Huonossa työilmapiirissä ihminen tekee vain sen, mitä pitää eikä enempää. – Jos ihmistä arvostetaan, hän haluaa tehdä parhaansa –ja usein vähän ekstraakin yhteisen tavoitteen eteen, Sari Kuusela sanoo. Kuva: Veikko Somerpuro
Mököttääkö tiimi? Eikö tieto kulje? Puhutaanko asioista selän takana? Parempaa työilmapiiriä esimiehen kannattaa hakea tutkimalla sitä, miten työpaikalla kommunikoidaan. Sari Kuusela tietää, miten tiimin saa toimimaan.
LähiTapiolan henkilöstöjohtaja, tietokirjailija Sari Kuusela väitteli vuonna 2010 sosiaalipsykologiasta yhteiskuntatieteiden tohtoriksi. Väitöksessään hän tutki, miten valtaa käytetään ja millaiseksi vallankäyttö vuorovaikutuksessa koetaan.
Kuusela huomasi nopeasti, että sinänsä kelvollinenkin esimiestoiminta saatettiin kokea hyvänä tai huonona: kaikki riippui siitä, millaiset välit ihmisillä työpaikalla olivat.
– Hyvää johtamista ei edes pidetä vallankäyttönä: asiat tuntuvat vain kulkevan. Jos taas työpaikalla on jännitteinen ilmapiiri, esimiehen hyvätkään teot eivät välttämättä auta vaan hänen toimintansa koetaan kielteisesti, Sari Kuusela sanoo.
Arkiset kuulumiset tärkeitä
Toimivat välit syntyvät perushyvistä käytöstavoista. Niillä pääsee pitkälle.
– Tervehditään kaikkia, katsotaan silmiin ja ollaan kiinnostuneita toistemme olosta ja asioista niin ammattilaisina kuin ihmisinäkin. Arkisten kuulumisten kysely inhimillistää toisen ja lähentää välejä.
– Hiekkalaatikkometaforaa käyttääkseni päästään jo pitkälle, kun suostutaan leikkimään yhdessä, ei koko ajan viedä toisten leluja ja yhdessä korjataan jäljet. Tunteita täytyy sanallistaa eli uskaltaa puhua läpi juuri ne vaikeat asiat ja ristiriidat.
Esimiestyö ja johtaminen ovat ammatti, eikä se hoidu vasemmalla kädellä.
Puhuminen vaatii aikaa. Esimiestyö ja johtaminen ovat ammatti, eikä se hoidu vasemmalla kädellä, Kuusela muistuttaa.
– Jos esimiehellä on liikaa työkuormaa, on organisaation johdon vastuulla järjestää hyvälle johtamiselle aikaa. Jos yksi asiantuntija tiimistä nousee toisten esimieheksi, hänen on usein jätettävä vanhat tehtävänsä ja keskityttävä auttamaan muita onnistumaan töissään.
Ex-kollegoittensa esimieheksi nousevan täytyy hyvässä mielessä unohtaa vanhoja suhteita ja kiinnittää tietoisesti tasapuoliseen ajankäyttöön huomiota.
– On hyvin tärkeää, että esimies käy muidenkin kuin entisten parhaiden työtovereittensa kanssa lounaalla ja kahvilla.
– Henkilökohtaisen ajan antaminen koetaan merkiksi arvostuksesta. Jos sitä ei tahdo löytyä, se koetaan usein arvostuksen puutteeksi. Yksi parhaista tavoista osoittaa arvostusta on kysyä toisen mielipidettä johonkin asiaan. Silloin toinen kokee, että hänen osaamisensa ja mielipiteensä ovat tärkeitä.
Luottaako vai eikö luottaa?
Uskotko, että alaisesi haluavat tehdä parhaansa vai pitääkö heitä valvoa, komentaa ja käskeä? Tämä on suuressa määrin ihmiskuvakysymys, Kuusela miettii.
– Meillä on usein alitajuisia kielteisiä ennakkosuhtautumisia tietyntyyppisiin ihmisiin, kun taas toisenlaisten persoonien kanssa kaikki sujuu leikiten. On tärkeää pysähtyä miettimään hyvin raadollisesti ja rehellisesti itsekseen, mitä oikein lopulta ajatteleekaan muista ihmisistä ja tarvittaessa muuttaa käsityksiään.
– Erilaisuus kannattaa nähdä rikkautena. Esimiehen haaste on ottaa huomioon ne alaiset, joiden kanssa muualla ei välttämättä olisi tekemisissä.
Säännöllinen palaute on aina tärkeää. Erillisiä palautekeskusteluja ei silti tarvitse lisätä kalenteriin.
Uskotko, että alaisesi haluavat tehdä parhaansa vai pitääkö heitä valvoa ja käskeä?
– Palautetta ovat kaikki arkiset ja nopeat huikkaukset käytävällä, kuten ”erinomaisesti valmisteltu se sun juttusi”. Ylipäänsä kannattaa pitää mieluummin paljon lyhyitä keskusteluja kuin pitkiä palavereja kuukausittain. Säännölliset kohtaamiset tutustuttavat puolin ja toisin.
Moniammatillisen tiimin kiemurat
”Tieto ei kulje” on vuorovaikutusongelmien klassikkoilmiö organisaatiosta riippumatta. Silloin on mietittävä, eivätkö toiset ole huomanneet kertoa tai eikö ole itse kysytty.
– Usein ajattelemme, että tieto pitää kertoa minulle eikä niin, että minun tehtäväni on ottaa asiasta selvää. Jos yhteistyö tiimissä toimii ja jotain jää tiedottamatta, yleensä asiasta kysytään eikä kertomatta jättämistä pidetä tahallisena.
Moniammatillisissa tiimeissä vuorovaikutuksen lisähaasteena ovat ihmisten erilaiset ammatilliset identiteetit. Kun tiedot ja taidot ovat erilaisia, ymmärryksen varmistamiseksi kaikkein yksinkertaisimmistakin asioista pitää puhua. ”Kaikkihan tämän tietävät” ‑asioita ei ole.
– Esimiehen on varmistettava, että kaikki on selvää. ”En kehtaa selittää juurta jaksaen, nehän ajattelee että minä pidän niitä yksinkertaisina” ‑ajattelu on virhe. Isoissa yritysfuusiossa olen huomannut, miten tutuinkin käsite kuten ’asiakas’ voidaan käsittää eri sisältöiseksi eri ammattiryhmien välillä.
Pomokaan ei ole teflonia
Muutostilanteissa vuorovaikutusta pitää rutkasti lisätä. Muutoksista pitää aina kertoa etukäteen. Työntekijät kaipaavat tietoa prosessin etenemisestä ja mikä siinä liittyy omaan työhön.
Moni toivoo mahdollisuutta osallistua valmisteluun ja vähintäänkin tulla kuulluksi.
– Lähiesimies pystyy sanomaan missä mennään, ja myös missä ei mennä: On tärkeää kuulla sekin, että lisää asioita selviää ”vasta kuun lopussa”. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja lisää työrauhaa. Lopullisten päätösten perusteet tulee selvittää huolella ja tuoda esiin myös, miksi muihin ratkaisuihin ei päädytty. Tällöin itselle epämieluisakin päätös on helpompi sulattaa.
Lopuksi on hyvä muistaa, ettei esimieskään ole teflonia. Kaikki tykkäävät kuulla onnistumisistaan ja pomoakin voi kiittää.
– On hienoa, jos kaikki voisivat tavanomaisesti kysellä ja kommentoida asioita ja kehaista toisiaan. Siinä kelpo tavoite.
Tapio Ollikainen
Jutussa käytetty myös Sari Kuuselan kirjaa Esimiehen vuorovaikutustaidot (2013).
