Etäopiskelun arjessa jousto ilman rajoja uhkaa siirtää suorituksia.
Jäänkö nukkumaan, uppoanko Netflixiin vai laitanko luentovideon päälle?
– Vapaus ja monet mahdollisuudet muodostavat paradoksin, ja laajakin tila tuppaa täyttymään jollakin, usein teknologian vuoksi, sanoo väitöskirjaansa Oulun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa viimeistelevä yliopisto-opettaja Maria Peltola.
Hän on ohjannut 17 vuotta työn ohella opiskelevia etäopiskelijoita ja tuntee etäopiskelun haasteet. Hän tutkii arjen haasteiden ja ympäristön vaikutusta opiskeluun.
– Opiskelijoita ohjataan sanomalla, että olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, on vain hiottava omia taitoja ja hallintastrategioita. Tämä ei aivan pidä paikkaansa, sillä käytännössä elämän hallinta on olosuhteiden konkreettista muokkaamista.
– Etäopiskelijan opiskeluympäristö ei ole vain se tekninen alusta, jolla opinnot suoritetaan, vaan myös fyysinen tila, jossa opiskelija on. Jos kyse on pienestä asunnosta, voi olla vaikeaa rajata opiskelu muusta elämästä, tai ympäristössä voi olla keskenään kilpailevia asioita: pyykit odottavat viikkaamista, kissa haluaa syliin, kaveri soittaa ovikelloa.
Elämän hallinta on olosuhteiden konkreettista muokkaamista
– Opiskelija joutuu sovittelemaan yhteen sekä ajankohtaisia vaatimuksia että monia aiemmin sisäistettyjä odotuksia ja toimintatapoja. Opiskelijasta voi tuntua, että koti olisi paikka rentoutumiselle, mutta opinnot ovat aina läsnä. Toinen taas voi kokea, että samalla kun ”vain istuu” koneen ääressä, pitäisi myös kyetä vastaamaan muihin vaatimuksiin, Peltola täsmentää.
Motivaatio ei synny itsestään
Maria Peltolan tutkimusaineisto koostuu opiskelijoiden omista kotiarjen analyyseista. Niiden perusteella Peltola löysi neljä tapaa, jolla opiskelijat työstävät haasteita: he tasapainoilevat, lamaantuvat, ajelehtivat ja pyrkivät rajaamaan ja määrittelemään uudelleen tilannetta.
– Nämä eivät ole ihmistyyppejä, eikä niitä voi suoraan arvottaa paremmuusjärjestykseen. Tietty toiminta voi toimia tietyssä tilanteessa. Toisinaan on vain ajelehdittava ryhmän mukana. Tasapainoilu taas on tyypillistä silloin, kun pyrkii vastaamaan moniin haasteisiin. Sitä voi seurata hetkellinen lamaannus. Opiskelijaa voi helpottaa, jos ymmärtää, että erilaiset vaiheet vaihtelevat, ja tietyssä tilanteessa on apua tietyistä asioista, kuten ryhmän tuesta tai konkreettisista arjen järjestelyistä, Peltola selventää.
Opiskelija joutuu sovittelemaan yhteen monia vaatimuksia.
Peltola on pohtinut myös motivaation herättämistä etäopinnoissa. Mitä vinkkejä Peltolalla olisi antaa?
– Ei kannata jäädä odottamaan, että motivaatio vain ilmaantuisi. Motivaatio lähtee syntymään suhteessa asioihin, joiden parissa ja ympäröimänä opiskelija on. Usein voi huomata, että aloittaessa uutta asiaa ei ole motivaatiota, mutta jotain tapahtuu toiminnan edetessä tai vaikkapa siirtyessä paikasta toiseen (kiinnostuu asioista joista toiset puhuvat, orientoituu päivään siirryttyään fyysisesti luokkatilaan tai kiinnostuu opetuksen sisällöstä kuunnellessaan luennoitsijan esimerkkiä). Etäopiskelussa on pohdittava, mitä olisivat tällaiset korvaavat siirtymät asiasta toiseen, eli miten kiinnittyminen käytännössä polutetaan silloin, kun ei fyysisesti tulla jaettuun tilaan.
Kristiina Koskiluoma
