92-vuotias Pedro Cantariño sanoo pysyneensä riuskassa kunnossa, koska on tehnyt koko elämänsä maatöitä. Hän kulki kylän liukastumattomaksi päällystettyä sinistä kävelytietä kaupasta kotiinsa. Kadun varteen on myös kiinnitetty metallikaide tuen saamiseksi. Kuva: Pilvikki Kause
Ikäihmiset ovat sosiaaliohjaaja Marife Amoresin suurin asiakasryhmä pienessä Pescuezan kylässä, missä asukkaat ryhtyivät toimeen, että kotikylä ei tyhjenisi vaan loppuelämä sujuisi tutuissa nurkissa laitostumisen sijaan.
Espanjalaisen Pescuezan maalaiskylän vanhin asukas, pian 95 vuotta täyttävä Constantina Rodríquez Llano, ilahtuu huomatessaan tutun hahmon. Sosiaaliohjaaja Marife Amores Rodríquez on saapunut viikoittaiselle työkäynnille.
Samalla hän vaihtaa kuulumisia ikääntyneiden palvelukeskuksessa. Rodríguez Llano kehuu vuolaasti, miten onnellista on vanheta rauhassa synnyinseudullaan.
– Olen kaikkeen tyytyväinen. Mitään ei puutu, rollaattoriin tukeutuva nainen kiittää.
Kuntayhtymän palkkaama Marife Amores vastaa sosiaalitoimesta neljässä kylässä Extremaduran itsehallintoalueella Länsi-Espanjassa. Hän kiertää niissä eri päivinä.
Ikäihmiset ovat väestörakenteen vuoksi Amoresin tyypillisin asiakasryhmä. Pescuezassa seniorikansalaiset ovat hänestä ilahduttavan toimeliaita ja itsenäisiä. Siihen on selvä syy: Täällä kyläläiset ryhtyivät ponnistelemaan yhdessä, että jokainen voisi viettää kotioloissa loppuelämänsä, jos suinkin mahdollista. Sen sijaan, että tutuista maisemista joudutaan hajaantumaan hoivalaitoksiin vieraille isoille paikkakunnille, kylää on kehitetty tuetun asumisen yhteisöksi.
– Toivomme itse kukin pitkää elämää. Seniorien palveluihin panostetaan täällä voimakkaasti. Näin mieluiten ikääntyisin, omieni parissa, ettei kukaan vie minnekään pois, Amores sanoo.
Ikäihmisten päiväkeskuksen julkisivu hehkuu iloisissa väreissä. Muraalissa isoäiti syleilee lasta ja seinässä lukee ”Quédate Con Nosotros”, Jää luoksemme. Se on kiitosta niittävän vanhustyön projektin tunnus.
Vanhusten määrä kasvussa
Ensisilmäyksellä Pescueza vaikuttaa lukuisilta kaltaisiltaan kyliltä Espanjan avaralla maaseudulla:
Sosiaaliavun tarvitsijoita on yhä enemmän.
Ryhmyiset oliivipuut ja korkkitammet ympäröivät valkoisten talojen rykelmää. Lehmät ja lampaat laiduntavat verkkaisesti kullankeltaisten peltojen syrjää.
Kylän ainoaan kahvilaan poiketaan juttelemaan ajan riennosta. Kuten monilla syrjäseuduilla, täälläkin vanhusten osuus väestöstä on kasvussa. Peräti kaksi kolmannesta on vähintään 65-vuoden eläkeiässä.
EU-kansalaisista juuri espanjalaiset elävät tilastojen mukaan keskimäärin pisimpään ja italialaiset lähes yhtä kauan.
– Espanjalaisten eliniän odote on pidentynyt. Meillä on yhä enemmän 80–90-vuotiaita. Mitä korkeampi ikä, sitä todennäköisemmäksi muuttuu avun tarve ja riippuvaisuus muista, sosiaaliohjaaja Marife Amores huomauttaa.
Varsinkin maalla naiset tapasivat huolehtia papoista ja mammoista kotosalla vielä 1990-luvulla.
– Perinteiset, monen sukupolven perheet ovat muuttuneet harvinaisiksi. Kun jälkipolvi lähtee muualle töihin ja kouluun, he pähkäilevät, mitä iäkkäälle läheiselle tehdään. Vanhusten hoito mielletään rasitteeksi, Amores sanoo.
Jarrutetaan kyläyhteisön autioitumista
Espanjan keskuspankin ennusteissa Pescueza on yksi lähes neljästätuhannesta maalaiskunnasta, jotka saattavat ennen pitkää tyhjentyä kaupunkien vetovoiman ja luonnollisen poistuman seurauksena.
Kyläläiset alkoivat pohtia apealle suuntaukselle vastavetoa reilut kymmenkunta vuotta sitten, sosiaalipedagogi ja pitkäaikainen entinen kunnanjohtaja José Vicente Granado Granado sanoo.
– Mietimme, miten laitostumista ehkäistäisiin mahdollisimman tehokkaasti riittävän ajoissa ja miten kyläyhteisön autioitumista samalla jarrutettaisiin.
Sosiaalipedagogi José Vicente Granado Granado vastaa Extremaduran itsehallintoalueen vanhusten ja vammaisten sosiaalitoimesta. Kuva: Pilvikki Kause
Sotelain mukainen kunnan moderni päiväkeskus oli tuolloin valmistunut.
– Ajattelimme, että jos vain saamme lähipalveluita tarjoavat ihmiset tänne töihin, palvelut voidaan tarjota suoraan kotiin tai keskukseen. Painopisteen piti kallistua monipuolisiin palveluihin ja aktiivielämän tukemiseen kuten ruumiinkunnon ja älyllisen vireyden ylläpitoon.
Esimerkiksi espanjalaiset vanhemman polven miehet eivät osaa sukupuolikulttuuriin kuuluvien erojen takia pestä ja silittää pyykkiä tai siivota, hän hymähtää.
– Tämä ei saanut nousta kynnykseksi miesten laitostumiselle. Halusimme keittiön ja catering-palvelut päiväkeskukseen. Naisille turvallisuus on usein ratkaisevaa, joten ympärivuorokautinen videovalvonta piti taata kotiin yhtenä vaihtoehtona.
Granado antaa haastattelun videoyhteydellä, sillä nykyinen vastuu pitää hänet miljoonan asukkaan Extremaduran pääkaupungissa Méridassa. Hän on siirtynyt johtamaan koko itsehallintoalueen sotetoimen vanhus- ja vammaistyön yksikköä. Vapailla hän palaa kyläidylliin Pescuezaan, jonka mallia pidetään eräänlaisena pioneeriprojektina.
Paljon liikkumista helpottavia ratkaisuja
Kyläläiset perustivat ensin voittoa tavoittelemattoman, Pescuezan ystävät ‑yhdistyksen. Sen jäseniä ovat lähes kaikki 150 vakituista asukasta kertamaksua vastaan.
Aivoriiheen ja yhdistyksen perustamiseen osallistuivat Granadon lisäksi muun muassa Marife Amoresin edeltäjä, kylään muuttanut sairaanhoitaja Raquel García sekä Espanjan kansallisen eläkeliiton toimihenkilöihin lukeutuva pescuezalainen.
Yhdistys hallinnoi projektia ja huolehtii palkoista. Taloutta ylläpidetään esimerkiksi asiakkaiden palvelumaksuilla ja julkishallinnon rahoituksella.
Nyt työntekijöitä on toistakymmentä. Projektia johtava Sandra Días työskentelee myös toimintaterapeuttina ja Raquel García edelleen sairaanhoitajana.
Kylä on palkittu liikkumista helpottavista ratkaisuista.
Vanhuksia palvelevat lisäksi esimerkiksi fysioterapeutti, liikunnanohjaaja, keittäjä ja kotiavustajia. Psykologin puheille pääsee, ja kuntayhtymän yleislääkäri vierailee keskuksessa kahdesti viikossa.
Päiväkeskukseen avattiin alkuun neljän paikan residenssi, nyt vuoteita on kymmenen. Palveluiden hintahaitari liikkuu 25 eurosta noin tuhanteen euroon kuussa.
Yksi pysyvistä yöpyjistä on juuri kylänvanhin Constantina Rodríquez Llano.
– Syömme maukasta ruokaa, hiukseni ja kynteni leikataan. Saamme apua pukeutumisessa ja kylpemisessä. Voimistelemme ja harjoitamme muistipelejä ja kädentöitä. Käyn halutessani kotona. Jälkikasvu hakee viikonloppuisin, Rodríquez Llano luettelee.
Kylä on palkittu liikkumista helpottavista ratkaisuista, jotka ulkopuolinen havaitsee pian: Loivasti viettävien katujen varrelle on kiinnitetty kaiteita iäkkäiden jalankulkijoiden tueksi.
Katukivien rosoisuutta on tasattu sinisellä, liukastumista ehkäisevällä päällysteellä. Sähköinen golfkärry kyydittää sopimuksen mukaan kodin ja päiväkeskuksen aktiviteettien väliä.
Mallia viedään eteenpäin
Extremadurassa, Espanjassa ja koko EU:ssa on meneillään vanhustyön uudelleenarviointi, johtaja José Vicente Granado Granado toteaa.
Koronapandemian puhkeaminen oli erityinen käännekohta. Se toi lisäuskottavuutta Pescuezan kylämallille, hän arvioi.
– Malli toimii mielestämme korkeintaan tuhannen hengen yhteisöissä.
Kymmenkunta Extremaduran pikkukuntaa sovittelee mallia. ”Vanhusten ulkoilmakyliä” on käynnistetty kahdella muulla väestökatoa potevalla itsehallintoalueella.
Länsirajan takaa Portugalista tultiin opintomatkalle, Granado luettelee.
– Ikääntyneiden laitosten ja residenssien on muututtava pienemmiksi. Ei enää kolmellesadalle hengelle vaan enintään 90 ihmiselle. Tilat pitää pystyä eristämään täysin toisistaan – vaikkapa kun jokavuotinen influenssa saapuu kyläilemään, hän linjaa.
Neljän maalaiskylän sosiaalihuollosta vastaava sosiaaliohjaaja Marife Amores Rodríquez (kesk) piti viikkokokouksen Pescuezan mainetta saaneen Quédate Con Nosotros ‑projektin sairaanhoitajan Raquel Garcian (vas) ja johtajan Sandra Díazin kanssa kylän ainoassa kahvilassa. Kuva: Pilvikki Kause
Sosiaaliohjaaja Marife Amores tähdentää sosiaalialan uusien työpaikkojen perustamisen kiireellisyyttä eri toimintoihin koko Espanjassa. Julkisissa budjeteissa sosiaalihuolto kitkuttelee minimissä, hän arvostelee.
– Sosiaaliavun tarvitsijoita on yhä enemmän talouskriisien seurauksena. Keskiluokka kutistuu, kun pudotaan heikoimmin toimeentulevien joukkoon. Ruoka-apua kulkee entistä useammille kotitalouksille, hän painottaa.
Omassa työssään hän vastaanottaa koko kirjon maaseudun asukkaita.
– Heihin kuuluu nuorisotyöttömiä, lähisuhdeväkivallasta kärsiviä, nettiriippuvaisia. Moni on anonut viimeksi tukiseteliä sähkön hinnan äkilliseen nousuun.
Pescuezassa hän kokee olevansa kuin ensimmäinen portti, kun ikäihmisen kanssa pohditaan vanhuusprojektin lähipalveluita. Tänään päivä kylässä käynnistyi tavalliseen tapaan. Hän kokousti ensin projektin johtajan ja sairaanhoitajan kanssa.
Toimiston sijaan naiset kävivät läpi kuluneen viikon tapahtumia kahvilan aurinkoisessa ulkopöydässä. Yksi senioreista oli joutunut sairaalaan.
– Kyselen yleensä, miten residenssissä yöpyvät voivat, kuka on käynyt päiväkeskuksessa, onko asiakkaiden lääkitys muuttunut lääkärivisiitin jälkeen ja tarvitsevatko he jotakin sosiaalihuollon puolelta ja minä heiltä, Amores selostaa.
Koska vanhuusprojekti saa julkista tukea, sosiaaliohjaaja selvittää Extremaduran hallinnon ja sotetoimen kulloinkin vaatimia asiakirjoja.
– Quédate Con Nosotros on muun ohessa vilkastanut kylän elämää ja luonut aivan uusia työpaikkoja.
Vuosien tauon jälkeen kylään on syntynyt taas vauvojakin.
