Sosiaalialan epäkohtatutkimuksen mukaan enemmistö työn epäkohdista juontuu henkilökunnan vajeesta ja vaihtuvuudesta. Epäkohtia havaitaan yleisesti, mutta niistä raportointi ei johda muutoksiin. Moni on havainnut työyhteisössä rangaistuksia, kun epäkohtiin on puututtu, sanoo Lapin yliopiston tutkija Laura Tiitinen.
Tutkimus kohdistui sosiaalialan työntekijöiden havaitsemiin työn epäkohtiin ja niiden raportointiin. Epäkohdat ovat laittomia, epäeettisiä tai toiminnan tavoitteiden vastaisia käytäntöjä. Vuoden 2016 alusta sosiaalihuoltolaki on velvoittanut, että alan työntekijät ilmoittavat havaitsemistaan asiakkaisiin liittyvistä epäkohdista. Kuitenkin valtaosa vastaajista (57 prosenttia) ilmoitti, ettei työyhteisössä ole keskusteltu siitä, kuinka epäkohdista raportoidaan.
Sosiaalihuoltolaki edellyttää, että työnantajat tiedottavat henkilöstölleen ilmoitusvelvollisuudesta ja epäkohtien raportointiohjeista. Raportoinnin ohjeistamisen sijasta lähes puolet vastaajista on havainnut työyhteisöissään varoittelua siitä, ettei joistain epäkohdista kannata puhua.
Suoranainen epäkohdista kertomisen kieltäminen on harvinaisempaa.
Vastaajista 20 prosenttia on havainnut, että työyhteisössä kielletään puhumasta epäkohdista. Useimmiten epäkohdista kiellettiin kertomasta organisaation johdolle ja paikallispoliittisille päättäjille sekä mediaan.
Valtakunnalliseen kyselytutkimukseen vastasi 183 sosiaalialan työntekijää, jotka ovat koulutukseltaan pääasiassa s sosiaalityöntekijöitä tai sosionomeja (AMK). Enemmistöllä vastaajista on yli 10 vuoden työkokemus sosiaalialalta. Kyselyyn vastasivat pääasiassa sellaiset henkilöt, joilla on kokemuksia epäkohtien havaitsemisesta ja niiden raportoinnista. Rajallisen vastaajaprofiilin vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä koko sosiaalialan työskentelykenttään.
Epäkohdat resursseissa ja asiakkaiden huomioinnissa
”Epäkohdissa on ollut useasti kyse joko lainvastaisista ohjeistuksista asiakkaiden tuissa ja palveluissa tai asiakkaiden oikeuksien ja hyvinvoinnin vastaisista ohjeistuksista. Lisäksi on ollut kyse tiettyjen työntekijöiden epäammatillisesta käytöksestä asiakkaita kohtaan. Kun asiakkaat ovat tehneet valituksia, on yksittäisten asiakkaiden tilanteita ja päätöksiä korjattu, mutta lainvastaisia ohjeistuksia ei ole muutettu.”
Kuntien taloustilanteen vuoksi kiristyneet sosiaalihuollon resurssit ja työn kuormittavuus näkyvät sosiaalipalveluiden laadussa. Työntekijämäärän alimitoitus ja työntekijöiden vaihtuvuus ovat tavallisemmat syyt, jotka vaarantavat asiakkaiden oikeuksien toteutumisen.
Vastaajista 45 prosenttia on sitä mieltä, ettei organisaation palvelutarjonta vastaa asiakkaiden tarpeisiin. Hyvin tavallista on myös se, ettei asiakaspalautetta kerätä − tai jos se kerätään, sitä ei käsitellä. Lähes 20 prosenttia vastaajista on havainnut asiakkaiden kohtelun olevan ristiriidassa lainsäädännön tai työyhteisön ohjeiden kanssa. 12 prosenttia vastaajista kertoi, että asiakkaita kohdellaan epäkunnioittavasti.
Pieni osa vastaajien kuvailemista epäkohdista on selkeästi asiakkaiden kaltoinkohtelua, kuten nimittelyä, simputtamista tai fyysistä kaltoinkohtelua.
Tulokseton epäkohtaraportointi turhauttaa
”Esille tuomani epäkohdat käännetään minun ongelmakseni: henkilökohtaiseksi heikkoudekseni, jaksamattomuudekseni, nuoruuden idealismiksi tai jopa vedotaan mielenterveyteeni. … usein vedotaan ammattilaisten osaamattomuuteen, eikä koskaan päästä tarttumaan esimerkiksi todellisiin organisatorisiin epäkohtiin, jotka kuitenkin saattavat monissa tapauksissa vaikuttaa taustalla.”
Useimmiten epäkohdista ilmoitetaan lähiesimiehelle, työtoverille tai johtajalle. Työyksikön ulkopuolelle eniten raportoidaan työterveydenhuoltoon ja kunnassa toiminnasta vastaavalle viranhaltijalle tai lautakunnalle. Vastaajat raportoivat vain harvoin toimintaa valvovalle viranomaiselle, poliisille, asiamiehelle tai medialle.
Sen jälkeen, kun epäkohdasta on raportoitu, tulisi sosiaalihuoltolain mukaan organisaatiossa ryhtyä käsittelemään ja poistamaan epäkohtaa. Tämä kuitenkin on yksi merkittävimmistä raportointiprosessin pullonkauloista. Valtaosa vastaajista (56 prosenttia) ilmoitti, ettei epäkohta poistunut siitä raportoinnin jälkeen. Näiden lisäksi 28 prosenttia vastaajista kuvaili epäkohdan poistuneen vain osittain raportoinnin jälkeen.
Rangaistusten pelot estävät raportointia
Työyhteisöissä suhtaudutaan hyvin vaihtelevasti henkilöihin, jotka raportoivat epäkohdista. 41 prosenttia vastaajista on havainnut työyhteisössä rangaistuksia epäkohtaan puuttumisesta ja 25 prosentilla oli sellainen käsitys, että jonkun työsuhde on päättynyt epäkohtaan puuttumisen vuoksi.
Enemmistö vastaajista (88 %) on joskus jättänyt ilmoittamatta havaitsemastaan epäkohdasta.
Epäkohtien raportoinnista rankaisemisella on yksilötasoa laajemmat vaikutukset. Yhdenkin työntekijän rankaiseminen vaikuttaa muun työyhteisön halukkuuteen raportoida havaitsemistaan epäkohdista. Enemmistö vastaajista ei ole itse kokenut epäkohdan raportoinnista johtuvaa rankaisemista tai sillä uhkailua esimieheltä tai johtajalta, silti 37 prosentilla vastaajista on näistä kokemusta.
Vastaajien kokemat rangaistukset ovat enimmäkseen kiusaamiseksi luokiteltavia reaktioita, kuten syrjimistä, ulossulkemista ja sanallista häirintää tai muuta kielteistä suhtautumista. Hyvin harva on saanut virallisen varoituksen tai huomautuksen raportoinnin vuoksi. Myös raportoinnista johtuva irtisanominen sekä määräaikaisen työsuhteen päättäminen ovat harvinaisia seurauksia.
Enemmistö vastaajista (88 prosenttia) on joskus jättänyt ilmoittamatta havaitsemastaan epäkohdasta.
Ilmoittamatta jättämisen syyt liittyvät enimmäkseen siihen, että työntekijät pelkäävät sen aiheuttavan kielteistä suhtautumista, hankalan työntekijän mainetta ja vaikutuksia työsuhteen jatkumiselle.
Asiakkaan oikeuksien kannalta täydellistä järjestelmää tai toimintayksikköä tuskin on olemassa, mutta paremmaksi tullaan, kun epäkohdista voi keskustella ja niitä saa ratkoa. Epäkohtien käsittely kannattaa ottaa vakavasti, sillä se vaikuttaa työssä jaksamiseen. Epäkohtien vakavuudesta kertoo sekin, että 52 prosenttia vastaajista on pohtinut alan vaihtoa työn epäkohtien vuoksi.
Laura Tiitinen
yliopisto-opettaja
Lapin yliopisto
Kirjoitus liittyy Sosiopolis-hankkeessa tehtyyn epäkohtakyselyyn. Kyselyn on rahoittanut ammattijärjestö Talentia.
