ja jo aikuinen sijaislapsi
Harrastaa käsitöitä ja lukemista sekä kirpputoreja
