Tytöt uupuvat koulussa. Nuoret miehet syrjäytyvät. Koulupudokkuuden kasvu näkyy tilastoissa, mutta siitä käytävä keskustelu hiipuu hetken kiinnostuksen jälkeen.
Myös tuoreet kotimaiset tutkimukset aiheesta loistavat poissaolollaan. Sosiaalialan työkentiltä katsottuna ei ole löydetty keinoja, joilla nuorten koulunkäyntiä voitaisiin tukea riittävästi. Mikä siis avuksi tilanteeseen? Kenties moniammatillinen yhteistyö tueksi pudokkuusvaarassa oleville vai tuki kokonaisille ikäluokille?
Tilastokeskuksen tilastojen valossa ilman peruskoulun päättötodistusta eronneiden oppivelvollisuusiän ohittaneiden määrä on kasvanut lukuvuoden 2012–2013 jälkeen. Koulutustilastojen mukaan lukuvuonna 2016–2017 jatko-opiskelijoista 5,1 prosenttia keskeytti opintonsa eikä jatkanut missään tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Kokonaan ilman peruskoulun päättötodistusta jääneiden lisäksi on suuri joukko oppilaita, joilla on paljon poissaoloja. Nämä oppilaat pääsevät luokaltaan rimaa hipoen, mutta opillisesti heille jää paljon aukkoja peruskoulun oppimäärästä. Millaiset mahdollisuudet näillä nuorilla on päästä ja menestyä jatko-opinnoissa vai ovatko he juuri tulevaisuuden koulupudokkaita?
Suomessa on tutkittu erityisopetuksen vaikutuksia koulupudokkuuden ehkäisyssä ja koulutulosten korrelaatiota jatko-opinnoissa. Tutkimus nostaa esille, että tutkimukseen osallistuneista, 5 vuotta oppivelvollisuuden suorittamisesta, ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 72,8 prosenttia oli valmistunut, kun taas akateemisiin opintoihin suuntautuneista 93,2 prosenttia oli valmistunut vastaavassa ajassa. Myös koulupudokkuus oli suurempaa ammatillisen koulutuksen puolella. Olisikin erityisen tärkeää tutkia ja nostaa esille moninaisia syitä, jotka johtavat tutkintojen keskeyttämiseen. Tutkimus vuodelta 2013 nostaa esille, että haasteet koulunkäynnissä näkyvät jo varhain ja ilman tukea ne saattavat johtaa kasvaviin haasteisiin tulevaisuudessa.
Koulupudokkuus on ollut puheenaiheena Pohjoismaissa ja esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston kesäkokouksessa aihetta käsiteltiin vuonna 2017. Koulupudokkuuteen liittyvät haasteet ovat Pohjoismaissa hyvin samankaltaisia ja siksi tarvitaan myös tiedon ja kokemusten jakamista.
Löydetäänkö tuki ja palvelut?
Nuorille on jo tällä hetkellä tarjolla monia tuen muotoja nuorisotakuusta joustavan perusopetuksen luokkiin. Tuntuu kuitenkin siltä, että yläkoulussa saatu jatkuva tuki loppuu usein ammatilliselle puolelle siirryttäessä. Miten voidaan olettaa, että nuori, joka kohtaa haasteita perusopetuksen piirissä ja selviytyy niistä vankalla ja jatkuvalla tuella, pärjää yhtäkkiä esimerkiksi ammatillisella puolella pienellä tai lähes olemattomalla tuella.
Vuoden 2017 Nuorisobarometri kertoo, että toisen asteen koulutuksen merkitys nuorisopolitiikassa on ilmeinen, sillä opintopolun ongelmien selvittäminen ja nuorten voimavarojen lisääminen on ammattilaisten kesken jaettu tavoite. Peruskoulun jälkeisen opiskelupaikan valinta ja sitä seuraava opiskelu ei ole kaikille yhtä helppoa. Tämä hidastaa työelämään pääsyä ja aiheuttaa yhteiskunnalle kuluja. Tutkimuksen mukaan tärkein syy keskeyttämiseen oli väärä alavalinta. Tämän lisäksi keskeyttämiseen vaikutti se, ettei nuori viihtynyt koulussa tai opiskelu ei vastannut odotuksia.
Koulupudokkuutta ehkäisevään työhön tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Nuorten kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää, kuin myös moniammatillinen yhteistyö, varhainen puuttuminen ja kokemusten vaihto – myös Pohjoismaiden kesken.
Koulujen psykososiaalisen tuen vahvistaminen ja yhteisöllinen työskentely oppilaiden, vanhempien ja ammattilaisten kanssa voisi luoda varhaisemman puuttumisen rakenteen. Mitä aikaisemmin haasteisiin päästään puuttumaan, sitä parempi lopputulos on pitkällä aikavälillä.
Viimeaikainen julkinen asiantuntijakeskustelu sekä uusimmat tutkimukset ovat tuoneet esiin muitakin syitä. Psyko-sosiaalisten ongelmien lisäksi syitä keskeyttämiselle ovat muun muassa elämänhallinnan ongelmat ja koulukiusaaminen. Myös yksinäisyys tuntuu olevan aikamme vitsaus ja altistava tekijä kiusaamiselle. Monissa yhteyksissä onkin peräänkuulutettu toimijoiden välisen yhteistyön lisäämistä. Onnistuuko tämä sitten erilaisten kohdennettujen pätkähankkeiden avulla, jotka päättyvät juuri, kun rakenteita on alettu saamaan kasaan vai olisiko pysyvämmistä ratkaisuista apua?
Oppivelvollisuusiän nostaminen
Ratkaisuna koulupudokkuuteen on aikaisemminkin esitetty, nyt hallitusneuvotteluissa hyväksyttyä oppivelvollisuusiän nostamista. Myös professori Roope Uusitalo ja Akavan johtava asiantuntija Ida Mielityinen puolsivat tätä ajatusta Ylen aamu-tv:n haastattelussa.
Kentällä oppivelvollisuusiän nostoon on suhtauduttu monella tapaa. Opiskelijat kaipaavat sääntöjä, rakenteita ja turvaa. Toisaalta henkilökunta ei pidä pelkkää oppivelvollisuusiän nostamista riittävänä toimenpiteenä. On oltu myös huolissaan siitä, onko opiskelijoilla varaa oppimateriaaleihin. Oppivelvollisuus kuitenkin takaa opiskelijoille maksuttomat kirjat ja muun oppimateriaalin, vaikka Nuorisobarometri 2017 mukaan tämä oli vain harvoin syy opintojen keskeyttämiselle.
Tuore OECD:n maaraportti pitää työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tehottomuutta keskeisenä syynä nuorten vaikeuksille opiskelu- ja työelämässä. Se suositteleekin maksutonta toisen asteen koulutusta, tukijärjestelmien yksinkertaistamista ja nuorten työnhakijoiden aktivointia, oppilaanohjauksen tehostamisen ja mielenterveyspalveluiden turvaamisen lisäksi.
Myös palvelumuotojen parempi yhteistyö mainitaan maaraportissa. Keinoja koulupudokkuuden ehkäisyyn tuntuu olevan monia, mutta nyt tarvitaan myös konkreettisia toimia. Sijoittaminen nuoriin on samalla sijoitus myös koko yhteiskuntamme tulevaisuuteen.
Kirsti Aaltonen
Riina Pajunen
Katja Töyry
Kirjoittajat ovat Laurea ammattikorkeakoulun sosionomi (YAMK) ‑opiskelijoita.
Lähteet:
Haapakorva, P.; Ristikari, T; & Kiilakoski, T. 2017: Toisen asteen opintojen keskeyttämisen taustatekijöitä. Teoksessa Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami (toim.) Opin polut ja pientareet: Nuorisobarometri 2017. Verkkojulkaisuja (Nuorisotutkimusseura) ISSN 1799–9227, nro 129. https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2017/
Hakkarainen, A., Holopainen, L., Savolainen, H. 2013: A Five-Year Follow-Up on the Role of Educational Support in Preventing Dropout From Upper Secondary Education in Finland. Hammil Institute on Disabilities.
https://www.academia.edu/24257230/A_Five-Year_Follow-Up_on_the_Role_of_Educational_Support_in_Preventing_Dropout_From_Upper_Secondary_Education_in_Finland
12: Hukassa — Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Eva Analyysi nro.19. https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf
OECD: Investing in youth: Finland (2018). http://www.oecd.org/finland/finland-should-do-more-to-improve-job-prospects-of-low-skilled-youth.htm
Olisiko oppivelvollisuusiän korotus lääke työllisyyteen? Ylen aamu-tv. Tv-ohjelma 24.5.2019. Yle Areena- verkkopalvelu. https://areena.yle.fi/1–50165164
Pohjoismainen yhteistyö, uutinen 26.07.2017. Koulupudokkuuden vähentäminen vaatii sektorien välistä yhteistyötä. Viitattu 8.5.2019. https://www.norden.org/fi/news/koulupudokkuuden-vahentaminen-vaatii-sektorienvalista-yhteistyota
Seuri, A ; Uusitalo, R.& Virtanen, H. 2018: Pitääkö oppivelvollisuuden ikä nostaa 18 vuoteen? Talouspolitiikan arviointineuvosto. Raportti 2017: taustaraportti.
https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wordpress/wp-content/uploads/2018/01/Seuri_Uusitalo_Virtanen_2018.pdf
Stenroos, M. 2019: Hallitusneuvotteluiden loppusuoran suurin kysymys ratkaistu: Oppivelvollisuus pitenee toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Yle. Viitattu 30.5.2019. https://yle.fi/uutiset/3–10809378
Suomen virallinen tilasto (SVT): Koulutuksen keskeyttäminen [verkkojulkaisu].ISSN=1798–9280. 2017, Liitetaulukko 3. Peruskoulun koulupudokkaat lukuvuosina 1999/2000–2017/2018 . Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 8.5.2019. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/kkesk/2017/kkesk_2017_2019-03–14_tau_003_fi.html
Suomen virallinen tilasto (SVT): Koulutuksen keskeyttäminen [verkkojulkaisu].
ISSN=1798–9280. 2017, Liitetaulukko 1. Lukiokoulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakoulukoulutuksessa ja yliopistokoulutuksessa keskeyttäminen lukuvuosina 2000/2001–2016/2017, % . Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu: 8.5.2019.
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/kkesk/2017/kkesk_2017_2019-03–14_tau_001_fi.html
