– Olen tyytyväinen Laurea-ammattikorkeakoulussa saamaani koulutukseen ja harjoittelukokemuksiini. Ainoana puutteena pitäisin sitä, olisimme toivoneet opettajiltamme enemmän aikaa keskusteluihin, sanoo Aune Ahonen. Kuva: Jyrki Komulainen
Aune Ahonen työskentelee ensimmäisessä työpaikassaan valmistumisensa jälkeen. Hän kiittelee opintojensa aikaisia työharjoittelujaksoja valmiuksien tarjoamisesta nykyiseen työhönsä.
AuneAhonen valmistui sosionomiksi (AMK) Laurea-ammattikorkeakoulusta viime vuoden joulukuussa. Tikkurilan kampuksella opiskellut Aune pätevöityi syventävien opintojensa aikana lastentarhanopettajaksi. Hän ehti olla työttömänä vain lyhyen aikaa.
− Aloitin työn hakemisen tammikuussa. Hyvät harjoittelukokemukseni kannustivat minua hakemaan johonkin järjestöön töihin, mutta niihin palkataan huonosti vastavalmistuneita, Ahonen sanoo.
Kun hän lähti etsimään avoimia lastentarhanopettajan paikkoja työvoimatoimiston kautta, tärppäsi nopeasti. Helsingin Itä-Pakilassa sijaitsevan päiväkoti Haltian johtaja bongasi Ahosen hakemuksen verkkosivuilta ja soitti pyytääkseen haastatteluun.
Tapaaminen osoittautui kolmen hengen ryhmähaastatteluksi. Kävi ilmi, että tarjolla olikin kaksi vapaata paikkaa yhden sijasta. Pari päivää haastattelun jälkeen Ahonen kuuli tulleensa valituksi.
Ahonen on viihtynyt hyvin työpaikassaan. Hän kertoo oppineensa Laureassa musiikin ja draaman kursseilla runsaasti käytännön tekniikoita käytettäväksi työssä. Ne ovat olleet lasten kanssa harjoitellessa ja työskennellessä todella hyödyllisiä. Musiikki ja draama ovat hyvin luonnollisia ja lapsilähtöisiä työmenetelmiä.
Pari päivää haastattelun jälkeen sain tiedon, että minut valittiin lastentarhanopettajan tehtävään.
− Olen pitänyt musiikkituokioita ja käsitellyt lasten kanssa asioita laulujen kautta. Olemme oppineet eläimistä laulamalla niistä ja liikkumalla niiden tavalla musiikin tahtiin, kertoo nyt 3–5-vuotiaiden ryhmää päiväkodissa ohjaava Ahonen.
Ammatillinen ote opinnoissa
Aune Ahonen piti kolme ja puoli vuotta kestäneissä opinnoissaan eniten työharjoittelusta sekä työelämän kanssa yhteistyössä tehdyistä projekteista ja hankkeista. Hänen mielestään vuosittain toteutetut kolme 10 viikon työharjoittelujaksoa sitoivat opiskelijan ”tosi hyvin suoraan työelämään”.
− Piti olla ammatillinen ote niissä omissa opinnoissakin, kun toimi koko ajan ulkopuolisten kanssa, Ahonen korostaa.
Opintoja aloittaessaan hän oli kuvitellut päätyvänsä lopulta töihin päihde ja mielen terveyspuolelle. Ensimmäinen harjoittelu tapahtuikin päihdetoipujien perustamassa yhteisössä Vantaan A-killassa.
− Kyseessä oli kolmannen sektorin järjestön ylläpitämä matalan kynnyksen paikka kuntoutujille. Sain vapaat kädet olla mukana ihmisten arjessa ja kuunnella heidän kokemuksiaan.
Ahonen on kaksoiskansalainen ja puoliksi yhdysvaltalainen. Toiminnanjohtaja innostui hänen kielitaidostaan ja ehdotti englanninkielen opetusryhmää.
− Se sopi hyvin, koska harjoittelutehtäviini kuuluivat asiakastyön harjoittelu ja asiakkaiden ohjaaminen. Niinpä vedin enkkuryhmää vanhemmille herroille ja rouville. Se oli pitkälle sitä, että mahdollistin heidän välisensä keskustelun.
Opiskelijat toivovat keskustelua
Toisella vuosikurssilla Ahonen valitsi lasten tarhanopettajan opinnot ja syventäviksi opinnoikseen kolmesta vaihtoehdosta ”luovuuden osallisuuden vahvistajana”. Siihen kuuluivat osallistavan musiikin ja draaman kurssit. Ratkaisu oli Ahoselle luonteva. Hän oli soittanut viulua ja laulanut pienestä pitäen. Kuorossa hän laulaa vielä tänäkin päivänä.
− Käytyäni toisen vuoden aikana musiikin ohjaamisen kurssin hakeuduin sen innostamana työharjoitteluun Helsingin Kallion ala-asteen eskariryhmään.
− Siellä pidin musiikkipiirejä, joita itse suunnittelin, ohjasin ja arvioin. Muuten olin eskariryhmän arjessa mukana ylimääräisenä aikuisena.
Kolmannen vuoden harjoittelu tapahtui ammattijärjestö Talentian toimistossa Pasilassa. Ahonen työskenteli opiskelija-asiamiesten alaisuudessa tutustuen samalla muidenkin työntekijöiden työhön ja toimenkuvaan.
Ahonen on tyytyväinen harjoittelukokemuksiinsa ja Laureassa saamansa koulutukseen. Hän mainitsee kuitenkin yhden puutteen. Opiskelijat olisivat toivoneet opettajiltaan enemmän aikaa keskusteluun ja palautteen tarjoamiseen.
Valmistuneen oli helppo tulla Haltialan päiväkotiin töihin.
− Paljon tehtiin hankkeita ja kirjoitettiin raportteja, mutta siihen se usein jäi. Erityisesti ensimmäisen vuoden perusopintojen aikana olisin halunnut keskustella työhön liittyvistä normeista ja tulevaisuuden haasteista.
Työyhteisön hyvä henki
Ahonen kehuu nykyisen työyhteisönsä hyvää henkeä. Päiväkoti Haltiassa on vajaat 70 lasta ja päiväkodin johtajan lisäksi 11 työntekijää. Samaan varhaiskasvatusyksikköön kuuluu toinenkin päiväkoti, missä taas on 130 lasta.
− Valmistuneen oli helppo tulla tänne. Toisena työpäivänä minut jo lykättiin soittamaan pianoa. Täällä halutaan vahvistaa jokaisen työntekijän osaamista.
− Kun alussa olin lapsille uusi aikuinen enkä tuntenut joidenkin lasten kanssa sovellettavia työtapoja, saattoi olla hankalaa saada otetta lapseen. Toiset tulivat heti apuun ja yhdessä niistä tilanteista selvittiin.
Työyhteisöön kuuluu lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia. Lastentarhanopettajista osa on Ahosen lailla sosionomi (AMK) opintojen kautta valmistuneita, mutta osalla on yliopistossa suoritettu kandidaatin tai maisterin tutkinto. Useimmat lastenhoitajat ovat opiskelleet lähihoitajiksi.
– En ole itse kokenut niin, että lastentarhanopettajan tutkintoja arvostettaisiin työmarkkinoilla eri tavalla. Molempia ammattilaisia tarvitaan. Yliopistossa teoreettinen pohja on toki vahvempi, mutta sosionomi (AMK) opinnoissa ymmärretään laajasti perheen ja lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitys.
