Wilma Yli-Hakula ja Sara Leppänen kertovat, että opiskelijat tarvitsevat opiskelijoille suunnattuja tapahtumia. Kuva: Johanna Kokkola
Keski-Suomen sosiaalialan opiskelijat verkostoituvat ja luovat yhteisöllisyyttä get together -tapahtumillaan.
Jyväskyläläisen kuppilan takahuoneessa on loossien pöydille levitetty haalarimerkkejä ja ompelutarvikkeita. Isommalla pöydällä on esillä myös Talentian esitteitä, tarroja ja kyniä.
Pikkuhiljaa paikalle valuu sosiaalialan opiskelijoita kasseineen. Haalarien ehostusilta on Talentia Keski-Suomen opiskelijatyöryhmän järjestämä.
Kaikki alkoi siitä, kun opiskelijatyöryhmässä pohdittiin, miten toimintaan saataisiin mukaan myös sosionomeiksi ja kuntoutusohjaajiksi opiskelevia Jyväskylän ammattikorkeakoulun puolelta.
– Järjestimme hengailutapahtuman ja sitten taideillan, jolloin piirrettiin. Ne olivat niin suosittuja, että päätimme jatkaa samantyyppisiä toiminnallisia get together -tapahtumia, kertoo Wilma Yli-Hakula, joka opiskelee neljättä vuotta sosiaalityötä Jyväskylän yliopistossa. Hän on ollut mukana opiskelijatyöryhmässä yhtä kauan.
– Tavoitteenamme oli luoda mahdollisimman matalan kynnyksen tapahtuma, jossa tapaisimme jo nyt niitä tulevia sosiaalialan ammattilaisia, joiden kanssa tulemme tekemään töitä.
Talentia Keski-Suomen hallituksen alaiseen opiskelijatyöryhmään kuuluu tällä hetkellä Yli-Hakulan lisäksi 14 muuta opiskelijaa eri vuosikursseilta.
Tärkeä kanava sosiaalisen elämän pariin.
Yli-Hakula luonnehtii itseään järjestöihmiseksi. Hän on jo ehtinyt edetä Talentia Keski-Suomen hallituksen jäseneksi sekä olla perustamassa sosiaalityön opiskelijoille omaa ainejärjestöä, Interventiota.
– Järjestötyö on elämäntapa ja hyvää vastapainoa opiskeluille. Järjestämme myös muun muassa hyvinvointitapahtumia sekä työelämätapahtumia, joissa esitellään mahdollisia harjoittelupaikkoja. Tapahtumien järjestäminen on itsessään hyvää työkokemusta.
Järjestötoiminta ja tapahtumat ovat Yli-Hakulalle tärkeitä – niin sosiaalisten suhteiden kuin vertaistuenkin vuoksi.
– Maisteriopinnoissa on yllättävän vähän läsnäolokursseja. Puhumme opiskeluista, harjoitteluista ja työpaikoista. Opiskelijatyöryhmän kanssa tapaamme kerran kuussa, ja meistä tulee läheisiä. Siellä voi purkaa ja saada tukea, jos on ollut töissä tai opiskeluissa raskasta.
Liittoon kuuluminen on tärkeää
Opiskelijatyöryhmä nostaa myös esille julkisuuteen opiskelijoille tärkeitä teemoja esimerkiksi mielipidekirjoituksilla. Lisäksi he pyrkivät hankkimaan uusia jäseniä Talentialle.
– Olemme esillä monenlaisissa tapahtumissa, varsinkin fuksiviikoilla, kun uudet opiskelijat aloittavat. Ammattijärjestön toiminta saattaa jäädä etäiseksi, ellei tule mukaan jo opiskelijana. Yritämme korostaa heille: hei tämä on tärkeä juttu! On tärkeää kuulua liittoon.
Talentia Keski-Suomi käyttää opiskelijatoimintaansa merkittävän summan.
– Saamme toimia melko itsenäisesti, mutta hallitus on koko ajan kartalla tekemisistämme. Vastaavasti tuomme hallituksen kokouksiin myös opiskelijoiden näkökulmaa.
Yli-Hakula kaivaa kassistaan opiskelijahaalarinsa. Talentia on hyvin edustettuna haalarin takareidessä usean merkin voimin. Talentia Keski-Suomen omassa merkissä vakuutetaan: SOS? Don´t worry, I´m a professional.
– Odotin innolla opiskelijahaalarin saamista. Se vahvisti opiskelijaidentiteettiäni: nyt olen korkeakouluopiskelija. Merkkien kerääminen haalareihin on muistojen tallentamista. Useimmilla niistä on joku merkitys, esimerkiksi tapahtumista, joissa olin mukana.
Erityisen muistorikas Yli-Hakulalle on ”Vaburutto survivor 22” -merkki. Sen kuvana on ruttoepidemian aikaisten lääkärien käyttämää pitkänokkainen suojamaski, niin sanottu ruttomaski.
– Vappuna 2022 pääsimme ensimmäistä kertaa koronavuosien jälkeen juhlimaan kunnon opiskelijavappua. Heti sen jälkeen Jyväskylässä kiersi joku järkyttävä influenssa. Olin viikon tosi kipeänä, kuten moni muukin. Tilasin merkin muistoksi siitä.
Yli-Hakula kaivaa esiin seuraavan haalariin ommeltavan merkkinsä. Se kuuluu osaksi Talentian haalarimerkkien palapeliä.
– Kun ottaa merkistä taustakankaan pois, siitä tulee ohuempi ja helpompi ommella.
Yhteistyö luo ymmärrystä
Paikalla alkaa jo olla lähes parikymmentä opiskelijaa, mikä on tyypillinen määrä. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa sosionomiksi neljättä vuotta opiskeleva Sara Leppänen saapuu paikalle hieman hengästyneenä suoraan työharjoittelusta nuorten taidetyöpajalta.
Leppänen on tällä hetkellä ainoa ammattikorkeakoulun edustaja opiskelijatyöryhmässä, nyt toista vuottaan.
– On hyvä päästä verkostoitumaan yliopistopuolen ihmisten kanssa jo nyt, kun kuitenkin kentällä teemme tiivistä yhteistyötä. Samalla opin, miltä ala näyttää sosiaalityöntekijöiden kulmasta. Se tuo syvällisempää ymmärrystä yhteistyöhön.
Opiskelijatoiminnan kautta ammatti-identiteetti vahvistuu.
Wilma Yli-Hakulasta on ollut mielenkiintoista kuulla, millaisia opintoja sosionomeilla on.
– Haluamme ymmärtää työelämää varten, mitä heidän osaamisensa on ja mitä meidän.
Leppänen kaivaa kassistaan pinon haalarimerkkejä ja naurahtaa.
– Kahdeksankymmentä prosenttia merkeistä ompelematta. Kannattaisi heti ommella kiinni, hän suosittelee.
– Joo, se käy nopeammin harvoin pistoin, huikkaa Yli-Hakula nauraen.
Tavoitteena on tänä iltana ommella paikoilleen vähintään viisi.
– Haalarit on yksi asioista, joita eniten odotin opiskelemaan lähtiessäni. Minulle ne symboloivat yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Kun on haalarit, on osa opiskelijayhteisöä. Haalarit päällä tunnen ammattiylpeyttä, sanoo Leppänen.
Siitä Yli-Hakula muistaa, että ensimmäiset ammattikorkeakoulun opiskelijat saatiin mukaan tapahtumiin juuri haalareiden avulla.
– Olin opiskelijakaverini kanssa jossakin tapahtumassa ja huomasimme sosionomien haalarit. Kutsuimme heidät mukaan.
Ammatilliset keskustelut tärkeitä
Haalareiden käytössä on kirjoittamattomia sääntöjä, kuten että ne saa pestä vain päälle puettuna, esimerkiksi kastautumalla järvessä.
Haalaria harvoin pidetään päällä kokonaan, vaan se solmitaan vyötärölle siten, että selän ainejärjestömerkki jää näkyviin. Haalaria käytetään opiskelijatapahtumissa, kuten sitseissä ja vappuna.
– On kivaa, kun voi laittaa haalarit eikä tarvitse miettiä, mitkä housut laittaisi ja tunnistaa heti oman alansa opiskelijat, Yli-Hakula sanoo.
Leppänen löysi mukaan opiskelijatyöryhmään ”sossusitsien” kautta.
– Muutin kaupunkiin korona-aikana ja ryhmäytyminen oli mitä oli. Oli hieman yllätys, että opiskelut olivatkin kokonaan monimuoto-opintoina. Tämä on ollut tärkeä kanava päästä kotoa sosiaalisen elämän pariin.
Molemmille tärkeitä ovat myös omaan alaan liittyvät ammatilliset keskustelut niin tapahtumissa kuin työryhmässäkin – ja sen myötä ammatti-identiteetin vahvistuminen.
– On hienoa päästä peilaamaan asioita oman alan ihmisten kanssa. Ennen työryhmätyötä itselläni ei oikeastaan vielä ollut ammatti-identiteettiä, sanoo Leppänen.
Wilma Yli-Hakula aikoo jatkaa Talentian paikallisyhdistyksen aktiivina myös valmistumisensa jälkeen.
Hänen opiskelunsa ovat siinä vaiheessa, että hän on kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijän sijaisena ja on jo sijaistanut puolen vuoden pätkän. Lastensuojelu on hänen intohimonsa.
Myös Sara Leppänen suuntautuu lastensuojeluun sekä perhetyöhön, mutta muutkin vaihtoehdot ovat auki.
Seuraa somessa: @ksopiskelijatalentit
Kuinka saada opiskelijoita mukaan toimintaan – Saran ja Wilman vinkit
Opiskelijat tarvitsevat opiskelijoille suunnattuja tapahtumia.
Kun saa innostettua muutamankin aktiivisen mukaan, tapahtuu lumipalloefekti ja muitakin tulee.
Kannattaa mennä sinne, missä opiskelijat liikkuvat, esimerkiksi fuksiviikon tapahtumiin.
Alueyhdistysten kannattaa panostaa opiskelijatyöhön myös rahallisesti.
