Haastavaan kasvatustilanteeseen empatiaa ja lämmintä syliä

Kukaan lapsi ei käyttäydy tahallaan hankalasti, sillä kaikilla ihmisillä on primitiivinen tarve kuulua ryhmään. Lapsen hankala käyttäytyminen johtuu siitä, että hän vasta harjoittelee sosiaalis-emotionaalisia taitoja, painottaa kasvatuskouluttaja Liisa Ahonen.

Liisa Ahoselta ilmestyi tänä vuonna kirja Haastavat kasvatustilanteet. Hän on myös kasvatustieteiden tohtori ja kouluttaa päätoimisesti ammattikasvattajia ja vanhempia. Työskennellessään aikaisemmin opetustehtävissä esi- ja alakouluissa häntä kiinnostivat erityisesti lapset, joilla oli haasteita käyttäytymisen ja tunteiden säätelyssä.

− Valitettavan usein nämä lapset ovat vähiten ymmärrettyjä, Ahonen sanoo.

Lasten vuorovaikutustaitoihin vaikuttavat Ahosen mukaan voimakkaasti heidän sosiaaliset ja emotionaaliset taitonsa. Jokainen lapsi tarvitsee aikuisen tukea tunteidensa ja käyttäytymisensä säätelyyn, ja jotkut lapset tarvitsevat sitä enemmän. Tuen tarpeen syynä voivat olla temperamenttipiirteet.

Lapsi voi esimerkiksi reagoida muutoksiin ja yllättäviin tilanteisiin hyvin voimakkaasti. Taustalla saattavat olla neurologiset piirteet kuten autismin kirjo tai ADHD. Sosiaalis-emotionaalista tuen tarvetta voivat aiheuttaa lisäksi traumaattiset kokemukset tai se, että lapsi on jäänyt kotona vaille turvallista vuorovaikutusta.

Jos kasvatustilanne on haastava, ei vika ole lapsessa, vaan pulma on yleensä vuorovaikutuksessa.

− Meidän pitäisi muuttaa kasvatuskäytänteitämme siten, että ne toimivat erilaisten lasten kanssa eri tilanteissa työskennellessä, Ahonen muistuttaa.

Rauhoita voimakas tunnetila

Haastavassa kasvatustilanteessa lapsi saattaa käyttäytyä aggressiivisesti, uhmakkaasti tai ylivilkkaasti. Hän voi saada voimakkaan itkukohtauksen tai tunteenpurkauksen tai vetäytyä itseensä ja sulkeutua sosiaaliselta kanssakäymiseltä.

− Kaikkein tärkeintä siinä hetkessä on, että aikuinen kohtaa lapsen niin lämpimästi kuin mahdollista ja vastaa hänen voimakkaisiin tunteisiinsa ensimmäisenä empatialla.

Jos kasvatustilanne on haastava, ei vika ole lapsessa, vaan vuorovaikutuksessa.

Voimakkaan tunteen varaan joutuminen on Ahosen mukaan kuin hermoston kaappaustila: valot ovat päällä mutta kukaan ei ole ohjaamossa. Tällöin ei auta järkipuhe. Lasta ei kannata käskeä, eikä vedota sääntöihin tai tuttuihin toimintakäytäntöihin, eikä puuttua suoraan lapsen käyttäytymiseen, sillä se saattaa hankaloittaa tilannetta entisestään.

Empatian tehtävänä on ottaa vastaan ja rauhoittaa voimakas tunne, jolloin päästään myöhemmin keskustelemaan.

− Se toimii voimakkaaseen tunteeseen samoin kuin vesi tulipaloon.

Empatia viestii lapselle, että hän on arvokas ja hänet hyväksytään, vaikka ei hyväksyttäisi hänen tekoaan, kuten esimerkiksi sylkemistä tai kiroilua. Jos lapsi haluaa, otetaan hänet syliin. Jos lapsi ei halua, että häntä kosketaan, pysytään siitä huolimatta samassa tilassa.

Empatia ei vaadi sanoja. Aluksi voi olla hiljaa ja rauhassa. Kun lapsi kestää puhetta, voidaan rauhoittavasti alkaa jutella. Alle kolmevuotiaiden lasten kanssa keskustelut käydään suoraan tilanteessa, ja ne ovat paljon konkreettisempia kuin keskustelut vanhempien lasten kanssa.

Käy läpi tilanne kuvien avulla

Kun tunnetila alkaa laskea ja lapsi alkaa olla kosketuksissa omaan itseensä, voidaan hetken aikaa jutella ihan muista asioista tai voidaan käydä välipalalla. Tarkoituksena on varmistaa, että lapsi on riittävän rauhallinen keskustelemaan tilanteesta.

Tämän jälkeen käydään lapsen kanssa hänen kehitystasonsa huomioiden kasvatuskeskustelu. Keskustellaan rauhallisesti siitä, mitä tapahtui, mitä lapsi teki, mitä siitä seurasi, miten siinä tilanteessa olisi pitänyt toimia ja miten jatkossa toimitaan. Näin lapsi oppii sosiaalis-emotionaalisia taitoja, ja samalla aikuinen tukee hänen moraalikehitystään.

Lapsi tarvitsee aikuisen tukea tunteidensa ja käyttäytymisensä säätelyyn.

Ahonen neuvoo käyttämään keskustelussa apuna kuvia, sillä joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa 80 prosenttia puhutusta kielestä menee lapselta ohi.

− Tilanne voidaan piirtää vaikka tikku-ukkosarjakuvilla, mitä tapahtui ja miten pitäisi jatkossa toimia.

Itsesäätelytaitoon liittyy Ahosesta tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn lisäksi myös erittäin keskeisesti kyky säädellä kognitioitaan, kuten esimerkiksi tarkkaavaisuutta ja työmuistia.

Itsesäätelytaidot ovat yhteydessä aivojen kehittymiseen, ja niiltä osin ne kehittyvät noin 25 ikävuoteen asti. Toisilla lapsilla kyky tarkkaavaisuuden säätelyyn kehittyy aikaisemmin kuin toisilla. Taustalla voivat vaikuttaa muun muassa temperamenttipiirteet. Esimerkiksi aktiivisuuden taso on toisilla lapsilla huomattavasti korkeampi kuin toisilla.

− Meidän ei saisi toteuttaa laumapedagogiikkaa, jossa ohjattua toimintaa suunnitellessamme odotamme, että kaikki osallistuvat toimintaan samalla tavalla ja kaikille on tismalleen samat tavoitteet.

Jos lapsi on esimerkiksi hyvin vilkas, hänelle järjestetään mahdollisuus osallistua toimintaan aktiivisesti, ettei hänen tarvitsisi istua hiljaa paikoillaan pitkiä aikoja.

Lapsilla, joilla on runsaasti tuen tarvetta sosiaalis-emotionaalissa taidoissa, on suurempi riski tulevaisuudessa ajautua moniin ikäviin tilanteisiin: päihteiden väärinkäyttöön, rikoskierteeseen tai syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

− Tutkimusten mukaan kuitenkin lämmin suhde ammattikasvattajaan on merkittävä suojaava tekijä. Tästä syystä lämpimän kasvattaja-lapsi-suhteen luominen on äärimmäisen tärkeää paitsi inhimillisesti, myös taloudellisesti.

Kannusta – älä painosta

Jos lapsi on voimakkaasti vetäytyvä ja häneen on vaikea saada kontaktia ryhmätilanteessa, kannattaa arjesta nipistää pieniä kahdenkeskisiä hetkiä lapsen kanssa. Tällainen lapsi hyötyy kannustuksesta, mutta kärsii painostuksesta.

− Lapsen voi antaa seurata ryhmän toimintaa sivusta vaikka ensimmäisen viikon ajan. Sitten hänet ohjataan hiljalleen aikuisen tukemana yhteiseen toimintaan.

Pienryhmätoiminnasta on hyötyä kaikille lapsille, joilla on sosiaalis-emotionaalisen tuen tarvetta, sillä pienessä ja turvallisessa ryhmässä he uskaltavat ilmaista itsensä hyväksi kokemallaan tavalla.

− Pienryhmässäkin on tärkeä muistaa se, ettei kaikkien tarvitse puhua yhtä paljon, vaan että jokainen saa sanoa oman tärkeän asiansa ääneen silloin, kun kokee siihen tarvetta.

Kahdenkeskisen ajan ottaminen helpottaa lämpimän suhteen luomista lapseen, joka tarvitsee paljon tukea sosiaalis-emotionaalisiin taitoihinsa. Kahdenkeskisessä tilanteessa kasvattaja näkee lapsessa helpommin myönteisiä piirteitä, jotka saattavat ryhmätilanteessa jäädä huomaamatta. Myös lapsi voi nähdä kasvattajassa muutakin kuin häntä komentavan tai kieltävän aikuisen.

Lisälukemista: Kasvustuo-verkkosivu,

− Tärkeää tässä on kielteisen kehän katkaiseminen ja sen ymmärtäminen, että kukaan lapsi ei käyttäydy hankalasti tahallaan.

Liisa Ahonen pitää koulutuksia eri puolella Suomea. Ylivoimaisesti suosituin teema on haastavat kasvatustilanteet. Aiheeseen on Ahosen mukaan kovasti kysyntää, koska haastavat kasvatustilanteet kuormittavat eniten ammattikasvattajia heidän työssään ja tarve käytännönläheiseen koulutukseen on suuri.

Koulutusten pääpaino on ajatuksessa, että lasta ei aleta muuttaa, jotta hän sopeutuisi vallitsevaan ryhmään. Sen sijaan aletaan muuttaa ryhmän ja aikuisen toimintakäytäntöjä siten, että ne soveltuisivat vastaamaan erilaisten lasten erilaisia tarpeita.

Kasvatustilanteita käydään läpi yksityiskohtaisesti konkreettisin esimerkein.

− Uudessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissakin korostetaan, että lasten yksittäisten taitojen arvioimisen sijaan meidän tulee arvioida pedagogiikkaa, vuorovaikutusta ja toimintakulttuuria, Liisa Ahonen muistuttaa.

Iita Kettunen

Liisa Ahonen (2017): Haastavat kasvatustilanteet. PS-kustannus.