Espoon avoimessa päiväkodissa tullaan tutuksi naapureiden kanssa

Avoin päiväkoti on nuorten perheiden kohtaamispaikka, jonka sisällöllisestä toiminnasta vastaavat ammattikasvattajat. Keskeinen tavoite on luoda yhteisöllisyyttä.

On tavallinen keskiviikko ja kello yksi iltapäivällä. Espoolaisessa Onnenpesän avoimessa päiväkodissa on odottava tunnelma. Aamupäivän suosittu, parin tunnin mittainen kolmivuotiaiden luontoretki lähimetsässä on takana. Nyt lastenhoitaja Liisa Boström ja lastentarhanopettajana toimiva sosiaalikasvattaja Marja Reiman-Stolt valmistelevat vauvojen jumpparataa seuraavaa ryhmää varten.

Kohta äitejä ja vauvoja alkaa saapua. Jumppasali täyttyy kahdestatoista vanhemmasta ja heidän pikkuväestään.

Kilonpuiston lastentalossa sijaitseva Onnenpesä on yksi Espoon vilkkaimpia avoimia päiväkoteja. Eri ryhmissä ja muuten vain paikalla kääntymässä käy parhaimmillaan toistasataa ihmistä päivittäin.

− On todella hienoa, että meillä riittää kävijöitä ja olemme saaneet tehdä tätä jo 14 vuotta, päiväkodin johtajana alusta alkaen toiminut Marita Nousiainen iloitsee.

− Kävijämäärät ovat ilonaihe jo siksikin, että avoin päiväkotitoiminta ei ole lakisääteistä. Suoritteet määrittävät sitä, missä osoitteissa avointa palvelua järjestetään.

Uusia kavereita löytämässä

Avoimessa päiväkodissa lapsia ei jätetä hoitoon, vaan vanhemmat ovat koko ajan menossa mukana. Toiminta on maksutonta ja se on suunnattu kaikille kotonaan alle kouluikäistä lastaan hoitaville.

− Täällä vanhemmat ja lapset pääsevät tapaamaan muita lapsiperheitä. Avoin päiväkoti tukee vanhemmuutta ja toimii perheiden vertaistuki- ja verkostoitumispaikkana. Toimintamme tukee varhaista vuorovaikutusta, Marja Reiman-Stolt luonnehtii.

Keskeinen tavoite on luoda kävijöille uusia yhteisöjä.

− Espooseenkin muutetaan eri puolilta Suomea ja maailmaa, ja monilla sukuverkostot ovat kaukana. Me tarjoamme pienten lasten perheille mahdollisuuden löytää uusia ystäviä, luoda uutta sosiaalista verkostoa ympärilleen, Reiman-Stolt sanoo.

Nykyään etenkin muista maista tulevat ihmiset saattavat avoimen päiväkodin kautta löytää itselleen ensimmäisiä ystävyyssuhteita.

Lämminhenkinen kohtaaminen alkaa jo ennen yhteistä kieltäkin, mutta Onnenpesässä toimii lisäksi maahanmuuttaneille kotiäideille tarkoitettu työväenopiston kielikurssi.

− Avoin päiväkoti ja kielikurssi ovat monelle ensikosketus suomalaiseen päiväkotitoimintaan ja yhteiskuntaan, Reiman-Stolt sanoo.

Yhteinen olohuone

Reiman-Stolt starttaa vauvajumpan. Pikkuiset seuraavat silminnähden kiinnostuneina vetäjää, maassa pyöriviä palloja ja muita vauvoja. Esittelykierroksella kieli vaihtuu silloin tällöin englantiin perheiden esitellessä itsensä.

Esittelyn jälkeen siirrytään ”Pomppufiiliksen” siivittämänä vapaaseen seurusteluun ja jumppaan. Yksi pikkumies tanssii innokkaasti, ja eräs neiti lähtee tutkimaan tunnelia. Kolmas kaveri on löytänyt äärimmäisen kiinnostavaa tutkimista palloista. Yhdet pikkuvierustoverit keksivät alkaa pussailla toisiaan.

Tunnelma on hyvin energinen ja ulospäin suuntautunut.

− Nämä ammattilaiset ovat paikan ilmapiirin sielu, Nousiainen kehuu Boströmiä ja Reiman-Stoltia.

− Tavoite on, että kävijät kokisivat Onnenpesän matalan kynnyksen paikaksi, jonne on rento ja kiva tulla. Että tämä olisi kuin yhteinen olohuone kaikille, Liisa Boström sanoo.

Kävijät saavat ilomielin vaikuttaa ja tehdä ehdotuksia Onnenpesän kuukausittain laadittavaan toimintaohjelmaan. Täällä on järjestetty muun muassa vanhempien vetämiä kokkikerhoja.

Vastuu lapsista on vanhemmilla

Työntekijöiden lisäksi kävijät pääsevät halutessaan keskustelemaan muiden ammattilaisten kanssa. Onnenpesässä vierailee perheohjaaja säännöllisesti luennoimassa ja keskustelemassa.

Espoossa asukaspuistotoiminta ja sen myötä eri tavoin toteutettu avoin päiväkotitoiminta juhlivat tänä vuonna jo 40-vuotissyntymäpäiviään. Kilonpuistossa sijaitseva Onnenpesäkin on jo 14-vuotias. Kaipaisiko Nousiainen lisäresursseja?

− Näinkin suurilla asiakasmäärillä kaksi työntekijää on riittänyt meillä hyvin, Nousiainen miettii.

− Normaaliin päiväkotitoimintaan verrattuna työntekijöitä toki helpottaa suuresti se, että vastuu lapsista on koko ajan vanhemmilla.

”Upeaa toimintaa!”

Puolen tunnin vauvajumppa on lopussa. Perheet alkavat siirtyä oleskelutilojen puolelle lastensa ruokailua ja omaa kahvihetkeään järjestämään.

Anna Tervonen on tullut vauvajumppaan poikansa Anthony Boalerin kanssa. Perhe on vastikään muuttanut Espooseen.

− Poikani pääsee täällä näkemään muita lapsia ja tutustuu jo vähän päiväkotimaiseen menoon. Päiväkotiin aiomme ensi vuoden alusta, Anna Tervonen kertoo.

Tervonen kuuli Onnenpesän toiminnasta neuvolareissullaan. Onnenpesän toiminnasta kuullaan yleensä joko neuvolassa tai viidakkorummun kautta ystäviltä.

− Neuvola sijaitsee kätevästi tässä samassa talossa ja teemme heidän kanssaan paljon hedelmällistä yhteistyötä, Nousiainen sanoo.

Vietnamilaistaustainen Laya Nguyen sai hänkin tiedon Onnenpesästä neuvolakäynnillään ja tutustui sitten paikan ohjelmaan netissä.

− Tämä on aivan upeaa toimintaa niin vauvan kuin äidinkin hyväksi! Saamme kumpainenkin sosiaalista elämää ympärillemme ja vielä näin loistavissa puitteissa, Nguyen kehuu.

Reiman-Stolt on työskennellyt Onnenpesässä nyt yhdeksän vuotta. Liisa Boström on ollut mukana alusta alkaen, 14 vuotta. Hänen ensimmäiset lapsikävijänsä alkavat siis olla jo aikuisuuden kynnyksellä.

Tänään vauvajumppaan saapui yksi Onnenpesän entinen asiakas: Alexander Poutiainen, 4 vuotta. Hän toi mukanaan seitsemän kuukautisen pikkuveljensä Nicolaksen ja äitinsä Liza Poutiaisen.

− Oi, miten sinusta on tullut iso poika, meidän entinen pikkuvauva, Boström huokaa.

Reiman-Stolt allekirjoittaa Boströmin kanssa saman, minkä varmasti suurin osa varhaiskasvattajista: lasten kanssa työskenteleminen on paljon antavaa kutsumustyötä. Avoimessa päiväkodissa työskentelemisen lisäilona on tuottaa nuorille vanhemmille mahdollisuus uusiin kohtaamisiin.

Tapio Ollikainen