Työntekijät kokevat, että priorisointi jää yksittäisen työntekijän vastuulle, kun asiasta ei ole yhdessä sovittu. Toiset haluaisivat ylhäältä päin annetut selkeät ohjeet, toiset taas toivoisivat, että työyhteisössä luodaan yhteiset priorisointiperiaatteet, toteavat Petteri ja Riikka Niemi. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Terveydenhuollossa priorisointikeskustelulla on pitkä historia, mutta sosiaalihuollossa priorisoinnista on puhuttu vielä vähän. Olisiko aika luoda yhteiset näkemykset priorisoinnista nyt, kun palvelut tuotetaan yhteisissä organisaatioissa?
Arkkiatri Risto Pelkonen esitti terveysfoorumissa vuonna 2021 toiveen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisestä kansallisesta priorisointikeskustelusta. Työ sosiaali- ja terveysministeriössä on aloitettu.
Tavoitteena on saada sosiaali- ja terveydenhuoltoon yleiset priorisoinnin periaatteet, jotka ovat avoimesti kaikkien tiedossa ja joihin voidaan nojata päätöksenteossa. Voimavarat tulisi kohdentaa niin, että kokonaisuutena saadaan aikaan mahdollisimman paljon hyvinvointia ja terveyttä ja käytettävissä olevat resurssit käytetään vaikuttavasti ihmisten välistä tasa-arvoa lisäten.
Priorisointia paljon tutkinut yliopistolehtori Petteri Niemi Jyväskylän yliopistosta toteaa, että sosiaalihuollon priorisointikäytännöstä ei ole tuoretta eikä riittävän kattavaa tietoa. Priorisointia tapahtuu enemmän ja vähemmän tietoisesti valtakunnallisella makrotasolla, hyvinvointialueiden, kuntien ja organisaatioiden mesotasoilla sekä asiakastyön mikrotasolla.
– Kaikilla näillä tasoilla on tärkeää keskustella priorisoinnista. Juuri tällä hetkellä erityisen ajankohtaista on, että valtionhallinnon tasolla tehdään yhteisiä linjauksia priorisoinnin suhteen ja että hyvinvointialueet keskustelevat priorisoinnin periaatteista keskenään, vaihtaen kokemuksia.
–Asiakastyössä on tärkeää, ettei kukaan sosiaalialan ammattilainen jää yksin painimaan vaikeiden priorisointiongelmien kanssa. Sekä periaatteista että yksittäisistä tapauksista täytyy keskustella työyhteisössä säännöllisesti, sanoo Niemi.
– Ihanteellista olisi, että priorisoinnista puhuttaisiin työryhmissä ja myös johtoportaan, poliittisten päättäjien ja asiakkaiden kanssa.
Petteri Niemi ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen yliopistonopettaja, erikoissosiaalityöntekijä Riikka Niemi valmistelevat kirjaa priorisoinnista sosiaalihuollossa. Kirjoittajatiimissä yhdistyy filosofinen ymmärrys ja sosiaalityön tuntemus.
– Priorisointikeskustelussa on tärkeää, että keskustelijat voivat tukeutua etiikkaan ja tutkittuun tietoon. Esimerkiksi tieto palvelujen todellisesta vaikutuksesta hyvinvointiin on aivan olennainen priorisoinnissa, toteaa Petteri Niemi.
Priorisointi ymmärretään usein kapeasti vain kiireellisten asioiden hoitamiseksi.
Kirja tarjoaa ajantasaista tietoa priorisoinnista, ja siinä raportoidaan kahden empiirisen tutkimuksen tulokset. Ensimmäinen niistä on haastattelututkimus, jossa vastaajina oli sosiaalialan päättäjiä eri tasoilla alkaen pienestä kunnasta ja päättyen sosiaali- ja terveysministeriöön. Toinen oli kuluvan vuoden alussa toteutettu Talentian jäsenille suunnattu kyselytutkimus, jossa kysyttiin priorisoinnin käytännöistä ja sen ongelmista, työntekijöiden liikkumavarasta ja toiveista priorisoinnin suhteen.
– Kyselyyn tuli paljon odottamaamme enemmän vastauksia, mikä osoittaa, että priorisointi on mitä ajankohtaisin teema myös asiakastyössä. Yleisesti ottaen sekä haastatellut kuntapäättäjät että Talentian kyselyyn vastanneet jäsenet kokivat priorisoinnin vaikeaksi teemaksi, josta ei keskustella tarpeeksi, Riikka Niemi jatkaa.
Ammattilaiset käyttävät päivittäin suurta priorisointivaltaa
Sosiaalihuollossa priorisointi tapahtuu useimmiten suhteessa lainsäädäntöön. Vähemmän priorisoidaan menetelmiä, mihin selittää se, että sosiaalipalveluiden vaikuttavuustutkimus on vielä nuorta verrattuna esimerkiksi terveydenhuollon Käypä hoito -suosituksiin.
Sosiaalihuollossa priorisointi on konkreettisimmillaan oman työn aikatauluttamista: mitkä asiat on hoidettava heti, keiden asia voi odottaa. Subjektiiviset oikeudet edellyttävät, että asiakas saa palvelunsa. Monille palveluille on säädetty aikarajat, joiden puitteissa palveluntarve on arvioitava ja palvelua tarjottava.
Kyselyn vastausten perusteella sosiaalityöntekijöillä ja sosiaaliohjaajilla on mahdollisuuksia vaikuttaa aikatauluunsa, mutta työtä on liikaa ja siksi asioihin ei aina päästä tarttumaan suunnitelmallisesti ja oikea-aikaisesti.
–Mielestäni tämä osoittaa sen, että asiakastyön ammattilaiset käyttävät jokapäiväisessä työssään huomattavan suurta priorisointivaltaa. On erittäin tärkeää tutkia, millä perusteilla työntekijät priorisointivalintoja tekevät, toteaa Riikka Niemi.
Organisaation tavat ja käytänteet sekä joidenkin asiakkaiden äänekkyys voivat tuottaa vinoumia priorisoinnissa. Poliittisessa priorisointikeskustelussa vinoumia synnyttää se, että ihmiset arvostavat korkeimmalle palvelut, joista heillä on kokemusta ja sitä kautta ymmärrystä.
– Kaikilla poliittisilla päättäjillä on kokemusta terveyspalveluista, vain osalla sosiaalipalveluista. Siksi sosiaalialan ammattilaisten pelko sosiaalihuollon jäämisestä priorisoinnissa alakynteen terveydenhuoltoon nähden ei ole perusteeton, toteaa Riikka Niemi.
Päätökset pystyttävä perustelemaan
Etiikan huomioiminen priorisoinnissa edellyttää, että työntekijä arvioi ratkaisuvaihtoehtoja etiikan näkökulmasta riittävän syvällisesti ja monipuolisesti. Keskeisiä arvoja priorisoinnissa ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja itsemäärääminen. Olennaista on myös ratkaisuvaihtoehtojen hyvinvointivaikutusten arviointi. Lisäksi päätöksentekijän tulisi kyetä perustelemaan päätöksensä selkeästi ja myös nukkumaan yönsä hyvin.
– Jotta voi arvioida, miten etiikan moninaiset näkökulmat toteutuvat kussakin vaihtoehdossa, olisi syytä tuntea niistä käydyt filosofiset keskustelut pääpiirteissään. Käsitteiden intuitiivinen ”musta-tuntuu” -soveltaminen voi osua oikeaan, mutta myös mennä pahasti pieleen. Juuri tähän pyrimme tarjoamaan välineitä tekeillä olevassa kirjassamme, Petteri Niemi korostaa.
– Etiikan näkökulmasta keskeinen tosiasia on, että ihminen on biologisesti poikkeuksellisen sosiaalinen laji. Yksi sosiaalialan tärkeimmistä tehtävistä, ellei se juuri se tärkein, on edistää asiakkaiden integroitumista johonkin itselleen sopivaan terveeseen paikalliseen yhteisöön ja yhteiskuntaan yleensä. Vain jos lähiyhteisön ihmiset välittävät sinusta ja arvostavat sinua, välität ja arvostat myös itseäsi. Arvostusta tuottaa tyypillisesti työ, mutta vapailla työmarkkinoilla työllistyminen ei ole välttämättä mahdollista kaikille sosiaalialan asiakkaille. Toisentyyppisiäkin mahdollisuuksia hyödylliselle toiminnalle löytyy.
Priorisoinnin tarkoitus ei ole säästää kustannuksissa.
Itsemääräämisoikeuden osalta on tärkeää huomata sen suhteellisuus ja sosiaaliset edellytykset. Täydellisen itsemääräävä ihminen olisi myös täydellisen yksinäinen erakko, joka elää yhteiskunnan ulkopuolella. Ja vain jos toiset ihmiset kunnioittavat itsemääräämistäsi ja antavat sille tilaa, luotat myös itse omaan itsemääräämisen kykyysi ja sen on mahdollista kehittyä. Välittäminen ja rakastaminen, arvostus ja kunnioitus ovat niin kutsutun tunnustussuhdeteorian keskeisiä käsitteitä.
Petteri ja Riikka Niemi arvioivat, että tällä hetkellä paras malli eettiseen päätöksentekoon konkreettisissa päätöksentekotilanteissa on Henriikka ja Arto Mustajoen malli, tosin hieman täydennettynä. Lisäksi priorisointiin suoraan liittyen lääketieteen tutkimuksessa on kehitetty Kokonaiset elämät tasapainossa -malli, jonka keskeinen ajatus on, että priorisoidaan sellaiset palvelut, jotka tuottavat mahdollisimman pitkän, tasapainoisen ja hyvinvoivan elämän mahdollisimman monelle ihmiselle. Käytännössä tämä malli suosii lapsia ja nuoria ja varhaisen puuttumisen tavoitetta.
– Malli vaikuttaa lupaavalta myös sosiaalialan suhteen, Petteri Niemi toteaa.
Eettisen päätöksenteon malli
Kartoita asianosaiset.
Kartoita päätösvaihtoehdot.
Arvioi päätösvaihtoehtoja eettisten periaatteiden näkökulmasta (tasa-arvo, ihmisarvo, oikeudenmukaisuus, itsemääräämisoikeus, hyvinvointi).
Arvioi mitkä vaihtoehdot maksimoivat asiakkaan kokonaishyvinvoinnin.
Arvioi päätösvaihtoehtoja myös siitä näkökulmasta, millaisen päätöksen hyvä ihminen tekisi ja onko päätös oman identiteettisi ja arvojesi mukainen
