Emeritusprofessori Urponen: Sosiaalityö pysyy vahvana

Lapin yliopiston sosiaalityön koulutuksen aloittamisesta on kulunut 35 vuotta. Kyösti Urponen luottaa siihen, että sosiaalityö on yhteiskuntatieteellisen koulutuksen merkittävin osa Lapin yliopistossa.

Sosiaalityöllä on eniten näyttöjä osaamisesta muihin yhteiskuntatieteisiin verrattuna Lapissa. Esimerkiksi opetuksen laatuyksikköpalkinnon oppiaine on saanut kolme kertaa, sanoo emeritusprofessori Kyösti Urponen.

Vielä 1980-luvulla tilanne oli aivan toinen.

– Erityisesti vanhat yliopistot vastustivat sosiaalityön koulutuksen aloittamista Lapissa. Toisaalta myös uudet yliopistot haluaisivat koulutuksen itselleen vahvistaakseen opetustarjontaansa.

Kyösti Urponen muistelee olleensa Lapin kesäyliopiston järjestämässä sosiaalityön koulutusseminaarissa vuoden 1980 kesäkuussa.

– Seminaarin pääesitelmöitsijä, sosiaali ja terveysministeri Katri-Helena Eskelinen Siilinjärveltä antoi puheessaan tukea Kuopion yliopistolle. Itse olin rehtori Heikki Kirkisen lähettämänä seminaarissa ja vakuutin Joensuun soveltuvuutta sosiaalityön koulutuspaikkana.

Jo tuolloin ilmeni, että Lapissa sosiaalityön koulutuksen suunnitelmat ja perustelut olivat pidemmällä kuin muualla. Lisäksi koulutuksen aloittamisella oli laaja kannatus maakunnassa. Kyösti Urposen mukaan 1980-luvulla oli monia asioita, jotka auttoivat uuden koulutusyksikön saamista Lappiin. Yhteiskunnan nopea ja osin hallitsematon rakenteellinen ja sosiaalinen muutos haastoivat sosiaalipolitiikan, sosiaalipalvelut ja niiden rahoituksen.

– Elämäntapa muuttui rajusti, eikä sopeutuminen ollut kaikille helppoa.

Aluepolitiikka vahvisti Lappia

Korkeakoulupolitiikassa oli vallalla aluepoliittinen aikakausi, joka pohjoisessa alkoi Lapin korkeakoulun perustamisella vuonna 1979. Rovaniemi sai oikeustieteellisen ja kasvatustieteellisen koulutuksen, mutta lappilaiset toimijat vaativat määrätietoisesti opetustarjonnan lisäämistä.

Erityisesti vanhat yliopistot vastustivat sosiaalityön koulutuksen aloittamista Lapissa.

Sosiaalihuoltolaki uudistui 1980-luvun alussa ja samaan aikaan määriteltiin myös sosiaalityö ja työntekijöiden pätevyysvaatimukset.

– Pätevyysvaatimukset täyttäviä sosiaalityöntekijöitä ei ollut riittävästi ja tuli kiire lisätä koulutusta. Lapissa päätöksentekijät näkivät tässä mahdollisuuden vahvistaa Lapin korkeakoulua sosiaalityön koulutuksen avulla.

Eduskunta päätti, että koulutus alkaa syksyllä 1982. Korkeakoulun hallinto kutsui keväällä sosiaalityön yliopettaja Simo Koskisen Tampereelta suunnittelemaan valintakoetta ja opetussuunnitelmaa. Kutsu oli myös Simo Koskisen elämässä merkittävä, sillä hänkin on jättänyt vuosikymmenien aikana poikkeuksellisen jäljen sosiaalityön koulutukseen Lapissa.

Ensimmäiseen valintakokeeseen osallistui 123 pyrkijää, joista neljännes sai opiskelupaikan. Simo Koskisen lisäksi ensimmäisen vuoden opetuksesta vastasivat maisteri YTM Anneli Pohjola ja YTT Kauko Kämäräinen. Myöhemmin opetustehtäviin tulivat myös YTL Mirja Satka ja YTM Ulla-Maija Rantalaiho.

Kyösti Urposen työsarka Lapissa alkoi syksyllä 1984, kun hänet nimitettiin sosiaalipolitiikan ja erityisesti sosiaalityön professorin virkaan. Urponen kertoo, että Tampereen yliopiston professori Jorma Sipilä antoi hänelle toimintaohjeen Rovaniemelle.

– Sipilä muistutti, että minun tehtäväni ei ole tehdä tutkimusta, vaan antaa muille mahdollisuus tutkia. Toinen tehtäväni oli Sipilän mielestä kehittää nuorta laitosta. Niillä ohjeilla olen yrittänyt edetä. Sosiaalityön koulutus aloitettiin Rovaniemellä Tampereen mallin mukaisesti. Kyösti Urponen kertoo, että yhteiskunnan ja lainsäädännön muutokset vaativat myös koulutusohjelman päivittämisestä.

– Simo Koskinen tosin sanoi minulle, että muutoksia saa tehdä vain hänen kuolleen ruumiinsa yli. Totesin hänelle leikilläni, että kuole sitten pian.

Tutkimusrahaa yhteistyökumppaneilta

Opetuksen teoreettisia ja käytännön opetuksen osioita muutettiin Kyösti Urposen johdolla sisällöllisesti ja samalla laadittiin suunnitelmat tieteelliselle jatkokoulutukselle. Myöhemmin sosiaalialan säädöksiä muutettiin niin, että kunnille ja yliopistoille tuli mahdolliseksi sopia niin sanotuista sosiaalityön opetuskeskussopimuksia.

– Tämä auttoi siinä, että harjoittelu kunnissa voitiin kehittää aidoksi käytännön opetukseksi kuntien palvelupisteissä eli yliopiston opettajat toteuttivat opetustyötä oikeissa työskentely-ympäristöissä.

Tutkimuksen aloittaminen uudessa korkeakoulussa ei ollut helppoa, sillä rahaa ei ollut. Kyösti Urponen lähtikin kehittämään tutkimushankkeita, jotka saattaisivat kiinnostaa Lapin kuntia ja yrityksiä.

Lastensuojelu, kuntoutus, nuorten ja ikäihmisten ongelmat vaativat yliopistotason koulutusta, mutta sosiaalipalvelut siirtyvät entistä enemmän sosionomeille.

– Saimme vähitellen rakennettua monirahoitteisia projekteja, joihin pääsi mukaan muutamilla sadoilla tai tuhansilla markoilla. Näin onnistuimme aloittamaan useita pieniä ajankohtaisiin ongelmiin liittyviä hankkeita. Kun projektit onnistuivat, luottamus laitoksen tutkimustoimintaan lisääntyi ja rahoituksen saaminen helpottui.

1990-luvun lama toi jälleen keskusteluun sen, tarvitaanko Suomessa sosiaalipolitiikan opetusta kuudessa eri yliopistossa. Kyösti Urponen oli nimitetty erityisesti sosiaalityön professoriksi vuonna 1984, ja hän päättikin ryhtyä itsenäistämään oppiaineen irti sosiaalipolitiikasta. Vastustus oli kovaa niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden keskuudessa.

– Kerroin aikeestani Jorma Sipilälle ja professori Pauli Niemelälle Kuopiossa ja he innostuivat asiasta. Jos Lappi saa sosiaalityölle itsenäisen aseman, he seuraavat perässä.

Sosiaalityön asema vahvistui. Yliopistojen yhteistyön tuloksena sosiaalityö sai ensimmäiset Suomen Akatemian tutkijakoulutuspaikat, syntyi valtakunnallinen sosiaalityön tutkijakoulu, SOSNET ja monia muita verkostoja. Kansainvälistyminen tuli keskeiseksi osaksi sosiaalityön koulutusta Lapissa.

– Koulutus vakiintui sellaiselle tasolle, että kykenimme täyttämään tuloksellisuusvaatimukset. Työ sai monia merkittäviä ulkopuolisia tunnustuksia tieteellisen laatuyksikköpalkintojen lisäksi.

Yliopistotasoista koulutusta tarvitaan

Sosiaalityön asema yliopistollisena oppiaineena säilyy Kyösti Urposen mielestä vahvana, sillä monet ongelmat monimutkaistuvat ja ne vaativat vahvaa teoreettista osaamista. Myös sosiaalisten vaikutusten arvioinnin pitäisi kuulua sosiaalityön tehtäväkenttään, mutta sitä ei vielä yhteiskunnassa nähdä riittävän tarpeelliseksi.

– Esimerkiksi lastensuojelu, kuntoutus, nuorten ja ikäihmisten ongelmat vaativat yliopistotason koulutusta, mutta sosiaalipalvelut siirtyvät entistä enemmän ammattikorkeakoulusta valmistuville sosionomeille. Meillä on analysoimatta laajasti se, miten toimet vaikuttavat yhteiskunnallisesti.

Täysipäiväiseksi eläkeläiseksi Kyösti Urponen ei vielä ole jättäytynyt.

Sosiaalityö on säilynyt vetovoimaisena opiskelijoiden keskuudessa.

– Tarkoituksenani on kuitenkin jossakin vaiheessa keskittyä enemmänkin valokuvaukseen ja ehkä matkusteluun. Sosiaalityön tutkimus ja teoreettinen opetus on osaltani joka tapauksessa tehty.

Urposen mukaan sosiaalityön asema vaihtelee eri kunnissa. Osassa sosiaalityön rooli on sosiaalilainsäädännön toimeenpanoa, mutta joissakin kunnissa työntekijät ovat hyvin kansainvälisiä ja kielitaitoisia kuten asiakaskuntakin.

Sosiaalityö on säilynyt vetovoimaisena opiskelijoiden keskuudessa. Työ on yhä huonosti palkattua asiantuntijatyötä, mutta jokin siinä kiehtoo.

– Työllistyminen on varmaa ja jos opiskelija haluaa tehdä ihmisten kanssa töitä, tätä kautta pääsee ihmissuhdetyöhön.

Kymmenen vuoden kuluttua Kyösti Urponen uskoo, että sosiaalityön koulutus on hyvissä voimissaan Lapin yliopistossa. Hän toivoo, että myös tulevaisuudessa sosiaalityön koulutuksen ja kentän yhteistyön säilyy vahvana ja kansainvälisyys tuo oman lisämausteensa oppiaineen kehittämiseen.

– Onhan tämä ollut mielenkiintoista. Sosiaalityön yksikkömme on ollut vaikutusvaltainen myös suhteessa valtiovaltaan, sillä asian tuntemustamme on hyödynnetty usein.

Maarit Simoska