– Sosiaaliala on meidän alamme, sanovat KohO – tukea maahan muuttaneille miehille ryhmän vetäjät Aleksanteri Virta (vas.) ja Omer Isar. Kuv: Esko Jämsä
Aleksanteri Virta ja Omer Isar ovat työparina ”superhyvä combo”, sillä kumpikin tuo kimppaan oman osaamisensa ja täydentää toisen kokemusta.
Mitä tarkoittaa ”rööki”? Tai ”juu ei”.
– Me tiedetään, että se tarkoittaa ei. Mutta meidän asiakkaitamme hämmentää, kun suomalainen sanoo noin. Onko se ei vai kyllä, kertoo projektikoordinaattori Aleksanteri Virta.
Hänen työparinsa, projektityöntekijä Omer Isar komppaa. Puhekieli tuottaa päänvaivaa maahanmuuttajalle.
He ovat kollegoja maahanmuuttajamiehille suunnatussa Suomen Diakoniaopiston Kohti osallisuutta ‑hankkeessa eli KohOssa.
Kun asiakkaat ovat tällä kertaa poistuneet, he jäävät vielä valmistelemaan tulevaa työmatkaa. Unelmatyötä, kumpikin sanoo nykyisestä pestistään. Heidän urapolkunsa ovat kulkeneet siihen eri teitä.
Työkokemuksen hankinta alkoi jo opiskeluaikana
Virta opiskeli aluksi media-assistentiksi. Hän työskenteli valokuvaamossa, kun kerran hänen ystävänsä sanoi, että sinä sopisit ihmisläheiseen työhön. Hän makusteli asiaa ja tuli samaan tulokseen. Hän haki opiskelemaan sosionomiksi Diakonia-ammattikorkeakouluun. Sieltä hän valmistui 2017.
Opintoaikana hän keräsi laajan kokemuksen sosiaalialan töistä.
– En tiennyt opintojen alussa, mihin haluan suunnata. Siksi mietin tarkkaan, mihin menen harjoitteluun ja kesätöihin. Halusin nähdä sosiaalialaa eri puolilta. Kävin läpi eri asiakasryhmiä.
Hän tutustui Helsingin kaupungin vanhus‑, nuoriso- ja aikuistyöhön, päihdetyöhön ja sosiaalineuvontaan. Tärkeää uralla oli harjoittelu sosiaalitoimistossa, hän sanoo. Siellä hän oppi alalla käytettävät tietokoneohjelmat. Siellä tuli myös näkökulmaa päätöksentekoon, etuuksiin ja alan prosesseihin. Ne on hyvä oppia opiskeluaikana, niin pääsee äkkiä kiinni töihin, hän sanoo.
– Halusin heti isoon koneistoon, hän viittaa sosiaalitoimistoon.
Yhden harjoittelun hän teki Intian Kalkutassa. Siellä hän opetti katulapsille englantia ja matematiikkaa.
KoHO luo osallisuutta
Suomen Diakoniaopiston Kohti Osallisuutta ‑kehittämishanke KoHO tarjoaa tukea yli 30-vuotiaille Suomeen muuttaneille miehille. Hankkeella on STEA-rahoitus.
Työmuodossa lisätään itsenäisyyttä ja osallisuutta ja opetellaan arjen asioita. Työntekijät tapaavat miehiä ryhmissä ja kahden kesken. Miesten kanssa myös jalkaudutaan keskelle arkea. Miehet haluavat oppia suomea ja ymmärtää, miten täällä toimitaan. Ryhmää autetaan myös esimerkiksi Kelan lomakkeiden täyttämisessä.
Vieraat kielen hallinnassa
Isar muutti Suomeen Afganistanista 2001. Hän kävi täällä peruskoulun ja lukion. Vuonna 2005 hän sai kesätöitä nuorisoasiainkeskuksen toimintatalosta Helsingin Vartiosaaresta. Kun kesätyö päättyi, hän tiesi löytäneensä oman alan.
– Siellä tuli kiinnostus monikulttuuriseen nuorisotyöhön. Sen jälkeen olen työskennellyt koko ajan nuorisotyössä.
Hänellä on nyt 12 vuotta kokemusta työstä alaikäisten turvakodissa Espoossa, alaikäisten turvapaikanhakijoiden tukiasumisyksikössä ja maahanmuuttajatyössä. Työn lomassa hänkin opiskeli Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Harjoittelut hän teki lähiöasemalla, oppilaskodissa ja ammattikoulussa. Vuosi sitten hänet pyydettiin mukaan KohO-hankkeeseen. Viime syksynä hän päätti jatkaa opintoja ja puristaa tutkinnon lopulta valmiiksi.
Superhyvä combo, Aleksanteri Virta kuvaa itseään ja Isaria työparina. Isar nyökyttää. Toinen on konkari asioissa, joissa toinen on noviisi ja päin vastoin.
– Omer puhuu seitsemää kieltä, hän on käynyt läpi kotoutumisprosessin ja hän tuntee eri kulttuureita. Hänellä on paljon sellaista osaamista ja näkökulmaa, jota minulla ei ole. Hänellä on kokemusasiantuntijuutta.
Virta tuo työpariin laajan näkemyksen sosiaalityön eri puolilta. Syntyperäisenä suomalaisena hän hallitsee kielen ja voi kertoa, millainen maa tämä on ja millainen työ- ja tapakulttuuri Suomessa on. Hän on KohO:n miehille kontakti kantasuomalaiseen mieheen, mitä he arvostavat. Isar taas opettaa suomalaista kulttuuria ja läntisiä arvoja.
Meidän osaamiset täydentävät toisiaan, miehet kuvaavat.
Eteenpäin sosiaalialalla
Heillä synkkaa yhteen muutenkin.
– Me teemme todella hyvää yhteistyötä. Aleksanteri on avoin persoona, mitä arvostan. Voimme sanoa toisillemme suoraan ja kertoa, jos emme osaa jotakin. Meillä on sama visio hankkeessa. Kehitämme tätä työtä ja toimimme hyvin yhdessä, Isar kuvaa.
Kun työhuoneen ovi menee kiinni, työpari käy ”äärimmäisen mielenkiintoisia keskusteluja”, Virta kuvaa. Puhuttavaa riittää kulttuurista ja sosiaalialan asioista.
– Keskenämme voimme puhua vapaasti, mutta asiakkaiden kanssa muistamme ammattilaisen roolin, Isar sanoo.
Tulevaisuudessa kumpikin näkee itsensä sosiaalialalla. Ajatukset tulevasta urapolusta kuitenkin poikkeavat. Isar ei halua johtaviin tehtäviin. Sen sijaan hän aikoo jatkaa asiakastyössä maahanmuuttajien kanssa.
Omaa osaamista on hyvä kehittää jatkuvasti.
– Tahdon toimia kahden kulttuurin tulkkina. Olen aina halunnut tehdä asiakaspalvelutyötä ihmisten kanssa. Pidän sitä arvokkaana.
Häntä motivoi se, että alalla voi vaikuttaa niiden ihmisten elämään, joilla on vaikeinta. Joskus tulevaisuudessa hän aikoo opiskella sosiaalityöntekijäksi. Kirjallisuus, kielet ja jatkuva itsensä sivistäminen ja oppiminen ovat hänelle tärkeää. Hän opiskelee parhaillaan omin päin kahdeksatta kieltä, saksaa. Nyt hän puhuu jo pastua, daria, urdua, hindiä, englantia, venäjää ja suomea. Persiaakin hän ymmärtää.
– Omaa osaamista on hyvä lisätä. Sosiaaliala on kehitysprosessi.
Projekteja ja perustyötä
Virtaa kiinnostaa tulevaisuudessa projektinhallinta, hankkeiden ja palvelujen kehittäminen ja psykologia. Myös hän haluaa jatkuvasti kehittää omia taitoja ja tietoja. Se motivoi eteenpäin.
– Koskaan ei pidä tulla valmiiksi. Aina voi parantaa omia kykyjä ja ammattitaitoa. Tulossa on paljon muutoksia alalla, mutta en pidä sitä rasitteena vaan rikkautena. Jämähtää ei pidä.
Sosiaalityö on itsensä ja työn kehittämisestä kiinnostuneelle unelma-ala, Virta selittää. Koulutusta löytyy runsaasti, ja omaa luovuutta ja vahvuuksia voi käyttää hyväksi työssä. Hän itse ammentaa media-alan osaamisesta. Yhtä hyvin harrastuksia, sujuvaa kynää, raportointitaitoa ja kaikkea muuta osaamistaan kannattaa käyttää uralla hyväksi, hän vinkkaa.
Työelämästä on tullut pätkätöiden ja projektien maailmaa. Virta sanoo, että häntä se ei stressaa. Vaihtelevat työt antavat mahdollisuuden hankkia näkemystä ja kokemusta. Niiden kautta voi myös rakentaa uraa ja nousta aina vaativampiin tehtäviin.
– Minulla on aina ollut hyvät pomot. Siksi ehkä tulevaisuudessa johtaminen kiinnostaa. Enemmän ehkä kuitenkin kiehtovat projektinhallinta ja kehittämistä sisältävät hankkeet. Minulla ei ole kiire mihinkään. Nautin nykyisestä työstä suuresti.
– Voin olla rauhassa tässä ja katsoa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Näin ura lähtee lentoon
Aleksanteri Virta antaa vinkit. 1. Valitse harjoittelupaikat sen mukaan, mitä työtä haluat tehdä. Jos oma juttu ei ole vielä selkiintynyt, opiskele ja hanki työkokemusta laajasti. 2. Luota siihen, että sinullakin on annettavaa uudessa työyhteisössä. Opi uusilta työkavereilta, mutta tuo esiin myös omaa osaamista. 3. Kyseenalaista toimintamallit ja mieti, miten tätä työmuotoa voisi parantaa. Tuo esiin parannusehdotuksia. 4. Hae heti töihin vaativaan paikkaan, esimerkiksi sosiaalitoimistoon. Opit siellä työn prosessit ja päätöksentekoa. Sitä arvostetaan. 5. Verkostoidu. Ole aktiivinen, tutustu ihmisiin, käy tutustumassa eri työmuotoihin. Niissä kerrotaan mielellään omasta toiminnasta. 6. Työkokemus ulkomailta pompahtaa positiivisesti esiin CV:stä. 7. Satsaa kielitaitoon. On eduksi, jos hallitset akateemisen englannin ja alan termistön englanniksi.
