– Etsivässä vanhustyössä toimivat voivat kätevästi verkostoitua ylläpitämässämme Facebook-ryhmässä, kertoo Valli ry:n suunnittelija Päivi Tiittula. Kuva: Jyrki Komulainen
Etsivää työtä on tehty järjestöissä ja diakoniatyössä aina. Nyt ikääntyneiden määrän ja kotona asumisen lisäännyttyä tarvitaan etsivää vanhustyötä ja sen tekijöille yhteisiä foorumeita verkostoitua ja kehittää työtä.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Valli ry:n suunnittelija Päivi Tiittula tukee Vallin Etsivän vanhustyön verkostokeskuksessa etsivän työn tekijöitä ja kehittäjiä. Työlle on STEA-rahoitus.
– Etsivää vanhustyötä tehdään hajallaan 1–2 työntekijän tiimeissä niin kunnissa kuin järjestöissä ja seurakunnissa. Kokemusten vaihdolle on valtavasti tarvetta, sillä tällainen työote on vanhustyössä yhä uutta, kertoo Päivi Tiittula.
– Järjestämissämme koulutuksissakin jätämme osanottajille aina sovitun ohjelman lisäksi aikaa keskustelulle, yhteiskehittämiselle ja koulutuksen annin peilailuun oman työarjen näkökulmasta.
Vanhustyö vei mennessään
Päivi Tiittula on pitkän linjan vanhustyön ammattilainen. Ensimmäiseltä pohjakoulutukseltaan hän on sosiaaliohjaaja. Myöhemmin hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi sosiaaligerontologiasta ja on työskennellyt ikääntyvien palveluiden parissa kehittäjänä ja johtotehtävissä.
– Työurani alkuvuosina olin perustamassa dementiayksikköä, ja oma ala löytyi silloin.
Ikääntyvien palveluiden kenttätyössä toimiessaan Tiittula havaitsi, ettei vanhusten palveluissa suunta ole kovin hyvä.
– Vanhuksia on paljon, ja kohta heitä on valtavasti. Palveluissa toimitaan vahvasti korjaavien palveluiden puolella eikä matalan kynnyksen ja ennakoivien palveluiden merkitystä nähdä. Järjestöjenkin osaaminen ja voimavarat ovat yhä alihyödynnettyä.
Meillä on kokemuksia siitä, että ikääntyviä tipahtaa palveluista.
Päivi Tiittulasta meillä on nykytilanteessa vahva tilaus etsivälle vanhustyölle. Sen tavoite on, että ikääntyvät ihmiset löytäisivät ajoissa – tai heidät löydetään niiden palveluiden ja tuen piiriin, joita he esimerkiksi omaishoitajina, leskeksi jäätyään tai vaikkapa juuri eläkeiän kynnyksellä työttömyyden sattuessa tarvitsisivat, eivätkä vaikeudet ennätä syventyä.
– Meillä on kokemuksia siitä, että ikääntyviä tipahtaa palveluista. Kaikesta tarjonnasta ei tiedetä tai niiden piiriin ei haluta ennakkokäsitysten vuoksi tai palveluiden digitaalisuus tulee esteeksi. Helpoiten osataan hakeutua terveyskeskukseen, silloinkin kun avuntarpeen syyt ovat sosiaaliset.
– Etsivässä vanhustyössä on kyse sekä inhimillisesti että kustannusten näkökulmasta isosta asiasta, jos pystymme varhaisen tuen keinoin tukemaan ikääntyvien toimintakykyä ja siirtämään raskaampia palveluita tai laitosasumisen aloittamista muutamilla vuosilla eteenpäin.
Tehdään yhdessä!
Työssään Päivi Tiittula toimii verkostojen ja yhteistyön mahdollisuuksien vauhdittajana, jotta etsivän vanhustyön tekijät saisivat tukea työlleen ja hyötyisivät aidosta yhteistyöstä.
Yhdeksi hyväksi yhteistyön muodoksi ovat osoittautuneet verkostotyöpajat, joita on järjestetty kahtena vuonna ja tänä vuonna työpajoja on tehty yhteistyössä Kirkkopalveluiden IkäArvokas-hankkeen kanssa. Vuonna 2018 perustetut verkostotyöpajat jäivät toimimaan itsenäisesti.
Verkostotyöstä puhutaan paljon, mutta sen tekeminen ei ole itsestään selvää, sanoo Tiittula.
– Esimerkiksi järjestökentällä kilpaillaan rahoituksesta, ja se tuo jännitteitä aidolle yhteistyölle. Ajatuksemme on kannustaa verkostoitumaan ja toimimaan win–win-ajatuksella: yhteistyölle annetaan yhtä paljon kuin siitä saadaan.
– Etsivää työtä ei voi tehdä yksin. Jotta ikääntyvien monet avun tarpeet tulevat huomatuksi ja vastatuksi tarvitaan useita tekijöitä ja monenlaista osaamista. Vain näin ikääntyvä ihminen saa avun, joka tukee häntä parhaiten.
